moi...ooon 23-vuotias tv(tyttö)oon pukeutunu ehkä pari vuotta ja nyt oon päättäny että haluan että minusta tulee ihan kokonaan nainen...elikkä voisiko joku nyt selittää ihan alusta loppuun että mitä minun pitää nyt niinku tehdä että saan tämän homman ns(pyöriin)...ja kuinka pitkä ja tuskallinen prosessi on minulla edessä...ja onnistuuko tämä kaikki suomessa....ja kuinka kalliiksi tulee
"Naiseksi"
jani(ka)
172702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Marssijärjestys on seuraava: haet lähetteen transtutkimuksiin esimerkiksi terveyskeskuksesta, menet läpi tutkimusjakson menestyksellisesti, saat diagnoosin ja hoidot.
Tutkimusten alusta prosessin loppuun kuluu aikaa vähintään kaksi-kolme vuotta, mutta useimmiten paljon kauemmin. "Pahassa välivaiheessa" voi elämä olla aika tuskaa. Rahaa menee kaikki mitä löytyy. Suurin menoerä on karvojen pysyvä poisto, siihen voi upota jopa 10000 euroa.
Lähete transtutkimuksiin tosiaan tk:sta ja ensimmäinen ongelma on, että haluavat teettää kattavia psykiatrisia tutkikmuksia omalla kotipaikkakunnalla ja tämähän ei ole asianmukaista laisinkaan. Käytännössä siis tk:sta pyyntö lähete Tampereelle (TAYS) taikka Helsinkiin (hyks) psykiatrisen avo-osaston transtutkimuksiin. Diagnoosin jälkeen ensimmäinen vaihe on partakarvojen poisto yhteiskunnan laskuun polikäynin hinnasta Hesasa taikka Treellä, KELA vastaa matkakuluista kalenterivuoden omavastuuosuuden täytyttyä (n.150e). Tyttöilyyn uppoaa aavistuksen enemmän rahaa kuin miehenä elämiseen, mutta eiköhän nenaisetkin ole pärjänneet.
http://www.transtukipiste.fi
Siltä saa kaikkea tietoa ja tukea.
Jos alkuperäinen kirjoittaja jaksaa selailla palstaa taaksepäin, sieltä löytyy useita ketjuja joissa prosessia on selostettu hyvinkin tarkasti. Mutta pääkohdat tulikin jo edellä.
Jos on vain ajatellut että olisi kiva olla nainen, eikä todella koe olevansa nainen, lentää maitojunaan herkästi. Kannattaa ehkä vielä selvittää ajatuksiansa vaikkapa jossain vertaistukiryhmässä tai keskustelemalla Transtukipisteen henkilökunnan kanssa. Myös toisten transsukupuolisten tapaaminen voi avartaa ajatusmaailmaa.
Aikaa todennäköisesti palaa enemmän kuin edellä mainittiin. Todennäköisin minimiaika on noin kolme vuotta jos homma on selvä ja tutkimukset menee minimiajalla. Usein saa varautua useammankin vuoden venähdykseen.
Ihmisestä itsestään riippuu miten pystyy elämään tuon välivaiheen. Jos on jo tottunut elämään transvestiittinä, välivaihe voi olla vähän helpompi. Mutta joka tapauksessa ehtii monta kertaa kyllääntymään kun tuntuu ettei prosessi etene lainkaan.
Rahanmeno ei nykypäivänä ole enää niin suuri ongelma. Tutkimukset eivät maksa mitään. Hoidot saa julkiselta puolelta sen mukaisin taksoin. Tuo kropan karvaisuus vaikuttaa paljon. Mikäli parta on kokonaan musta, parranpoisto ei kauheasti maksa hoitojärjestelmässä (110-154€). Oma vartalon karvoitukseni heikkeni niin hyvin hormonihoidossa, että tavallisten naistenkin käyttämä epilointi riittää hyvin. Jos parta on vaalea, kosmetologille uppoaa rahaa ehkäpä tonni-puolitoista. Jos vartalokarvoitus muistuttaa apinaa, niin sitten menee tosi iso potti yksityispuolen laserepilointiin. Kaikki riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, myös rahanmeno.
Tiittinä eläminen voi auttaa läpimenossa julkisilla paikoilla, mutta ei auta ongelmissa jotka ehkä muodostuvat työpaikalla, kaveripiirissä ja perehepiirissä, kun asia tulee julki. Jollain tapaa pitää pystyä organisoimaan ja aikatauluttamaan ylimenokautensa elämän eri sektoreilla. Kannattaa todella miettiä strategiaansa ja hakea ensin läheisijä tukijoita joka sektorilta.
