Onko kenelläkään samanlaista tilannetta. Poikamme (15v) olisi istunut koko kesän tietokoneen äärellä jos me vanhemmat emme olisi kontrolloineet.Missään hän ei käynyt, ei tavannut kavereita(joita ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan). Muutaman kerran lähti mukaamme uimaan,siinä kaikki.
Mutta koneen äärellä viettäisi aikaansa pelaten.Annoimme myös täyden koneelle meno kiellon kahdeksi viikoksi-se oli helvetillistä aikaa.
Pelkkää uhoamista,kiroilua,huutamista. Ja sitä se on edelleenkin,päivittäin.
Ajattelin koulujen alun hieman muuttavan jotain, mutta ei. Koulusta suoraan koneelle ja jos ei saa lupaa(sillä lupa on kysyttävä hänen tapauksessaan) alkaa ankara huutaminen, haukkuminen..
Mikään ei kiinnosta, juuri koskaan emme keskustele
mistään.
Ymmärrän että ikä on monin tavoin vaikea, mutta mikään muu ei kiinnosta, ei mikään kuin se tietokone.
Olen erittäin väsynyt tähän tilanteeseen,mutta huolestunut myös.
Mutta koneen äärellä viettäisi aikaansa pelaten.Annoimme myös täyden koneelle meno kiellon kahdeksi viikoksi-se oli helvetillistä aikaa.
Pelkkää uhoamista,kiroilua,huutamista. Ja sitä se on edelleenkin,päivittäin.
Ajattelin koulujen alun hieman muuttavan jotain, mutta ei. Koulusta suoraan koneelle ja jos ei saa lupaa(sillä lupa on kysyttävä hänen tapauksessaan) alkaa ankara huutaminen, haukkuminen..
Mikään ei kiinnosta, juuri koskaan emme keskustele
mistään.
Ymmärrän että ikä on monin tavoin vaikea, mutta mikään muu ei kiinnosta, ei mikään kuin se tietokone.
Olen erittäin väsynyt tähän tilanteeseen,mutta huolestunut myös.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei ole samankaltaista tilannetta ei, mutta avopuolisoni on nörtti, jonka taustasta tiedän jotakin. Hänellä oli 15-vuotiaana koneen, pääasiallisen harrastuksensa, lisäksi myös ystäviä. Addiktio tietokoneeseen päättyi vasta, kun hän tapasi minut ja päätti tahtoa elämältä muutakin kuin nettisuhteita. :)
Luin viestisi puolisolleni, joka totesi, että toivottavasti jaksat ponnistella poikasi hyvinvoinnin eteen. Hänenkään suhteensa tietokoneeseen ei ollut (omasta mielestään) kovin terve, mutta olen samaa mieltä puolisoni kanssa siitä, että uhoaminen ja huutaminen yhdistettynä haukkumisiin ja kiroiluun on EHDOTTOMASTI oire siitä, että poikasi on jo riippuvainen näytön kuvasta. Avopuolisoni myös totesi, että vaikkei mikään kiinnostaisikaan, on televisionkin tuijottaminen parempi vaihtoehto kuin pelaaminen. Vaikkei uutislähetykseen voikaan itse osallistua, televisiossa on silti ihan oikeita ihmisiä ja sarjoissa käsitellään mm. tunteita, historiaa, ajankohtaisia aiheita ja paljon muuta.
Meidän mielestämme olisi aika passittaa 15-kesäinen edes tv:n ääreen, lenkille lähtemisestä (tätä voi ehdottaa varovasti sitten televisiomaratonin jälkeen :) puhumattakaan.
Ja lopuksi lohdutuksen sana - melko normaali ihminen tuo avopuolisoni nykyään on. :) Voimia!
sanoisin, että aivan kuin meillä "tuossa iässa". Meillä poika istui päivät pitkät tietokoneella. Oli se rankkaa, kun ei meinannut päästä laskuja maksamaan, kun riian jälkeen. Kyllä sai useasti muistutaa "elämän totuuksista" ennenkuin suostui lähtemään koneelta. Meillä lopulta piti kone muuttaa pojanhuoneesta pois toiseen huoneeseen, että saatiin tää koneella roikkuminen loppumaan. Sitten, eräänä päivänä poika tuumasi, että oli hyvä,kun siirsitte sen koneen pois hänen huoneesta, niin voin parenmin keskittyä koulukirjoihin. Arvatkaapas tuntuiko hyvältä, kun sai kiitosta kasvattajana lapseltaan. Sitä uhoilua, joskus kiroamista ja vaarsinkin huutamista on vieläkin, kai se kuuluu itsenäistymiseen ,kai. Poika kylläkin huomautta jos itse käyttäydyn huonosti, jotenka nähtävästi opit ei sittenkään ole olleet turhia. Huomasin, että automatkat oli parhaita yhdessä olo hetkiä, silloin kun kunpikaan ei "päässyt"karkuun vaan asioista oli tavallaan "pakko" keskustella. Voimia Sinulle, kyllä se helpottaa, vaikka koville välillä ottaakin. Sen kun muistaa, että nuorella itsellään on usein vielä pahenpi olla, kun itsellä riian jälkeen. Olen myös pyrkinyt "riitelemään" rakentavasti, ettei suhteemme kärsisi. Myös omien virheiden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen on tärkeitä muistaa. Poika jo 18v. Opiskelija ja vastuuntuntoinen aikuinen, eipä olisi uskonut muutama vuosi sitten, miten nuori muuttuu. Tulipa pitkä, sory.
Meillä tuota on jatkunut jo kauan, sanoisin että muutamia vuosia. Paikkakunnalta muuton jälkeen kaikki kaveritkin jäivät, heitä on vain tietokoneessa. Toisia samanlaisia nörttejä varmaan.
Ala kyllä kiinnostaa häntä niin paljon, että aloitti nyt datanomiopinnot ja aikoo alalle tulevaisuudessa.
Hän myös lukee todella paljon romaaneja ja atk-alan kirjallisuutta mutta ei koulukirjoja... Koulu jostakin ihmeen syystä kuitenkin sujuu ihan ok.
Mutta...poika ei puhu meille yhtään mistään, emme saa hänestä sanansanaa irti kun jostakin tärkeästä pitäisi keskustella. Emme hyvällä emmekä pahalla(=huutamalla, hyppimällä tms. mitä nyt mieleen tulee).Olemme aivan avuttomia sen suhteen, nuoremmat sisarukset kuitenkin ovat hyvin avoimia ja kertovat kaiken tarpeelliseksi katsomansa.
Kun saisi hänet edes joskus ulkoilemaan ja lenkille.
Mitään muuta elämää ei pojalla tunnu olevan kun tietokone! Sisarukset sosiaalisia, avoimia, urheilevia. Mutta tämä yksi on nörtti, jolla "kaverit" suurelta osin koneella, liikunta on tuskaa, koulukirjoja ei juurikaan availla ja koulumenestys silti hyvää/kiitettävää tasoa. Ihme juttu. Joka päivästä menee iso osa siihen kun komennan pois koneelta. Joskus olen antanut olla ihan niin kauan kun haluaa, ihan testi mielessä. Ja siellä siis oikeasti kykenee olemaan vaikka vuorokauden ympäri!
Jatkuvaa riitaa koneen ääressä istumisesta,päivät koulun jälkeen meni vaan koneella,ja hyvä että itse sai edes tosiaan niitä laskuja maksaa.
Nyt ongelma on ohi,sillä otan joka aamu modeemin mukaan töihin.eipähän tarvitse koneella todellakaan istua!
Kone on olohuoneessa ja meillä on säännöt muuttunut meidän vanhempien mukaisiksi.
Johan on tullut tekemistä lapsille,kun ei pääsekkään koneelle istumaan yökausiksi enään.
Seuraavaksi todellakin lähtee koko kone jos vielä rutisevat sen käytöstä..meillä ei meinaan penskat päätä näistä asioista enään:)
Jaksamista kaikille nuoren vanhemmille!!!
äiti tenavaa just tommonen saatanan akka. Hankkis elämän. Uskon millaista helvettiä lasten elämä on jos on tottunu olemaan päivittäin koneella ja se otetaan kokonaan pois. Jos et kykenen laskuja maksamaan niin kuinka vitun pieni palkka sulla on? Ei hyviin työpaikkoihin kyllä pääsekkään jos älykkyysosamäärä on pienempi kuin kengännumero.
hengaa kavereiden kanssa ja nyyh nyyh ei oo ikinä kotona ja notkuu tuola vaan. ja sitten kun ollaan kotona ni kitistään että ku ei oo kavereiden kanssa ja pläplä. hei pls päättäkää.
Meilläkin poika istui koneen ääressä melko paljon tuossa iässä. No eipä ollut kaupungilla ryyppäämässä tai muuta pahuutta tekemässä.
Kyllä välillä sanottiin että voisi muutakin tehdä kuin istua koneella, kävi kyllä jalkapallo harkoissa.
Poika kävi lukion ja valmistu tradenomiksi sen jälkeen. Ollut töissä jo 2v samassa paikassa, seurustellut saman tytön kanssa 3v ja asuvat omassa kämpässä (vuokra).
En toista edellisten kuvauksia, koska monesta niistä luulin lukevani omaa tekstiäni. Mutta uskon sinun kokemuksiasi ja luotan tulevaan. Oma poika on nyt 17 ja toista vuotta ammattioppilaitoksesa. Koulun alku jo näytti että esim. vuorokausi rytmi kääntyy nopeasti.
