Miehelläni on kaksi ( alle kaksikymppistä )tytärtä, jotka asuvat äitinsä luona. Mieheni ex on saanut tyttärensä aivopestyä minua vastaan ja nyt ko. tyttäret ovat alkaneet avoimesti kapinoida minua vastaan, jopa "savustaa" minua ulos isänsä elämästä. Toinen tyttäristä uhkaa jopa itsemurhalla ( syö mielialalääkkeitä, joten asiaa ei voi ajatella vitsinä ). Mieheni ex on ottanut minuun yhteyttä ja uhannut, että jos tytär yrittää itsemurhaa, syytetään siitä minua. Olen sen verran ( ja mieheni on ) keskustellut kaikkien kolmen kanssa, että he kaikki ovat myöntäneet etten ole tehnyt mitään väärää, he vain vihaavat minua ihan siksi että olen olemassa. Huomautettakoon vielä,että kun tutustuin mieheeni, olin heidän erostaan kulunut jo muutama vuosi, joten mikään avionrikkoja en ole.
Ymmärrän äidin tuskan, kun tyttärellä ( tyttärillä ) on mielenterveysongelmia, mutta eikö ole kohtuutonta syyttää siitä minua?
Harva se päivä ajattelen tuota tyttöä ja toivon että hän saisi elämänsä tasapainoon. Vielä useammin pelkään,että jos jotain tapahtuu mitä tuollaiset epätasapainoiset ihmiset saattavat tehdä.
( huom. äidillä on ollut mielenterveysongelmia jo useita vuosia )
Ymmärrän äidin tuskan, kun tyttärellä ( tyttärillä ) on mielenterveysongelmia, mutta eikö ole kohtuutonta syyttää siitä minua?
Harva se päivä ajattelen tuota tyttöä ja toivon että hän saisi elämänsä tasapainoon. Vielä useammin pelkään,että jos jotain tapahtuu mitä tuollaiset epätasapainoiset ihmiset saattavat tehdä.
( huom. äidillä on ollut mielenterveysongelmia jo useita vuosia )
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei sinua voi syyttää, ja sehän on jo sanottukin siis sinulle. Äidin tuska on suuri ja siksi hän on tokaisuut sinulle tuon ...
Älä uppoa siihen samaan sairaaseen suohon, missä nuo kolme ovat. Pidä pääsi pinnalla ja pyri siihen, että kommentoit heitä hakemaan apua ammattilaisilta.
Ei varmasti ole sinun syytäsi, että miehesi lapsella on mielenterveysongelmia. Ongelmat ovat lähtöisin jostain muualta. Yksi suuri syy varmasti on se, että mielenterveysongelmat ovat usein perinnöllisiä. Ja kuten mainitsit, lapsen äidilläkin on niitä!! Älä syyllistä itseäsi äläkä luovu rakkaudestasi. Yrittäkää keksiä muita keinoja asioiden ratkaisemiseksi. Ongelmat eivät loppuisi siihen, että sinä katoaisit kuvioista.
yksin! Lapsille vanhempien ero on kova paikka, joten syy on myös sinussa. Lapset rakastavat vain vanhempiaan, ja eivät hyväksy minkäänlaisia irtosuhteita heidän ympärillään.
Kyllä lapsen isänkin täytyy huomata oireet, ja jos lapsiaan rakastaa, tekee jotain sen eteen että he voivat hyvin. Jos se vaatii sen että suhde menee poikki, niin luulen että se on sen arvoista. Kyllä lapset ovat kuitenkin tärkeimpiä. Mitä ei heidän eteensä tekisi.
..mielenterveysongelmat johtuvat nyt lasten isän seurustelusta, joten on turhaa kirjoittajaa syyllistää. Kyllä ne mielenterveysogelmat johtuvat aivan muusta, näin uskoisin. Jos suhteet pidetään puolin ja toisin kunnossa, hyväksyvät lapset aivan varmasti vanhempiensa uuden puolison. Lapsiaan voi rakastaa ja auttaa kuitenkaan uhraamatta omaa onneaan.
ystävällisesti selittää, mikä on minun syyni. Mieheni oli eronnut exästään jo vuosia ennenkuin tapasimme.
Lapset ovat myöntäneet, että isänsä on paljon mukavampi, rennompi ja hyväntuulisempi minun kanssani kuin entisessä avioliitossaan. Tytöt ovat sanoneet suoraan, että " v....tuttaa" nähdä isä nyt onnellisena, kun hän ei ollut sitä "kotona". Olen selittänyt, että syy ei mitenkään ole tytöissä. Heidän on turha syyllistää itseään. Olen selittänyt, että ihmissuhteet ovat hankala juttu, mutta heidän tulisi iloita siitä että isänsä on nyt onnellinen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että lasten tarpeet ( minä pois heidän elämästään ) on se tärkein?