Myyvät Elloksella kotilaseria 219e hintaan. Mahtaakos tuollaisesta olla minkäänlaista apua??
http://www.ellos.fi/DetailPages/DetailPage.aspx?categoryId=1183&productId=168544&ST=&SearchBackLink=
Lienee jonkinlainen valokynä, jolla ei olen minkäänlaista vaikutusta karvankasvuun puoleen tai toiseen. Eihän nuo kosmetologien tehokkaammatkaan valohoidot poista partaa kunnolla. Kyllä AITO laser on ainoa tehokas, mutta yksityislääkärillä kallis.
Nuo kotikäyttöön myytävät laitteet poistavat pysyvästi korkeintaan muutaman sata egeä tililtä.
>oon pukeutunu ehkä pari vuotta ja nyt oon päättäny että haluan että minusta tulee ihan kokonaan nainen...
---
Ihan hyvä päätös. Pari vuotta "transvestiittielämää" on tosin kovin vähän osoittamaan sinut transsukupuoliseksi. Menestystä vain transtutkimuksiisi.
Koska tutkimukset on ilmaiset, ei niitä kannata loputtomiin pihdata tai käyttää muita "seulojia". Siellä on maan parhaat syynääjät, tai ainakin pitäis olla. Kyllä ne sitten diskaa "väärät" pois.
Mulla itselläni oli tuntemus pitkään "toiveen" ja "kiinnostuksen" luokkaa, kunnes tajusin olevani itse keissi. Niinkuin sitten olinkin.
Montako kertaa olet yrittänyt itsemurhaa oman juttusi takia?
En kommentoi mitenkää viestiketjun aloittajan kirjoitusta, mutta sinulle sari haluaisin sanoa pari asiaa. Olen itse MtF ja olen kysellyt minua tutkivilta/"hoitavilta" ihmisiltä tämän itsetuhoisuuden välttämättömyyttä ja he ovat olleet huolissaan tästä esimerkistä jota esim. sinä täällä julistat. Haluatko tosiaan että joku transihmisistä päätyy vielä itsemurhaan yrittäessä todistaa "aitouttaan"???
Itse olen saanut diagnoosin ilman itsemurhayrityksiäkin. Ehkä sekin että minulla on lapsia on pakottanut ajattelemaan asioita vähän toisesta perspektiivistä. En halua sinulle sari ilkeillä mitenkään, olet varmasti kokenut tosi rankkoja asioita. Tiedän että osa ihmisistä hakeutuu tutkimuksiin melko heppoisin perustein, mutta eikö se ole tutkimusryhmän asia karsia nämä "wannabe-tapaukset" pois?
Minä olen kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta hoitamattoman transsukupuolisuuden vuoksi ja vakavasti harkinnut itsemurhaa, mutta en oikeasti _yrittänyt_. Tunnen yhden täysin selvän tapauksen, jolla on ollut niin salliva koti ja kasvuympäristö, etten tiedä onko hän edes joutunut pohtimaan itsensä tappamista, lähti tutkimuksiinkin 18-vuotiaana ja taitaa olla leikkausjonossa.
Eli aika rankka kriteeri, jos itsemurhaa pitää olla yrittänyt. Parempi olisi mennä tutkimuksiin ennen kuin mennään niin pitkälle.
Oletko kärsinyt syömishäiriöstä, alkoholismista, masennuksesta, yrikorostuneesta miehen roolista (machoilu) tai muusta elämääsi sekoittavasta tekijästä, jonka arvelet johtuvan siitä ettet voi olla oma itsesi?
"Oletko kärsinyt syömishäiriöstä, alkoholismista, masennuksesta, yrikorostuneesta miehen roolista (machoilu) tai muusta elämääsi sekoittavasta tekijästä,"
Kaipa tuollaiset kysymykset voisi esittää kenelle hyvänsä depressiosta kärsivälle ihmiselle. Ei siis tarvitse olla edes mikään TS.
itsaria yrittäneelle tarvitse tehdä sukupuolen korjausta
...syömishäiriöstä, alkoholismista, masennuksesta...
Liiankin tutulta kuulostaa... lisäksi ahdistuneisuuttaa, itsetuhoisuutta...
Voimia kaikille! Trolleista ja riidanhaastajista ei kannata välittää!!! Tästä keskustelupalstasta on varmasti hyötyä ja apua monelle trans-sukupuolisuudesta, tms. kärsivälle.
Sun täytyy ajella kaikki karvat. Lopettaa treenaaminen että muutut ruipelommaksi, ostaa laittomia naishormoneja, mennä tallinnaan leikkauttamaan penis pois ja sun esinahasta västätään häpyhuulet ja reisien väliin porataan reikä, sit tarttet varmaa silikoonit. Sun tarttee ajella selkäs ja syödä niitä kalliita hormooneita koko loppuikäs.