En ole vielä näitä palstoja selaillessani törmännyt henkilöihin, jotka olisivat jossain yhteydessä kertoneet olevansa eläkeläisiä. Minä kuitenkin olen joutunut eläkkeelle kesken parhaimman työiän. Kun ei ole työkavereita, eikä voi harrastaa paljon mitään, niin elämään jää runsaasti tyhjiä ja turhantuntuisia hetkiä. Sosiaalisten suhteiden verkosto on huvennut vuosien mittaan ja uusien ihmisten etsiminen ympärille on hankalaa. Millähän tätä tyhjyyttä alkais täyttämään?
eläkeläisiä
keski-suomessa?
4745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... mulla oli sama ongelma, kun olin työtön; tuntui kuin olisi "nobody".
Nyt on työ ja opiskelu, jonkin verran silti vapaa-aikaa, mutta kenen kanssa sitä viettää??
Laitappa vaikka mailia, kerro mitä harrastat, mikä sua kiinnostaa jne.
[email protected]
PS toki muutkinn saavat kirjoittaa, olisi kiva löytää "oma" ystävä/tuttavaporukka =)
Hei
Voi olla, että sitä putoaa sosiaaliseen tyhjiöön, jos/kun työn tuomat ihmissuhteetkin häviävät. Jyväskylässä ei ole kovin kummoista toimintaakaan, jossa toisia voisi tavata. Tai porukka on nuorta. Nuoruus ei ole mikään vika, eri asia on, löytyykö yhteisiä puheenaiheita.
Mutta sitten on tämä kirjoittamisen mahdollisuus. Kun tutustuu, voi tavatakin jne. Kyllä ihmisiä voi löytyä, ystäviäkin. Lykkyä matkaan.
terveisin tuutikki2205
vapaaehtoistoimintaan lähtemistä, avoimen yliopiston ja työväen opiston kursseja
ja lepakkoseuraa löytyy varmasti paikallisesta setasta
onnea ja tsemppiä elämääsi
... on melkoinen kolaus kunnon ihmisen itsetunnolle. Me määrittelemme itsemme liiankin paljon työn kautta, ja tiedämme, että muut myös arvioivat meitä suhteessa työntekoon. Näin silti, vaikka työttömäksi joutuminen olisi ollut täysin omasta tahdosta/osaamisesta riippumatonta (yritys lopetettu, sairaus), todennäköisesti vielä vaikeampaa on, jos väkeä on vähennetty, silloin ehkä kalvaa epäily omasta riittävyydestä.
Jos yhteiskunnassa ei ole työtä tarjolla nelikymppisille ja sitä vanhemmille työhalukkaille, niin katson, että se on yhteiskunnan ja talouselämän vika, ei työttömän. Ikäsyrjintä työpaikoilla on fakta, vaikka muuta mukamas puhutaan.
Työttömän sosiaaliset kontaktit vähenevät, kun ei ole työkavereita. Toisaalta eivät ehkä monetkaan vietä vapaa-aikoja työkavereiden kanssa? Voin olla väärässä, ainakaan minä en vietä, riittää mainiosti, kun heitä tapaa kaiket päivät. Juttukavereita pitäisi olla, ex-työkavereita ja niitä muita. Opistot, harrasteporukat (kirjoitat kylläkin, ettet voi harrastaa paljon mitään), nettikeskustelut, Setan tilaisuudet (voisi matkustaa kauempaakin ja yhdistää reissuun muutakin kivaa tai hyödyllistä). Helsingissä on mm. 10-17.9 Tribadien yöt ja päivät-viikko (www.tribadit.fi).
Minun ikäisiä on jo eläkkeellä, ja oikeastaan olin 90-luvulla vähällä joutua työttömäksi. Sattumankauppaa. Kuten myös sattumaa oli se, että yhdestä hallitsemastani osaamisalueesta sattui yhdellä kolkalla, ja vain siellä, olemaan kova puute, "pelastuin", ja heiluri nytkähti ylös, olin taas yllättäen korkealle noteerattu. Hiuskarvan varassa, ruoka ei maittanut, oikea nauru ei irronnut, vain sarkasmi. Kasvattava kokemus. Onneksi oli silloin ystävä lähellä.
Tyhjyyttä voisi täyttää kokeilemalla osaamistaan, kaikenlaisia kykyjä löytyy ihan sieltä omasta itsestä. Kukapa tietää, iloa muillekin?