Miten te työttömät ja perhettömät vietätte päivänne?

45vuotta työtä tehneenä kun lopputili tuli ajattelin että enköhän ole oman osuuteni hoitanut työnteosta.Mutta nyt 2v kotona olleena minä aloin pikkuhiljaa masentua ja katkeroitua, tätäkö tää loppuelämä sitten on?Perseauki kotona istumista uloskaan ei viitsi lähteä, mitä siellä ilman rahaa tekee, pahoittaa vain mielensä.Nyt sitten syödään mieliala lääkkeitä että pysyis edes järjissään.Mitään en odota tapahtuvaksi, vain päivä kerrallaan ja kaikki samanlaisia.

pipukka kirjoitti:

45vuotta työtä tehneenä kun lopputili tuli ajattelin että enköhän ole oman osuuteni hoitanut työnteosta.Mutta nyt 2v kotona olleena minä aloin pikkuhiljaa masentua ja katkeroitua, tätäkö tää loppuelämä sitten on?Perseauki kotona istumista uloskaan ei viitsi lähteä, mitä siellä ilman rahaa tekee, pahoittaa vain mielensä.Nyt sitten syödään mieliala lääkkeitä että pysyis edes järjissään.Mitään en odota tapahtuvaksi, vain päivä kerrallaan ja kaikki samanlaisia.

Lue lisää

Itse olen nuorehko 28 v mies ja opiskelut vielä kesken. Kesäisin olen joskus jopa vieroksunut työtä, tehnyt tietty joskus kesätenttejäkin tai pikkuisen duunia, mutta suurimmaksi osaksi nauttinut elämästä vapaalla jalalla: opettelen soittamaan paremmin kitaraa, luen kirjaston antimia (ajattele mikä aarreaitta, ilmaista materiaalia rajattomasti..)pyöräretkeilen jne.. ja kaiken sen teen ilmaiseksi! Eikö ostaminen jätä loppujen lopuksi tyhjän olon (ellei kyseessä ole joku kestotavara kuten kitara, vaate yms.)? Työ on ihan hyvä elämän tarkoitukseksi, jos joku niin haluaa ajatella, mutta eikö sitäkin suurempi tarkoitus ole itsensä kehittäminen/tuntemaan oppiminen ja luominen? Itse löydän mahottomasti iloa myös elämänfilosofisista kirjoista. Mukavinta tietenkin olisi jos työkseen saisi esim tehdä jotain luovaa/kehittävää.

Mutta ymmärrän jollakin tavalla sitä että masentua voi. Mulle käy niin välillä kun opiskelen ja stressaan alavalintoja ym. Rahanpuute ei mua oo ikinä masentanut. Melkein sama vaikka alentaisivat opintotukia... ihan hyvin me suomalaiset rahallisesti voimme mielestämme. Eri asia on suhteellinen köyhyys.

jeppe234 kirjoitti:

Itse olen nuorehko 28 v mies ja opiskelut vielä kesken. Kesäisin olen joskus jopa vieroksunut työtä, tehnyt tietty joskus kesätenttejäkin tai pikkuisen duunia, mutta suurimmaksi osaksi nauttinut elämästä vapaalla jalalla: opettelen soittamaan paremmin kitaraa, luen kirjaston antimia (ajattele mikä aarreaitta, ilmaista materiaalia rajattomasti..)pyöräretkeilen jne.. ja kaiken sen teen ilmaiseksi! Eikö ostaminen jätä loppujen lopuksi tyhjän olon (ellei kyseessä ole joku kestotavara kuten kitara, vaate yms.)? Työ on ihan hyvä elämän tarkoitukseksi, jos joku niin haluaa ajatella, mutta eikö sitäkin suurempi tarkoitus ole itsensä kehittäminen/tuntemaan oppiminen ja luominen? Itse löydän mahottomasti iloa myös elämänfilosofisista kirjoista. Mukavinta tietenkin olisi jos työkseen saisi esim tehdä jotain luovaa/kehittävää.

