Kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen olen puolisoni kanssa aikeissa mennä naimisiin pikapuoliin. Olemme nyt 24- ja 26-vuotiaita. Kaikki on ihan onnellisesti mutta yksi pieni "peikko" tässä asiassa on - häät. Ihmetyttää vaan tässä kaikki hössötys mitä naimisiin menoa varten nykyään tehdään. Aikaa ja rahaa poltetaan ylettömästi. Meistä kumpikaan ei ole mitään bileihmisiä, jotka haluaisivat olla juhlien keskipisteenä. Ajatus tuntuu lähinnä inhottavalta! Rahat säästämme mieluummin oman asunnon ostoon kuin vieraiden kestitsemiseen.
Tällä hetkellä meitä kiehtookin ajatus avioliiton aloittamisesta pienimuotoisesti. Kirkkovihkiminen meille toki suoritetaan urkumusiikin kera ym. Kirkkoon kutsumme kaksi todistajaa, jotka eivät ole kummankaan sukulaisia. Hääjuhlia emme järjestä. Todistajille saatamme tarjota lounaan jossakin hyvässä ravintolassa.
Tässä on meidän "hää"suunnitelmamme tällä hetkellä. Tarkoituksenamme on luoda meille aivan yhtä ikimuistoinen vihkimisjuhla kuin muillakin naimisiin menijöillä on tavoitteena.
Tällä hetkellä meitä kiehtookin ajatus avioliiton aloittamisesta pienimuotoisesti. Kirkkovihkiminen meille toki suoritetaan urkumusiikin kera ym. Kirkkoon kutsumme kaksi todistajaa, jotka eivät ole kummankaan sukulaisia. Hääjuhlia emme järjestä. Todistajille saatamme tarjota lounaan jossakin hyvässä ravintolassa.
Tässä on meidän "hää"suunnitelmamme tällä hetkellä. Tarkoituksenamme on luoda meille aivan yhtä ikimuistoinen vihkimisjuhla kuin muillakin naimisiin menijöillä on tavoitteena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hääjuhlilla on taipumus hieman "pullahtaa", kun kaava menee hieman siihen tyyliin, että kun kutsutaan yksi, on kutsuttava toinenkin...ja porukkaahan sitten riittää.
Oma kokemukseni asiasta on sellainen, että menimme naimisiin "kahden kesken" ts. notaari vihki meidät järven rannalla, paikalla ei ollut edes meille tuttuja todistajia (emme halunneet mitään "valikointia") vaan notaari toi todistajat mukanaan. Hetki oli todella kaunis ja ikimuistoinen.
Sitten se huonompi puoli...saimme myöhemmin todeta, että meille olivat loukkaantuneet niin ystävät kuin sukulaisetkin, kun ei oltu häihin kutsuttu... Lopputuloksena sitten se, että seuraavat viikot kävimme milloin kenenkin luona, ja porukka piti meille "häitä" sitten puolitoista kuukautta putkeen :p Tuli todella sellainen olo, että ehkä olisi sittenkin pitänyt jonkinlaiset "häät" viettää.
Meille kahdelle hetki oli juuri sitä mitä halusimme; kaunis, intiimi ja romanttinen, jälkeenpäin suoraan sanoen tuli itsekäs olo, ettemme häitä pitäneet...varautukaa siihen. Toisaalta, hetkihän on teidän, ja voitte tehdä siitä juuri sellaisen kuin itse haluatte, näin me ajattelimme ja teimme.
Onnea!
On hauska kuulla, että kaikki eivät lähde mukaan perinteiseen häähössötykseen vain siksi, että muutkin niin tekevät. Pitäisi aina muistaa häiden pääasia. Minusta se on hääparin juhla. He ovat juhlan keskus ja heitä varten juhlat järjestetään. Kyseessä on heidän päivänsä. Siksi he lopulta päättävät, millainen juhlasta ja päivästä tulee.
Ihanaa, että jaoit tämän asian kanssamme, mutta mikä oli pointtisi? Halusitko kenties tukea valinnallenne, kuulla muiden mielipiteitä vai mitä?
Se on oikeen. Ei ole mitään järkeä ökyhäissä.
Mutta varautukaa tosiaan siihen, että sukulaiset voivat loukkaantua.
Itse aiomme järjestää samanlaiset, mutta pyydämme sentään perheet paikalle. Perheitten kanssa sai hieman kinata serkuista, kun vanhemmat olisivat halunneet heidätkin paikalle, mutta periksi ei anneta :) pitäisi ihmisten ymmärtää tosiaan, että ei niitä häitä tarvi niin hirveellä rahalla juhlia, me viihdytään ainakin tuttujen kans paremmin kuin kaukaisempien sukulaisten. Nimittäin jos kutsuu yhden, niin pitää kutsua kaikki muutkin.
toiset tykkää ökyhäistä, toiset ei.
häihin saa upotettua rahaa ihan tolkuttomasti, on minustä täysin ymmärrettävää jos ei halua isoja häitä. sukulaiset voivat tietenkin loukkaantua, mutta se on teidän päivänne ja teette siitä juuri sellaisen kun haluatte, pääasia että se miellyttää teitä.
onnea! =)
vielä pari kertaa.Emme mieheni kanssa aikoinaan halunneet mitään häitä.Painostuksen alla suostuimme kuitenkin pienimuotoisiin juhliin.Vieraita kutsuimme n.50. Kaikista läheisimmät ihmiset vain.Söimme hyvin ja vietimme sukulaisten kanssa todella mukavan päivän.Ei tanssittu eikä ryypätty.Silti kaikilla tuntui olevan kivaa.Emme kumpikaan tykkää olla "näytillä",kuitenkaan siitä ei tullut ongelmaa sinä päivänä.Jos oma lapsemme menee joskus naimisiin toivoisin ,että voisin olla juhlistamassa sitä.Eihän sitä mennä kuin kerran avioon,yleensä.Eikö sitä kannattaisi kuitenkin jakaa läheisten kanssa.Elämässä ei juhlia ole yhtään liikaa...No,tää oli vaan mun mielipide.Tehkää niinkuin parhaaksi näette.Ja,onnea tulevaisuudellenne!
Mukava kuulla, että muillakin on saman suuntaisia hääsuunnitelmia kuin meillä! Jotenkin sitä tuntuu välillä, että on jotenkin outo lintu, kun ei halua järjestää isoja häitä. Meillä on tarkoituksena myöskin mennä naimisiin maistraatissa ihan kahden kesken.
Olen jo etukäteen kertonut naima-aikeistani sukulaisille ja tuttaville ja selittänyt, että me itse haluamme juhlia häitämme kahden kesken, intiimisti. Olen selittänyt, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista, kun kutsua häihin ei luukusta kolahda - ei kolahda muillekaan. Olen ajatellut niin, että juhlia tulee aina lisää, synttäreitä ja vaikka häiden vuosipäiviä ynnä muita. Haluan edes yhden juhlan, joka sujuu täysin minun ja mieheni ehdoilla. Minulla on siihen oikeus, eikä kenenkään tarvitse siitä mieltään pahoittaa.
Paljon onnea sinulle!