Pitäisikö mieheni elää loppuelämänsä erakkona, ilman uutta kumppania vain itsekkäiden, henkisesti sairaiden lasten takia?
siis tarkoitettu hänelle, kenen mielestä minussakin on syytä...
ja kuka manipuloi ketäkin. Nyxät lapsien äitiä vastaan ja joskus jopa isääkin vstaan, mutta syy ei ole heidän! Kummasti ne aina luistaa vastuusta.
Meillä taas lapset ovat isälleen niin vihaisia, kun jätti äidin, että tuntuu kuin isä olisi täysi nolla heidän elämässään. Ja jos vielä saisi kuulla et isällä olisi joku nainen, niin siinä jo hälytys kellot kilkattais monta päivää!! Nippa nappa yksi lapsista haluu isää nähdä, ilman naista, sekin vain ettei kehtaa kieltäytyä, mutta muut lapet eivät halua
että minä, nykyinen vaimo luistan vastuusta. Mistä vastuusta? Ja mitkä hälytyskellot pitäisi soida kun nuori kuulee että isä on löytänyt uuden?
Itse en ole pahaa sanaa sanonut lapsille heidän äidistään. Olen selittänyt, että kun ihmisellä on vaikeaa ja henkisesti paha olla, hän helposti alkaa syyllistämään muita. Olen yrittänyt selittää, että vaikka lasten äiti inhoaisi minua ei se tarkoita ettemmekö voisi ko. tyttärien kanssa tulla toimeen. Olen todella yrittänyt ymmärtää tätä exääkin, olla joustava jne. Turhaan!
En edes ymmärrä sitä, miksi puutut toisten asioihin??? Jo sillä saa toisten elämän sekaisin. Mikään heitä koskeva asia ei kuulu sinulle.
Jos mun exä naiset joskus puuttuisi meidän asioihin, tai edes yrittäsikään manipuloida lapsiani mua vastaan, niin siitä ei hevillä selviä. Lapsiaan vastaan on jo miehen kääntänyt, mutta se on jo miehen oaa tyhmyyttä, jos antaa olla niin vietävissä.
minulle? Siis miten asiat meni nyt näin päälaelleen. Enhän se ole minä joka terrorisoi vaan se ex joka syyttää minua ties mistä. Minä haluan vain elää rauhassa mieheni kanssa! VAikeaa se kuitenkin on, kun minua syytetään toisen itsemurha-aikeista ihan vain sen vuoksi että olen olemassa.
on niitä pahoja aina....kauheita suorastaan hulluja, hirveitä...
pysyä asialinjalla! Minussa on varmasti vikani, mutta mistä yleistys että esim. uusi vaimo on rikkonut miehensä avioliiton jos avioero on tapahtunut VUOSIA ennen nykyisen kumppanin löytymistä. Ja meillä tilanne on se, että minä haluaisin istua yhdessä pöydän ääreen keskustelemaan ongelmista, mutta kun tämä ex on jopa kieltänyt lapsia tapaamasta isäänsä jos minä olen läsnä. Taustalla on siis sairasta häiriköintiä.
Tämän keskustelun aloitus koski sitä, että miten minä voin olla vastuussa jos mieheni nuori ÄITINSÄ LUONA asuessaan yrittää itsemurhaa!!?? Eikös siinä äidin pitäisi katsoa peiliin!
älä suotta kiihdy, tämä on vain ikioma lissumme, seuraa palstaa hiukan taaksepäin niin ymmärrät, mitä tarkoitan :D
..ota itseesi kaikkia näitä kirjoituksia, varsinkaan tuota viimeisintä. Huomaa selvästi että hän kirjoittaa omasta elämästään, ja on erittäin katkera omasta erostaan ja vihainen ex-miehelleen ja tämän uudella naiselle. Tällä palstalla on aivan uskomattomia kirjoituksia, mollataan ihmisiä ja heidän päätöksiään mistään mitään tietämättä!
Älä pahoita mieltäsi, täällä on myös ihmisiä jotka ymmärtävät sinua, mutta sitten joku ilkeä, katkera ihminen vesittää senkin.
Uskon sinulla olevan vaikeaa ja vaikka sanotaan että kyllä kaikki selviää jos rakastaa, niin rakkauskaan ei ole kaikkivoipa, joten toivon sinulle ja miehellesi voimia rakastaa toisianne ja lapsia, kaikesta huolimatta.
lapsiaan enemmän kuin äiti/isä. Ei kukaan!
On turha muuta väittää. Ainahan voi sanoa, mutta kuka tietää mitä sisimmässä ajattelet?
Helppo on myös laittaa lapsen suuhun sanoja, mutta jokainen tietää, että ei se lapsi niin ajattele, vaan aikuinen toivoo, että lapsi niin ajattelisi.
Kun lapset eivät osaa puolustautua, tai eivät uskalla, aikuinen kuvittelee, että lapsi hyväksyy, mutta tosiasiassa niin ei ole. Lapset pelkää, että kieltämällä ja vastustamalla, he menettävät loputkin, mitä on jäljellä.
juuri näitä asiallisia kommentteja kaipaan. Olen niistä nuorista huolissani ja useamman yön olen valvonut ja pelännyt että jos se nuori tekee jotakin itselleen ( enkä pelkää pelkästään sen vuoksi että saan syytökset niskaani ).