Mutta ymmärrän jollakin tavalla sitä että masentua voi. Mulle käy niin välillä kun opiskelen ja stressaan alavalintoja ym. Rahanpuute ei mua oo ikinä masentanut. Melkein sama vaikka alentaisivat opintotukia... ihan hyvin me suomalaiset rahallisesti voimme mielestämme. Eri asia on suhteellinen köyhyys.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi, se ihan oikeesti piristi minua, että on noin positiivisesti ajattelevia nuoria vielä, oli iloista luettavaa.Mutta siitä kait se mun masennus johtuukin ajatuksesta, että mulla on jo kaikki takanapäin, onneksi sulla vasta edessä, kiitos sain itse itselleni tehtyä diagnoosin, olen vissiin katkera kun olen 58 v ja tuntuu että kaikki on eletty, vaikka näinhän se ei oikeesti ole.Ollaan siinä sitten samanlaisia vissiin kesäihmisiä, muakaan ei kesällä olis työt kiinnostanut, kyllä mä kauniista kesäpäivästä ja linnunlaulusta nautin suunnattomasti, siis mulla on myös syysmasennus, no uusia kesiä on tulossa, onnrksi.Minäkin luen paljon joitakin helmiä moneenkin kertaan, mulla myös pyörä ihana henkireikä kesällä, mennä mihin nenä näyttää, siinä olet enemmän kuin oikeassa että työkseen pitäisi saada jotakin mistä oikeesti itsekkin nauttii, mutta olen sitä ikäluokkaa että sinne oli mentävä minne 14 vuotiaana pääsi.Ihana lause "rahanpuute ei mua ole koskaan ressannut" kumpa meistä moni osaisi noin ajatella, ja kyllä ihminen tosivähällä tuleekin toimeen kun pudottaa niitä tyhjiä ostohimojaan.Olet hyvä tyyppi, on kuin olisi terapiassa käynyt, yritän omaksua vähän samaa asenetta kuin sullakin on elämään niin eiköhän tästä pikkuhiljaa aleta nousemaan.Opettele kunnolla vaan soittamaan, on ihanaa kun on musikaalisia ihmisiä.Itse pidän vanhasta kunnon hevistä, missä kunnon kitara riffejä, kylmät väreet menee kun joku Led Zeppelin vetäsee, no nyt mulle tuli taas yksi ajanviete lisää, olin unohtanut koko musiikin.Hyvää syksynjatkoa vai pitäiskö sanoa talven, herään eloon kun aurinko alkaa paistamaan.

pipukka kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi, se ihan oikeesti piristi minua, että on noin positiivisesti ajattelevia nuoria vielä, oli iloista luettavaa.Mutta siitä kait se mun masennus johtuukin ajatuksesta, että mulla on jo kaikki takanapäin, onneksi sulla vasta edessä, kiitos sain itse itselleni tehtyä diagnoosin, olen vissiin katkera kun olen 58 v ja tuntuu että kaikki on eletty, vaikka näinhän se ei oikeesti ole.Ollaan siinä sitten samanlaisia vissiin kesäihmisiä, muakaan ei kesällä olis työt kiinnostanut, kyllä mä kauniista kesäpäivästä ja linnunlaulusta nautin suunnattomasti, siis mulla on myös syysmasennus, no uusia kesiä on tulossa, onnrksi.Minäkin luen paljon joitakin helmiä moneenkin kertaan, mulla myös pyörä ihana henkireikä kesällä, mennä mihin nenä näyttää, siinä olet enemmän kuin oikeassa että työkseen pitäisi saada jotakin mistä oikeesti itsekkin nauttii, mutta olen sitä ikäluokkaa että sinne oli mentävä minne 14 vuotiaana pääsi.Ihana lause "rahanpuute ei mua ole koskaan ressannut" kumpa meistä moni osaisi noin ajatella, ja kyllä ihminen tosivähällä tuleekin toimeen kun pudottaa niitä tyhjiä ostohimojaan.Olet hyvä tyyppi, on kuin olisi terapiassa käynyt, yritän omaksua vähän samaa asenetta kuin sullakin on elämään niin eiköhän tästä pikkuhiljaa aleta nousemaan.Opettele kunnolla vaan soittamaan, on ihanaa kun on musikaalisia ihmisiä.Itse pidän vanhasta kunnon hevistä, missä kunnon kitara riffejä, kylmät väreet menee kun joku Led Zeppelin vetäsee, no nyt mulle tuli taas yksi ajanviete lisää, olin unohtanut koko musiikin.Hyvää syksynjatkoa vai pitäiskö sanoa talven, herään eloon kun aurinko alkaa paistamaan.

