Onhan näitä, jotka eivät ymmärrä henkisen työn tekijöiden väsymystä...Kurja se käsitys, että vain ruumiillista ponnistelua vaativa homma voi väsyttää.
Nyt olen takonut tietsikalla tekstiä 9 lähtien, kahvitauko välissä. Silmät katsoo näin X tai jotain...
Ikuinen napina on siitäkin, että onko kotiäidin työ todellista työtä vai makailua kotona, miehen elätettävänä. Koetuksi on tullut sekin ja ihan hyvin nukutti iltaisin. Varsinkin, kun ei sitä "hoitoapua" juuri tippunut..
Nyt olen takonut tietsikalla tekstiä 9 lähtien, kahvitauko välissä. Silmät katsoo näin X tai jotain...
Ikuinen napina on siitäkin, että onko kotiäidin työ todellista työtä vai makailua kotona, miehen elätettävänä. Koetuksi on tullut sekin ja ihan hyvin nukutti iltaisin. Varsinkin, kun ei sitä "hoitoapua" juuri tippunut..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus julkisuudessa viisaatkin ihmiset haksahtavat käyttämään sanaa "kodinhoidontuki". Se kuulostaa pölyjenpyyhkimis- tai kukkienkastelurahalta; ihan eri asialta kuin kotihoidontuki, jota siis maksetaan kotona tapahtuvasta lastenhoidosta.
No niin, tämä nyt oli tällainen sivujuonne. Mutta joskus lukiovuosina minäkin mietin, että kumpihan se pahimmillaan rasittaa enemmän, kokeeseen pänttääminen vai tosissaan vedetty juoksulenkki. Toinen puristaa päätä ja toinen ahistaa keuhkoja!
Lauloi monta laulua,,, Yhdessä oli ajatus; "kun henki on vahva niin vähäkin työ riitää maailman luomiseen"
Tai jotain tuon sisältöistä, en oo kuullu biisiä ihan eilen mutta voin kotona tarkistaa kuinka se oikeesti meni ;))
Voimia arkeen ;)
Työni on useinmiten vain työtä... en sitä niin kamalasti pohdi, viihdyn kuitenkin!
Toisinaan joudun työssäni kuitenkin näkemään asioita, joita en toivoisi kenenkään joutuvan - silloin kolahtaa tuo henkinen puoli ja se väsyttää... Ja se väsymys on säkkipimeää, se on ympärillä kuin toinen iho, se estää hengittämisenkin ja ainoa mikä siitä pääsee läpi on itku...
Työni on kuitenkin suurilta osin fyysistä, joskus enemmän ja joskus vähemmän...
Kun on oikein ollut hulinaa, auto hangessa sata kertaa yön aikana ja sitä sieltä lapioinut, saanut juosta hälytykseltä toiselle, kiipeillä katoilla, kohnata kellareissa - niin takki on tyhjä aamulla! Mutta se väsymys, joskin on kivitalon kokoinen, se on jollain tavalla kevyt, euforinen olotila, kehon omilla endorfiineillä aikaansaatu ja tietoisuus siitä, että se "paranee" nukkumalla tekee siitä miellyttävänkin kokemuksen... ;D
Kai onnellisin olotila lienee, kun nämä kaksi ovat tasapainossa keskenään...
Wau. Jossain kiinteistönhoidon tai vartioinnin suunnalla ollaan, vai...
Sä varmaan allekirjoitat sen iki-sanonnan, ettei ole kahta samalaista päiv... siis yötä.
Molempia sisältää työni, kallistuen kuitekin enemmän siihen viimeksimainittuun...
Kyllä, sen allekirjoitan - päiväversionakin ;D
Suunnittele, suostuttele, perustele!
Tälläistä kun tekee yli kymmenen vuotta niin kyllä kypsyy.
Fyysisessä työssä kroppa kuormittuu "terveellä" tavalla ja tuottaa vastapainoksi terveellisen unen.
Tuo pirun viitoittelu sotki yöunet ja nosti verenpaineet.
Riittävät mahdollisuudet päätöksentekoon hieman helpottivat mutta rentoutuminen täytyi hakea fysiikan kuormittamisesta.
Kropan rasituksessa elimistö itse "hälyttelee" tarvittaessa.
Pollaa puristellessa menee helposti överiksi ainakin tälläisellä vanhanaikaisella saavutushakuisella asenteella.
Ei meillä muijan kotonaolo mitään napinaa aiheuttanut.
Ne seitsemän vuotta ilman korvauksia olivat oma valinta.
Tosin sinä aikana hän leikki muinaissuomalaista emäntää ja hoiti perheen talouden ja muut asiat kokonaisvastuulla metsästystä ja sotimista lukuunottamatta.