Sitä aprikoin, että kun ensimmäisen kerran ihastuitte/rakastuitte samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, niin oliko se "rakkautta ensi silmäyksellä" vai kehittyikö tunne pidemmän ajan kuluessa? Kuinka suuri oli hämmästyksenne?
Itse vastaisin tähän ensimmäisenä, mutta yllättäen se ei olekaan niin helppoa... ja vieläkin skitsoilen sen kanssa, olenko oikeasti bi, vai sittenkin tylsä hetero. Järki-ihmisen on nimittäin vaikeaa luottaa pelkkiin tunteisiin...
Itse vastaisin tähän ensimmäisenä, mutta yllättäen se ei olekaan niin helppoa... ja vieläkin skitsoilen sen kanssa, olenko oikeasti bi, vai sittenkin tylsä hetero. Järki-ihmisen on nimittäin vaikeaa luottaa pelkkiin tunteisiin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vähän samanalinen kokemus minulla kuin yllä. Vasta jälkikäteen olen löytänyt nimen kauan sitten kokemilleni tunteille. Jo lapsuudessa oli paitsi se poika, josta tykkäsin (julkisesti, hyväksytysti ja hellällä tavalla kannustetusti) myös se tyttö, joka oli muita tyttöjä mukavampi, kauniimpi ja seuransa tavoiteltavampi.
Joskus teini-ikäisenä sitten ihastuin niin että tiesin sen. Ihminen oli upea jo ensitapaamiselta, kai se siis oli ensi silmäyksellä - mutta ehkä jälleen ystävyyden kautta, kunnes tulivat hämmentävät kokemukset siitä, kuinka koskettaminen vahingossa tai viattomasti tuntui hänen kohdallaan erilaiselta.
Kuinka hämmentävää... No vuosiahan sitä nyt joka tapauksessa piti miettiä, tunnenko niin kuin tunnen vai ajattelenko vain tuntevani, eikä se liittynyt sinänsä tuohon ihmiseen - joka on pysynyt aina vain, ja vain, ystävänä.
Mun ensirakkauteni naiseen syttyi ajan kuluessa, joskin pidin häntä alusta saakka viehättävänä ihmisenä ja ystävystyin nopeasti. Silloin kun tajusin ajattelevani häntä lakkaamatta ja odottavani seuraavaa tapaamistamme, alkoi suunnaton prosessointi.... JA SE OLI MENOA SITTEN SE!!!! HUHHUH NIIIIIN IHANAAAAA :)
vilkuili mua. Mutta sitten tipahdin suorilta jaloilta. Sitä iloa ja odotusta toisen näkemisestä on vaikea kätkeä. Ihana tunne.
Kuinka sinä sitten osasit hoitaa sen asian? Minä vain räpistelin, niinkuin yöperhonen hehkulampun ympärillä.
... mutta ensisilmäyksellä se tapahtui.
Eli ihastuin ystävääni heti kun tapasimme, mutta kesti vuosia ennen kuin tajusin rakastavani häntä myös eroottisessa mielessä. Olin pitänyt itseäni heterona ja oli vaikea murtaa se harhaluulo itsestäni. Luulen, että ahdasmielinen ja tiukka kasvatukseni vaikutti asiaan normaalin ympäristövaikutuksen ohella.
Sitten kun totuus itsestäni "valkeni", pystyin ymmärtämään omia tuntemuksiani ja tekojani paremmin koko aikaisemman elämän ajalta. Eli oikeastaan en ollut ollenkaan hämmästynyt enää, vaan koin pikemminkin tunteen, että "miksi en ollut tajunnut tätä aikaisemmin". Palat loksahtivat paikalleen.