Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kukka

    Huomaan kasvini kärsivän kuivuudesta,
    Huolestun, entä jos se kuolee?
    Nopeasti haen vettä, jonka hitaasti kasvilleni kaadan,
    Katselen hetken kuihtuneen näköistä kasviani,
    Oloni on aivan samanlainen,
    Mutta jatkan silti askareita,
    Täytyy saada muuta ajateltavaa,
    Yhtäkkiä kuitenkin katseeni kohdistuu kasviini,
    Se on noussut pystyyn päin,
    Ja nousee edelleen silmissä,
    Siitä saan oudon ajatuksen mieleeni,
    ”Olemme kuin kasveja,
    jotka tarvitsevat vettä jaksaakseen,
    jos meitä ei kastella, ei hoivata,
    me nuukahdamme uupumuksesta ja surusta,
    emmekä jaksa vaikeuksia joita vastaamme saamme,
    mutta kun meidät kastellaan ja hoivataan,
    olemme virkeitä ja onnellisia
    ja jaksamme ottaa vastaan vaikeudet
    joita elämä meille vastaan antaa…"
    ehkäpä tässä on yksi elämän viisauksista…
    löydätkö ja ymmärrätkö sen?

    Oikeestaan runomuodossa oleva tarina mutta asiaa kuitenkin on jos ymmärtää...arvostella saa...
    284
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    En tiedä tosta ei täysin mun makuun mutta joku siinä kiehto heti tuli mulla ajatuksia mieleen =)
    Koitan saada ne ajatukset huomenna runon muotoon ja pistää tänne...Oli toi keskiverto runoo parempi...

    Äänestä

    • ...ei toi kyllä mikään kauheen hyvä, mutta tulipahan hetken mielijohteesta kirjotettua...=)

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    SysimustaRuusu kirjoitti:

    Huomaan kasvini kärsivän kuivuudesta,
    Huolestun, entä jos se kuolee?
    Nopeasti haen vettä, jonka hitaasti kasvilleni kaadan,
    Katselen hetken kuihtuneen näköistä kasviani,
    Oloni on aivan samanlainen,
    Mutta jatkan silti askareita,
    Täytyy saada muuta ajateltavaa,
    Yhtäkkiä kuitenkin katseeni kohdistuu kasviini,
    Se on noussut pystyyn päin,
    Ja nousee edelleen silmissä,
    Siitä saan oudon ajatuksen mieleeni,
    ”Olemme kuin kasveja,
    jotka tarvitsevat vettä jaksaakseen,
    jos meitä ei kastella, ei hoivata,
    me nuukahdamme uupumuksesta ja surusta,
    emmekä jaksa vaikeuksia joita vastaamme saamme,
    mutta kun meidät kastellaan ja hoivataan,
    olemme virkeitä ja onnellisia
    ja jaksamme ottaa vastaan vaikeudet
    joita elämä meille vastaan antaa…"
    ehkäpä tässä on yksi elämän viisauksista…
    löydätkö ja ymmärrätkö sen?

    Oikeestaan runomuodossa oleva tarina mutta asiaa kuitenkin on jos ymmärtää...arvostella saa...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu