Meillä oli perikunta ja möimme kotitalon ja rahat jaettiin tasan.Määrättiin päivä jolloin
oli puhe tyhjentää talo ja katsoa miten myydään tai jaetaan irtaimisto.Mutta rakkaat sisaremme olivat paria päivää ennen tyhjentäneet talon ja ottaneet,mitä olivat halunneet irtaimistosta.
He kavalsivat tavaroita ja nyt haluaisin tietää
miten tästä eteenpäin jatkan yhdessä kolmen sisareni kanssa.Pikkusen vaikeaa,kun äitimme oli pesähoitajana.Äitimme uskoo kolmea muuta sisarusta.He tekivät väärin,mutta miten tämän voi oikaista?Meillä on irtaimistosta valokuvat.
Neuvokaa ihmeessä.
oli puhe tyhjentää talo ja katsoa miten myydään tai jaetaan irtaimisto.Mutta rakkaat sisaremme olivat paria päivää ennen tyhjentäneet talon ja ottaneet,mitä olivat halunneet irtaimistosta.
He kavalsivat tavaroita ja nyt haluaisin tietää
miten tästä eteenpäin jatkan yhdessä kolmen sisareni kanssa.Pikkusen vaikeaa,kun äitimme oli pesähoitajana.Äitimme uskoo kolmea muuta sisarusta.He tekivät väärin,mutta miten tämän voi oikaista?Meillä on irtaimistosta valokuvat.
Neuvokaa ihmeessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
saa se joka ehtii ensiksi "rohmuamaan", ellei testamentissa mainita erikseen jonkun esineen olevan tarkoitettu perinnöksi jollekin perikunnan jäsenelle.
Valitettavasti näin on, eivätkä mitkään oikeustoimetkaan voi auttaa asiassa.
Notaari sekoilee jälleen. Totta kai voitte kääntyä asiassa poliisin puoleen. Mutta nyhän teillä on neuvotteluvaltti. Voitte uhata poliisitoimilla. Viekää pesästä se minkä haluatte.
tilanne meillä.Sisko vei mitä halus ja jäin nuolemaan näppejäni.Tänä aamuna just yhteydessä oikeusaputoimistoon ja teemme irtaimiston jaon vaatimuksen oikeudenmukaisesti.Pirullisia nuo siskolikat.
Varkaus ja ryöstö yksityishenkilöltä on nk. asianomistajarikos, josta voi nostaa syytteen vain varkauden tai ryöstön kohteeksi joutunut, eli tässä tapauksessa vainaja, joka ei tietenkään sitä enää pysty tekemään.
Irtaimiston jaon vaatiminen oikeudenmukaisesti on mahdollista, mutta oikeudenmukaisuuden toteutuminen melkein mahdottomuus. Kuolinpesän "kamat" eivät olleet sinun omaisuuttasi, ellet pysty kauppakirjalla tai vastaavalla todistamaan niin olevan. Tuhlaat aikaasi. Valitettava tosiasia on tämä, että röyhkein, ahnein ja nopein vetää näissä asioissa pitemmän korren.
Mihin jätätte irtaimiston jakovaatimuksen? Käräjäoikeudelle? Miten muotoilette vaateenne?
Millä todistatte, ettette itse ole "pöllineet" tavaroita kuolinpesästä? Entäpä jo löytyykin pari todistajaa, jotka ovat kuulleet vainajan luvanneen joitakin tavaroita siskolikoille. Yx tavallinen tuntuu tietävän, että jopa kiinteän omaisuuden ollessa kyseessä, suullinen testamentti pätee. Aika kimuranttia, eikö?
Meillä kävi juuri noin, kun irtainta jaettiin. Siskoni sanoivat aina, kun jonkin tavaran ottivat, että äiti lupasi tämän minulle eläessään. Minullekin kyllä lupasi erään maljakon eläessään, mutta en saanut sitä, ahnein vei. Otti sen maljakon käteensä ja sanoi, että, jos tästä kiistellään, niin..... ja uhkasi pudottaa sen käsistään...vei autoonsa, siis ahnein ja röyhkein saa, minkä haluaa. Isäni kulinvuoteen vierelläkin sisareni otti juuri kuolleen isäni kädestä sormuksen, sujautti taskuunsa ja sanoi, että isä lupasi sen hänen pojalleen, että show must go on! Luottokortinkin otti, mutta aamulla suljetutin tilin, siitä nousi haloo.
yksi sekoilija.Mulle on kyl testamentissa määrätty juuri irtain omaisuus,eli se oli mun...
mene ja tee rikosilmoitus!
Poliisitutkinnan jälkeen kanne varkaudesta.
Turhaa on valittaa jos ei pysty edes alkeellisimpiinkaan toimiin omien etujensa ajamisen sehteen. Ei kukaan sivullinen voi mennä puolestasi rikosilmoitusta tekemään, sillä kyseessähän on asianomistajarikos, eli rikos (varkaus, tai ryöstö) on kohdistunut juuri sinuun.
Kuitenkin jos sinulla ei ole näyttää toteen dokumenttia, että omistut tavarat, jotka sinulta mielestäsi luvattasi vietiin, syyllistyt väärään ilmiantoon, mistä joudut oikeudelliseen vastuuseen, aiheetta epäiltyjen niin halutessa.
ja piti veljensä arvoesineet ilmoittaen, että veli lahjoitti esineet. Ulkopuolinen henkilö oli mukana viemässä esineitä "säilytettäväksi". Tarvitaanko kirjallinen ilmoitus lahjasta. Arvo kuitenkin muutama tuhat.
Irtaimen omaisuuden kahdenkeskinen lahjanlupaus ei yleensä päde kuoleman jälkeen. Esineen pitää olla lahjan saajan hallussa kuolinhetkellä, niin silloin lahjoitus on sellaisenaan niin pätevä, että lainattujenkin tavaroiden palauttaminen on vaikeaa ilman lainan saajan vapaaehtoisuutta.
Onkohan yhtään perikuntaa, jossa ei näihin lupauksiin vedoten omita muistoesineitä.
No jaa kokemusta on irtaimiston jaosta, irtaimistosta tai siis kuolinpesästä katosi tavaraa jo osin äidin eläissä. Nyt sitten jälkikäteen tehty rikosilmoitus ja lopulta käräjöinti toi takaisin ne tavarat, mitkä olivat kummasti kadonneet ja toisista korvaus, jos ei löytynyt. Ei kuolinpesästä mikään saa kadota, niin se vain on.
Kuolinpesän hoito on vaativaa hommaa, jos vielä vaikka vanhemmalla on todettu muistiongelmaa, niin siitä hetkestä lähtien rintaperillisten omaisuudesta ei voi kadota yhtään mitään. Tärkeää on se hetki, jolloin muisti- sun muut vakavat sairauden ovat alkaneet.