Eläinruoat lasketaan rehuksi, ja siksi ei rehulain mukaan tarvitse niiden koostumusta tarkasti eritellä. Niitä ei siis koske elintarvikelaki. Kissojen ja koirien ruokiin saa rehulain mukaan käyttää mm. turkiseläinruhoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa ja sarvia.
Jos valmisruoissa ei olekaan edellä mainittuja, niin niissä on teurasjätettä, joka puolestaan sisältää rauhasjäämiä ja sikiökalvoista peräisin olevia hormoneja. Monet koirien ja kissojen ongelmat on liitetty hormonipitoiseen valmisruokaan.
Tuntemattomista lähteistä peräisin olevat proteiinit, rasvat ja kuidut ovat kysymysmerkki. Ne voivat olla ihmisille kelpaamattomia ruoka-aineita. Jos esim. tuoteseloste ilmoittaa raakavalkuaispitoisuudeksi 10%, eläin voi käyttää siitä vain 3%, mikäli valkuainen on peräisin kanan höyhenpeitteestä. Vitamiinien ja hivenaineiden osuuskaan ei aina ole kunnossa. B-vitamiini häviää ruoanvalmistuksessa, samaten tauriini.
Vitamiinit ja hivenaineet voivat olla huonosti hyväksikäytettävässä muodossa. Teolliset ruoat ovat aiheuttaneet B6-, D- ja C-vitamiinien ja sinkin puutetta sekä kaliumin imeytymishäiriöitä.
Pahimmasta päästä on etoksiini (E 324), joka on sallittu kaikissa eläinrehuissa hapettumisen estoaineena. Se on kasvinsuojelu- ja kuminsäilöntäaine, terveydelle haitallista hengitettynä, iholle joutuneena ja nieltynä. Kemikaalilainsäädäntö kieltää sen säilyttämisen elintarvikkeiden ja eläinravinnon kanssa, mutta rehulain mukaan sitä saa lisätä 150 mg täysrehukiloon.
On siis parasta ostaa vain laadukkaimpia ruokia vaikkapa ihan eläinkaupasta, sillä minkä halvalla saa, se on sitä huonompaa. Ruokkiessasi kissan kotiruoalla, tiedät ainakin mitä kissasi syö. Kissan luonnonmukaisen ruoan jäljittely on parasta. Hiiren analyysi on:
-70% vettä
-14% proteiineja
-10% rasvaa
-1-2% hiilihydraatteja
-alle 1% kuitua
-luista hivenaineita
Jos valmisruoissa ei olekaan edellä mainittuja, niin niissä on teurasjätettä, joka puolestaan sisältää rauhasjäämiä ja sikiökalvoista peräisin olevia hormoneja. Monet koirien ja kissojen ongelmat on liitetty hormonipitoiseen valmisruokaan.
Tuntemattomista lähteistä peräisin olevat proteiinit, rasvat ja kuidut ovat kysymysmerkki. Ne voivat olla ihmisille kelpaamattomia ruoka-aineita. Jos esim. tuoteseloste ilmoittaa raakavalkuaispitoisuudeksi 10%, eläin voi käyttää siitä vain 3%, mikäli valkuainen on peräisin kanan höyhenpeitteestä. Vitamiinien ja hivenaineiden osuuskaan ei aina ole kunnossa. B-vitamiini häviää ruoanvalmistuksessa, samaten tauriini.
Vitamiinit ja hivenaineet voivat olla huonosti hyväksikäytettävässä muodossa. Teolliset ruoat ovat aiheuttaneet B6-, D- ja C-vitamiinien ja sinkin puutetta sekä kaliumin imeytymishäiriöitä.
Pahimmasta päästä on etoksiini (E 324), joka on sallittu kaikissa eläinrehuissa hapettumisen estoaineena. Se on kasvinsuojelu- ja kuminsäilöntäaine, terveydelle haitallista hengitettynä, iholle joutuneena ja nieltynä. Kemikaalilainsäädäntö kieltää sen säilyttämisen elintarvikkeiden ja eläinravinnon kanssa, mutta rehulain mukaan sitä saa lisätä 150 mg täysrehukiloon.
