Olinkohan kymmenen.
Luokassa istuin tylsistyen.
Odottelin tunnin loppua.
Piirsin käteen tussilla.
Yllättäen opettaja ilmoitti:
"Luokallemme on tullut uusi lapsi".
Ja niinpä olikin tosiaan.
Kaunis tyttö astui luokkaan.
Se oli Kikka Turun kaupungista.
Siitä suuresta metropolista,
jossa itsekin joskus äidin kanssa
olin käynyt vaatteita ostamassa.
Me maalaiset katsoimme ihmeissämme
kuinka kaupunkilainen keskellämme,
etsi vapaata pulpettia itselleen
ja istui lopulta paikoilleen.
Minä oitis siihen tummatukkaan
menin sitten ihastumaan.
Olin aika varma tunteista:
Tästä tulisi ikuista rakkautta.
Muutamaa päivää myöhemmin
tilaisuuteni huomasin.
Tytön lemmikkikoira oli karannut
ja perässään kouluun seurannut.
Villi ja aivan mahdoton koira se oli.
Muita lapsia pelotti.
Opettajakin hermostui ja tiuskaisi:
"Nyt viet heti kotiin tuon hurttasi!"
Mutta eihän niin hento yksinään
olisi pystynyt sitä siirtämään.
Silloin minä remmiin kävin
ja sitä ranttali-koiraa kotiinsa vedin.
Tyttö lähti opastamaan
missä he oikein asuivatkaan.
Sillä matkalla sitten tutustuimme
ja toisiimme tietenki ihastuimme.
Reissu kesti yli kaksi tunti,
josta opelta saimmekin toruja.
Mutta minä ilosta hytisin,
vaikka pakkasestakin palelin.
Olinhan vihdoin saanut tavata sen
elämäni rakkauden.
Sitten seuraavana päivänä
menin siskon kanssa käymään kylässä.
Sisko oli siinä tekosyynä mukana.
Esittelin sille uusia tuttuja.
Sisko ei oikein tykännyt
kun Kikan kanssa tuijottelin.
Silmiin katselin ja ihailin.
Sitten äkkiä pussasin.
Ja olipas se mukavaa.
Pussata tyttöä ekaa kertaa.
Varmaan vielä kuolinvuoteessa
muistan kun seisoimme siinä hangessa.
Ja pikkusisko ilmoitti vihaisena:
"Mä kerron äitille varmana!"
Luokassa istuin tylsistyen.
Odottelin tunnin loppua.
Piirsin käteen tussilla.
Yllättäen opettaja ilmoitti:
"Luokallemme on tullut uusi lapsi".
Ja niinpä olikin tosiaan.
Kaunis tyttö astui luokkaan.
Se oli Kikka Turun kaupungista.
Siitä suuresta metropolista,
jossa itsekin joskus äidin kanssa
olin käynyt vaatteita ostamassa.
Me maalaiset katsoimme ihmeissämme
kuinka kaupunkilainen keskellämme,
etsi vapaata pulpettia itselleen
ja istui lopulta paikoilleen.
Minä oitis siihen tummatukkaan
menin sitten ihastumaan.
Olin aika varma tunteista:
Tästä tulisi ikuista rakkautta.
Muutamaa päivää myöhemmin
tilaisuuteni huomasin.
Tytön lemmikkikoira oli karannut
ja perässään kouluun seurannut.
Villi ja aivan mahdoton koira se oli.
Muita lapsia pelotti.
Opettajakin hermostui ja tiuskaisi:
"Nyt viet heti kotiin tuon hurttasi!"
Mutta eihän niin hento yksinään
olisi pystynyt sitä siirtämään.
Silloin minä remmiin kävin
ja sitä ranttali-koiraa kotiinsa vedin.
Tyttö lähti opastamaan
missä he oikein asuivatkaan.
Sillä matkalla sitten tutustuimme
ja toisiimme tietenki ihastuimme.
Reissu kesti yli kaksi tunti,
josta opelta saimmekin toruja.
Mutta minä ilosta hytisin,
vaikka pakkasestakin palelin.
Olinhan vihdoin saanut tavata sen
elämäni rakkauden.
Sitten seuraavana päivänä
menin siskon kanssa käymään kylässä.
Sisko oli siinä tekosyynä mukana.
Esittelin sille uusia tuttuja.
Sisko ei oikein tykännyt
kun Kikan kanssa tuijottelin.
Silmiin katselin ja ihailin.
Sitten äkkiä pussasin.
Ja olipas se mukavaa.
Pussata tyttöä ekaa kertaa.
Varmaan vielä kuolinvuoteessa
muistan kun seisoimme siinä hangessa.
Ja pikkusisko ilmoitti vihaisena:
"Mä kerron äitille varmana!"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.