Selän kääntö
Olinko tyhmä,
olinko kylmä,
olinko sokea
rakkaudelles ?
Rakastin sinua,
enemmän kuin
uskot.
Arvostin sinua,
enemmän kuin
osaat edes kuvitella.
Olin rampa
sydämestäin,
ontuva rakkauden
sanoissani.
Tein päätöksen -
lähden.
Sinuun sattuu,
minuun sattuu.
Tämä askel oli vain
otettava
sinä itket.
Minä itken vasta,
kun olen mennyt.
Itken mitä jätin
taakseni
itken pois heitettyä rakkauttasi.
En ole arvoisesi,
en osannut arvostaa,
en oikein rakastaa,
henkinen rampauteni esti kaiken.
Olinko tyhmä,
olinko kylmä,
olinko sokea
rakkaudelles ?
Rakastin sinua,
enemmän kuin
uskot.
Arvostin sinua,
enemmän kuin
osaat edes kuvitella.
Olin rampa
sydämestäin,
ontuva rakkauden
sanoissani.
Tein päätöksen -
lähden.
Sinuun sattuu,
minuun sattuu.
Tämä askel oli vain
otettava
sinä itket.
Minä itken vasta,
kun olen mennyt.
Itken mitä jätin
taakseni
itken pois heitettyä rakkauttasi.
En ole arvoisesi,
en osannut arvostaa,
en oikein rakastaa,
henkinen rampauteni esti kaiken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suuret odotukset,
suuret pettymykset.
Kyynelten virta,
joka polttaa silmiä.
Ei estää voi,
niin oli tarkoitettu.
Kiitos kauniista vastausrunostasi,
ja mukavaa päivän jatkoa.
Kiitos runostasi, kuinka monet itkut olemmekaan itkeneet,,, kun selkämme kääntäneet olemme,,,
sydän kun kipee on niin kyyneleet ravitsee sitä
parantaen :)))
Ei kyyneleitä tänään,,vaan :)))))))
syntyy eniten varmaan rakkaudessa,
sen kolhuista, ikävästä, kaipauksesta.
Ei enää kyyleitä tänään, hymyten eteen-
päin ja runojen synnytystä, lenkkeilyä.
Kiitz kommentista.
Olen kaiketi blondi, vaik värini muuksi muutinkin.
En silti tyhmä mut tunteellinen.
Hienoa taas sinulta.
Päivää aurinkoista koskelle.
Menen iltaan työhön.
kirjoitin tämän runon tavallaan jatkumona
Lekartille tekemääni runoon, elin hänen
elämänsä hetkiä ja pettymyksiä tässä.
Aurinko paistaa, hyvää päivän jatkoa.
Kiitos kommentoinnistasi.
Selkäs voit
kylmästi kääntää,
sydäntäs et,
sykkii sokeallekin,
kunnes kuulluuksi
tulee ja rakkaus
luokse.
(Rakkaudella Tulitukalle)
sydän kärsii,
selän voi kääntää,
mutta tuska kulkee
mukana.
Kiitos jälleen kauniista vastausrunostasi.
Suukko poskelles
mahoton olet kirjottamaan, rohkea teko, monelta jää tekemättä, sitten ruumiit vain maatuu, terveiset
niin, kirjoitan kyllä huomattavan paljon
enemmän, kuin mitä tänne tuon, se on ve-
rissä, kuin huume.
Kiitos huomiostasi/kommentoinnistasi ja
terveisiä täälä hämeestä kosken rannalta
sinne jonnekkin.
Leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä.
Tiedän, että pitäisi.
Ehkä sinäkin kuulet,
kuinka se ulvoo minusta
tuhkahdutetusti,
särky olossaan.
En ole koskaan oppinut
kaatumaan oikein, niin,
etten loukkaisi itseäni.
Kun nilkutan luoksesi
elvyttämään nuo toiveet,
kaikki surkastuneimmatkin,
huomaan iskeneeni
silmäsi sokeiksi.
Koska me lakkaamme
kulkemasta toistemme
ohi? (ohi, ohi, ohi)
Kovin on kaikuvaa
ja tyhjiä seiniä
molemmin puolin.
Kiitos upesta runosta...kiitos
jatkoit vielä.
Kiitos kuuluu sinulle :D