On siis parasta ostaa vain laadukkaimpia ruokia vaikkapa ihan eläinkaupasta, sillä minkä halvalla saa, se on sitä huonompaa. Ruokkiessasi kissan kotiruoalla, tiedät ainakin mitä kissasi syö. Kissan luonnonmukaisen ruoan jäljittely on parasta. Hiiren analyysi on:
-70% vettä
-14% proteiineja
-10% rasvaa
-1-2% hiilihydraatteja
-alle 1% kuitua
-luista hivenaineita
Vastaukset 7
Vanhimmat
että kotiruoka ei tässä tapauksessa tarkoita "samaa mitä ihmiset syö" vaan sellaista jota tehdään kotona itse kissoja varten, niiden tarpeet huomioiden;)
Kissoillehan on olemassa ihan omia reseptejä, joista tunnetuin on ehkä Rafaelon kiusaus. Kissoille ei pidä syöttää mausteisia ruokia. Esim. sipulit aiheuttavat anemiaa.
Tosin aivan hyvää ruokaa saa, kun esim. antaa vähäsuolaista liharuokaa, kastiketta, hivenen perunaa ja vaikkapa munankeltuaisen sekä juustoraastetta muutaman nokareen.
Kissa ei kyllä elä pelkällä Rafaelon kiusauksella saati ihmisruuan jämillä, koska niissä ei ole kissan ehdottomasti tarvitsemaa tauriinia. Luonnossa kissa syö ruokansa raakana, siksi sille on turha käydä lihoja kypsentämään. Pelottelut trikiineistä ja salmonellasta ovat melkoisen aiheettomia terveen kissan ollessa kyseessä. Itse aion muutaman vuoden sisällä siirtää kissani kokonaan barf-ruokavaliolle, eli alan syöttää sille mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa: lihaa, lihaisia luita ja sisäelimiä. Ja kaikki tietysti raakana.
kissoille voi sitten antaa? Kanan luita ei tietääkseni ainkaan saa antaa.
kissa ei todellakaan kypsennä ruokaansa vapaana ollessaan ja siksi meillä annetaan lihat, kalat (merikalaa) ja sisäelimet (sydäntä) aina raakana. Kastike ja perunat (Tuulin viestissä) eivät ole kissan ruokaa, kissa on puhdas lihansyöjä eikä sen elimistö käytä viljaa eikä kasviksia hyödykseen vaan ne ovat vain vatsantäytettä siis lisäävät vain ulosteen määrää.
Meidän ruokavaliomme koostuu naudanlihasta (joka ilta raakaa lihaa), laadukkaista kuivaruoista, laadukkaista purkeista, lisättynä hyla-maitotuotteilla (kermaa, viiliä jne.). Tällä ruokinnalla ovat kissat pysyneet terveinä:o)
Minäkään en ole koskaan käyttänyt Rafaelon kiusausta syystä, että se kypsennetään ja siihen sen vuoksi joudutaan lisäämään kalkit ja muut erikseen. Pelkkä puhdas lihakaan ei riitä (ei edes raaka) vaan kalkin saanti on turvattava muilla keinoin.
Lihaisia luita on parast´aikaa pakkasessa (hirven kylkiluita);) Pelotteluista; suurempi vaara kissalle on saada hiiristä ja myyristä tauteja kuin kaupasta ostetusta, tarkastetusta, ihmisravinnoksi kelpaavasta lihasta, joten se taitaa olla vain seli-seli juttuja kun ei raaskita ostaa kissalle lihaa:(
Kyllä kissalle saa antaa kanan luita _raakana_. Kypsät luut ovat ehdoton ei-ei, koska ne ovat säröileviä ja saattavat aiheuttaa pahojakin suolistovaurioita. Raa'at kanan luut ovat pehmeitä ja taipuisia. Naudan ja sian luut ovat vähän turhan isoja kissalle, muuten niitäkin voisi toki antaa.
Siteerattaessa muiden tekstejä kannattaisi aina ilmoittaa kenen tekstistä on kysymys, väärikäsityksien välttämiseksi, tekijänoikeuksista puhumattakaan. Ihan vaan huomio... Kyseinen teksti kissan kotiruokinnasta löytyy ainakin (sieltä sen itse luin, voi tietysti löytyä muualtakin) Mirjam Nummisen kirjasta, nimeä en nyt muista.