Lue lisää

Hyvä jos piristi. En ajatellutkaan olevani niin positiivinen. Mutta oon sitä mieltä jokainen oppii edes jotenkin soittamaan kitaraa vaikkei olisikaan musikaalinen. En ole minäkään, mutta kun opettelee perussoinnut niin voi jo laulella mukana. Samaten olen ollut ihan lahjaton kuvaamataidossa mutta harrastan kuitenkin valokuvausta. Aluksi kyselin ihmisiltä kauheesti että miten se tapahtuu ja miten pitää rajata mutta sitten oivalsin että se on ihan samantekevää..kuvaan vain sellaista mikä näyttää hyvältä, ja aika moni asia näyttää hyvältä kun tiiraa kamerasta. Älyttömästi energiaa olen saanut kirjasta "Keskusteluja jumalan kanssa". Nimestään huolimatta ei ole mitenkään pelottava tai ei ole sellaista perusjeesustelua tai kirkkohorinoita, melkein päinvastoin.

Joo, mulla ei olekaan kokemuksia tuollaisesta että 14 v töihin ja otettiin mitä satiin. Itse opiskelen humanistisia aloja (taidehistoriaa sun muuta filosofiaa ym.) että on kyllä vaara jäädä työttömäksi. Mun vanhemmat on sun ikäisiä ja niillä on kyllä vähän samaa meininkiä ollut nuorena. Ne ei kyllä tseppeliineistä tajua, varmaan koskaan kuulletkaan. Itse opettelin heti kitaran ostettuani suoraan tabulatuureista, miten stairway to heaven soitetaan.. Jatkoja...

Oon myös ajatellut sellaista että ihmiset kun on työttöminä ja eläkkeellä ja kun kerrankin olis aikaa kaikenlaiseen niin ei sekään käy. Ikään kuin ihmiskunta olis nyt jollain uudella tasolla mut on sitten kuitenkin ihan höhlänä eikä osaakaan käyttää sitä kaipaamaansa vapaa aikaa..kunnes taas aletaan ikävöimään sitä kuinka 'saisi' herätä aamukuudeltä töihin kun on pimeä ja sitten tulla tunnin matkustettua ihan naattina kotiin ja jälleen toivoen kunpa olisi aikaa harrastuksiin ja ystäville.

Mä metsästän samalla tavalla naisia: vaik tapailen naista niin kirjoittelen netis deitti-ilmoituksiin silti. Ja kun treffeillä niin nikkailen silmiä jokaiselle naiseksi tunniistettavalle olennolle & jakelen puhelinnumeroitani vaivihkaa. Käsi kun on pitkä niin se puristaa pyllyä aina kun ehtii. Kun illalla väsyneenä meen kotiin nukkuun, niin juttelen tyttöystävälleni yrittäen samalla pitää pumpattavaa barbaraa sängyn alla. Unissani olen Satu Silvon kanssa.

Mun tuli hiki kun luin viestiäs, ja myös pikkuinen kateelisuus myös tonne takaraivoon, että jaksat touhuta ja luottaa vielä elämään noin paljon, mutta taidat olla vielä kovin nuori.Ei mua vanhaa akkaa kukaan enää töihin ota olen jo eläkeputkessa olen 58 v,mutta koetan tässä opetella ottamaan päivän kerrallaan.Onnea työnhakuun, toivottavasti saat mieleisesi paikan, sopisit varmaan asiakaspalveluun noin positiivisella asenteellasi.