Oikislaiset!

silmistä tirskui verta

esihistoriallisina aikoina, jolloin vielä luettiin Timosen Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään. Enkä päässyt ekalla kerralla. Luin kirjat muistaakseni 7-8 kertaa (kaikki 800 sivua). Ihmeempää tekniikkaa ei ollut kuin hillitön pänttääminen, ja alleviivaaminen niin että meni sivu puhki.

Pääsin sisään tänä keväänä ja pääsykoevaatimuksena oli kolme kirjaa. Yhden kirjan luin neljä kertaa, toisen kolme kertaa ja kolmannen kaksi kertaa. Tavoitteeni oli lukea kaikki kirjat viidesti, mutta toisin sitten kävi. Lukemisen ohella tein läjäpäin muistiinpanoja ja valmennuskurssilta saamiani tehtäviä.

Lukiessani pyrin siihen, että menin eteenpäin vasta, kun olin ymmärtänyt lukemani asian. En siis niinkään keskittynyt tuntimääriin tai lukukertoihin. En kuitenkaan väitä, että lukemiseni vei minut sisälle tiedekuntaan, matkassa oli mukana myös rutkasti onnea!

Ei se tekniikasta ole kiinni. Vaan äidinkielestä


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000019090369

Aloitin lukemisen n. viikko kirjoitusten ja kirjojen ilmestymisen jälkeen. Luin ensimmäiset viikot vaihdellen kotona ja kirjastossa, ensin kirjat läpi kerran ja sitten lyijykynällä alleviivaillen. Huhtikuun puolivälissä aloin kulkemaan kirjastossa joka arkipäivä. Luin neljässä Helsingin eri kirjastossa, vaihdellen kaupunginosaa fiiliksen mukaan. Lukupäiväni olivat arkisin 6-9 tuntisia. Taukoja mahtui päivään tunnin edestä. Koko kevään istuin valmennuskurssilla kolmena iltana viikossa, kolme tuntia kerralla. Viikonloppuisin ankara yliminäni painosti minua kirjojen pariin, mutten useinkaan malttanut niihin syventyä, vaan vaihdoin vapaalle.

Kevään kuluessa kokeilin erilaisia tekniikoita oppimisen helpottamiseksi, mm. kirjavia alleviivaustusseja, tiivistelmien tekemistä (tein laajat muistiinpanot 400-sivuisesta pääsykoekirjasta) ja kirjojen marginaalien täyttämistä omin merkinnöin.

En pitänyt tarkkaa kirjaa lukukerroista, mutta voin arvioida niitä kertyneen 5-7 per kirja. Ainakin kerran kävin jokaisen kirjan läpi hi-taas-ti, painaen yksityiskohtia mieleen. Viimeiset viikot keskityin nopeaan kertaukseen ja alueiden hahmottamiseen niin, että muistin kirjat unissanikin.

Koepäivä oli painajaista, kokeessa kaikki tuntui menevän pieleen, jännitin koko ajan ja kirjoitin hätiköiden, juuri jäsentelemättä vastauksiani. Sisäänpääsyni oli minulle ensin yllätys. Nyt kun ajattelen asiaa jälkeenpäin, luulen että puhdas pänttäämiseni määrä hyvitti koetilanteen epävarmuuuden ja jännityksen.

Pahinta pyrkimisessä minulle oli puoli vuotta kestävä herkeämätön stressi. Se ei pääty kokeeseen, vaan jatkuu heinäkuun 21. päivän aamuun.

Perhe- ja perintöoikeus 5
Yhteisö- ja säätiöoikeus 4
Rikollisuus ja kriminaalipolitiikka 2

44 pistettä (joista 3 abipistettä) ja Vaasaan yhteispistekiintiössä sisälle.