Poikaystäväni ja minä ollaan molemmat sellaisia kaikkimulleheti- ihmisiä. Kun rupesimme puolisentoista vuotta sitten seurustelemaan niin suhde syventyi todella nopeasti ja oltiin hyvin läheisiä. Meni puoli vuotta ja asuttiinkin jo yhdessä, vaikka itse olin vielä puolitoista vuotta sitten hyvin vakaasti sitä mieltä että en todellakaan jämähdä mihinkään vakavaan suhteeseen nuorena(olen nyt 19 vuotta)... No ei kannata sanoa koskaan ei koskaan:/ Nyt sitten minä taidankin loppujen lopuksi olla meistä se impulsiivisempi osapuoli, sillä mielelläni kihlautuisin jo nyt. Poikakaverini kanta koko kihlaustouhuun on melko negatiivinen. Olen heittänyt muutamia vihjauksia ilmaan(mm. että minkälaiset sormukset ovat mielestäni mauttomia ja mitkä kauniita) mutta vielä niiden viestiä ei ole vielä taidettu sisäistää.. Eli kannattaisiko lopettaa vihjailut ja antaa asian edetä omalla painollaan vaikkei se koskaan sitten etenisikään yhteisasumista pidemmälle?
TahtooKihloihinNytHeti
kummallinen
71850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Poikaystäväsi ei ole vielä valmis kihlautumaan, painostus ja vihjailu voi vain pahentaa asiaa, odota siis rauhassa kunnes hän on valmis. Tyttöystäväni ehdotti kihloja 5kk jälkeen, tuolloin en ollut valmis, 2kk lisää ja olin itsekin valmis :)
Tämä nykyinen kiiruulla kihloihin -kulttuuri menee joskus vähän yli. Sinunkin kirjoituksestasi jää kyllä välittymättä se, jos olet ajatellut myös oikein avioliittoa sen kihlauksen jälkeen. Kihlaushan sinänsä ei nykymaailmassa tarkoita mitään, eli jos nyt vain haluat nätin sormuksen sormeesi, niin siitä vain, voit ostaa sen vaikka itse, jos sulhokandidaatilla ei ala lamppu syttyä. Mutta jos olet nyt touhulla menossa jo samantien naimisiin, niin yhtä hyvin sinulta kuin joskus muilta hätähousuilta tulisi mieleen kysyä, että tosissasiko olet tuossa iässä varma, että haluat saman miekkosen kanssa (ja vain hänen kanssaan) elää yhteiseloa sanotaan nyt vaikka seuraavat 60 vuotta? Sen verran kun voi hyvinkin olla molemmilla vähintään mittarissa aikaa. Ja sitähän avioliitto tarkoittaa, eiks niin?
Ehkäpä se suurin syy on se, että haluan ihan tosissani viettää elämäni tämän ihmisen kanssa. Minua ei nimittäin ole mitkään ihmissuhteet aiemmin kiinnostaneet muutamaa vähäpätöistä tapailua lukuunottamatta eli oli todella iso juttu että pystyin näin "kevein mielin" muuttamaan yhteen. Hyvin erityinen ihminen on siis oltava kyseessä, koska en epäröinyt muuttoa yhtään. Tällaiseen sitoutumiseen rohkaisee ehkä myös se, että kaikenlaista tragediaa on jouduttu jo yhdessä kokemaan ja siitä ollaan yhdessä toistemme tuella selvitty..
Kiinnitin myös huomiota samaan, että kirjoittaja ei maininnut mitään naimisiin menosta. Mä oon puhunut/vihjaillut miehelle, että haluan naimisiin, mutta kihloista en ole puhunut. Siis sanonut tai ajatuksissani maininnut sitä kihlaus sanaa.
Kannattaisi miettiä ensiksi, että miksi haluat kihloihin mitä se sulle tarkoittaa jne. ja jotenkin saada selville mitä mies aattelee kihlauksen merkitsevän. Onko se lupaus avioliitosta vai jotain muuta. Miehet usein on vähän meitä naisia hitaampia näissä asioissa. Voit tietysti vihjailla tai kertoa suoraan haluavasi kihloihin. Mutta ei kannata painostaa. Ja jos mies tajuaakin vihjeet ja sinä vaan jatkat vihjailua (luullen, ettei mies vielä tajunnut) niin hän voi kokea sen ahdistavana ja painostuksena. Vaikka ei mitään puhukaan.
Haluatko kihlauksen merkitsevän jotain vai riittääkö, että on sormukset sormissa? Jos sillä on suurempi merkitys niin monet haluaa harkita asiaa vähän pidempään.
kihlaus silloin ajankohtaista kun kummallakin yhteiset ajatukset asiasta.Pääasia jos kummallekin on selvä..että kihlaus on lupaus avioliitosta!
Itse oisin valmis kihlautumaan miesystäväni kanssa
piankin,vaikk tunnettu toisemme vasta reilut 2kk.tta.Mutt kun kumpikin "yli" 40v jo,niin ei taideta ikinä yltää siihen yhdessä 50v..kuten vanhempani ovat olleet!
Ihan turhaa kiirehtiä kihloilla ja naimisiinmenolla. Eikö tärkeämpää ole yhdessäolo??? Sitoutuminen toiseen ihmiseen on tärkeämpää ( milestäni) kuin kihlat ja avioliitto.
Mietipä ihan itsellesi rehellisesti, miksi loppujen lopuksi haluat kihloihin. Siksi, että haluat tehdä varauksen? Siksi, että se on yleinen tapa? Siksi, että voit sanoa olevasi kihloissa? Millään noista syistä ei ole mitään tekemistä sen kaikkein tärkeimmän eli teidän suhteenne laadun kannalta. Kihlaushan on täysin todellista merkitystä vailla oleva tapa. Vaikka sen alkuperäinen merkitys on avioliittolupauksen antaminen, niin ketä kihloissa oleminen pidättelee, jos mennä haluaa, kun ei pidättele avioliittokaan.
Suhteen menestyminen ei ole kiinni ulkoisista merkeistä.