Itse olisin halukas keskustelemaan ko. nuorten kanssa ongelmista ja vaikeuksista, mutta aivopestyt, mielenterveysongelmista kärsivät nuoret eivät ole niitä vastaanottavaisimpia!
Että jos isi ja äiti rakastaa, niin muiden pitäisi vihata? Mikä ongelma on siinä, että lapsia rakastaa eniten omat vanhemmat? Niinhän pitääkin olla!
Mutta kuten sinäkin joskus exääsi rakastit...Niin kun häneltä ei enää löytynyt vastakaikua niin katkeroiduit. Jos todella eniten rakastat lapsiasi, et anna katkeruutesi satuttaa heitä.
ihmiset, joten kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole oiekutettu heidän elämäänsä pilaamaan. Ja siitä pidetään kiinni edelleen.
koska "tytärpuoleni" ahdistuu pelkästä olemassaolostani ( hän on myöntänyt etten koskaan ole pahaa sanaa sanonut!!! ) minun pitäisi poistua mieheni elämästä jotta tämän henkisesti pahoinvoivan nuoren olo kohenisi?
Tottakai lapset ovat äidilleen tärkeitä, mutta mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Voisiko nuoren omaksi parhaaksi olla se, että hänelle opetettaisiin että joskus on pakko tulla toimeen vaikka ei toisesta niin paljon pitäisikään. Ei tämä nuori tule pärjäämään työelämässäkään, jos hän kuvittelee että itsemurhauhkauksilla saa ihmiset poistumaan elämästään!
En jaksanut lukea koko ketjua, joten suotakoon anteeksi, jos toistan muita. Kerron vain esimerkin elävästä elämästä. En tällä tarkoita osoittaa sormella alkuperäistä, koska en tosiaankaan tiedä hänen elämästään mitään. Tämä on esimerkki tyttäreni bestiksen elävästä elämästä.
Eli tyttäreni kaverin vanhemmat ovat eronneet noin kuusi vuotta sitten. Lapset asuvat äidillä. Tänä päivänä molemmilla on uudet kumppanit. Isä on mennyt uudestaan naimisiin ja vauvakin on syntynyt viime talvena. Lapset vierailevat isänsä luona vain pitkillä lomilla, koska asuvat eri puolilla Suomea.
Tyttöni kaveri, olkoot nimeltään vaikka Bertta, ei voi sietää tätä isän uutta vaimoa. Syy tähän ei ole äiti (eli katkera ex), vaan tämä uuden vaimon OMA käytös. Hänellä on edellisestä liitosta yksi lapsi ja nyt yksi yhteinen Bertan isän kanssa. Uusi vaimo käyttäytyy isän poissaolessa täysin erilailla Berttaa ja hänen veljeään kohtaan kuin isän ollessa paikalla. Kun isä paikalla, hän yrittää olla mielin kielin ja äänen sävykin on erilainen. Hän myös on puolueellinen omille lapsilleen ja kohtelee lapsia eriarvoisesti. Ristiriitatilanteessa Bertta ja veli ovat "syyllisiä" ym., vaikka uuden vaimon oma lapsi tahallisesti jotain tekisi. Se mikä omalle on sallittua, on Bertalle ja veljelle kiellettyä. Kotitöitä luonnollisesti joutuvat tekemään enemmän.
Tämä on lapsen oma kertomus asiasta. Oma tyttöni on vieraana saanut osansa. Äidillä ei ole osaa eikä arpaa tähän tarinaan. Bertta ei haluaisi käydä isänsä luona, mutta kun se on ainoa keino tavata minun tytärtäni. Lomiensa aikana hän viettääkin suurimman osan ajasta meillä.
Sitä en tiedä, tajuaako tämä nyxä tässä tapauksessa, että hänen oma käytöksensä on syy siihen, että miehen entisen liiton lapset eivät hänestä pahemmin perusta. Voihan se olla niinkin, ettei hän tajua käyttäytyvänsä lapsia kohtaan eritavalla, kun tunteet heitä kohtaa ovat erilaiset ja hän käyttäytyy tunteidensa mukaisesti. Eli omiaan rakastaa ja näitä kahta vain sietää. Kuka tietää.
Joka tapauksessa nämä murrosikäiset näin kokevat, eikä heidän kokemuksiaan voi vähätellä. Aina ei siis ole se miehen exä, joka takapiruna manipuloi.
Surullista että tällaistakin tapahtuu. Kuten olen jo huomauttanut, alkuperäinen huoleni oli parikymppisen tytön itsemurha-aikeet joista syytetään minua. Kun vain tietäisin miten saisin näihin nuoriin puheyhteyden. Olisin todella halukas keskustelemaan ongelmista.