Tiiätkö mitä tekee tietsikal? Pelaako? Vai chattailee ja missä sivuilla? Jos on harmitonta pelailua ja chattailua niin anna olla. Se vaihe menee kyllä ohi, ja parempi niin kuin kadulla dokaamassa tai vetämässä jotain muuta pahempaa.
On koukussa peliin War Graft (en tiedä kirjoitinko oikein),eikä mielestäni niin harmiton.
Edellisiin viesteihin kommentoisin,konetta ei ole pojan huoneessa, eikä nuoremmat sisarukset juurikaan sen äärellä istu.
Ja varmasti olen tyytyväinen siitä kun ei vietä aikaansa epämääräisissä porukoissa pyörien.
Ja pojallamme ei ole mitään harrastusta, ei kiinnosta lähteä ulkoilemaan. Ei koskaan kulje toisten nuorien kanssa. Kyllä, olemme patistaneet, monin eri tavoin.
Aloitti nyt lukion ja tietysti, taas kerran,toivon
hänen löytävän sieltä ystäviä, yhdenkin.
Kiitos kaikille kannustajille, tosi mukavasti vastailitte.
meillä poika on aikamoienn pelaaja. Uusi peli vie kaiken tarmon ja ajoittain ne vanhatkin. Säännöstellä pitää ja säännöt on muutenkin sovittuna. Tuon pelin olisi halunnut, mutta isosiskot varoittelivat että se pitää pitkään koukussa. Peliähän pelataan netissä..
Niin eipä meillä siis tuota sitten ole eikä taida tulla kovin pian..
Meillä poika myös pelaa tuota kyseistä Word of wardgraf peliä, heti todellakin koulusta tultuaan menee koneelle ja viikonloputkin pelaisi päivät ja illat kokonaan ellei pakotettaisi pitämään välillä paussia. Huutaa ja haukkuu välillä tosi rumastikin meitä vanhempia. Hyviäkin hetkiä on, mutta on tosi koettelevaa ja huolestuttavaa, kun mikään muu ei kiinnosta kun tietokone ja tuo peli. Koulukin on alkanut kovasti kärsimään tuon pelin takia. Murrosikä 15 v on varmasti nyt pahimmillaan menossa ja olen antanut olla ehkä liikaa koneella, kun ei haluaisi koko ajan taistella kun on muitakin lapsia, ja tuntuu, että tuolla kylillä on myös vaaransa. Olen lukenut, että tämä kyseinen peli on erittäin addiktoiva. Ei meidänkään lapsella ole harrastuksi, mutta eihän kaikki ole liikunnallisia eikä liikkumaan voi pakottaa täytyy olla oma halu. Muut lapset meilläkin on erittäin liikkuvaisia eiävätkä ole koneella. Huolestuttaa tämä asia kovasti ja kuluttaa tämä jatkuva kyttääminen.
Voi kauhistus! Taas murrosikäinen jätetty selviytymään yksin.?
Mitä teille vanhemmille pitäisi tehdä,että oppisitte kasvatuksen perusasiat? Jokainen lapsi ikään katsomatta kaipaa selkeitä sääntöjä,jotka luovat turvallisuuden tunteen.
!5-vuotias ja jättiläinen vai kuka teillä on suuri ja vahva?
Meillä on rajat. Tämä vanhimpamme erittäin älykäs,
peliriippuvuus ja masennus vaivaavat.
Ja vielä, kerrotko mitä tarkoitit kommentillasi.
Meillä myös tosi ongelma.... poika nyt 14v.(vanhin kolmesta). Lahjakas,koulu sujunut moitteettomasti 6:een luokkaan asti,sitten tuli murrosikä, peliriippuvuus,masennus,lintsaus,syrjäytyminen ym ym... Ei ryyppää eikä rellestä, eikä kyllä tee mitään muutakaan!Ei edes käy koulua.... Ja muille tiedoksi,kaikki konstit kokeiltu, kotiasiat kohdallaan, muut lapset,13ja9v sosiaalisia ja koulut sujuu... Nyt, vuoden taistelun jälkeen saadakseni apua pojalle, odotamme pääsyä lasten-ja nuorten psykiatrille.... Ehkä apua saa sieltä.
Hei!
Suostuuko poikanne lähtemään keskusteluun ammattiauttajan kanssa?
Itse olen puhunut ja ehdottanut jos jollekin ulkopuoliselle menisimme keskustelemaan, mutta siitä nousee vaan entistä kovempi uho ja viha.
Eihän se poika ole ensin suostunut mihinkään. Nyt kotona on käynyt nuorten psyk.työntekijä pojan kans juttelemassa kahdenkesken kun me muut olemme olleet töissä/koulussa.Ennen sitä monenmoiset palaverit kotona ja koulussa erilaisten virkaihmisten kans, heistä ei mitään apua,ongelma vain pitkittyi turhaan. Koulupsykologi ainoa joka ymmärsi ongelman ja otti yhteyttä ky mieheen. Huomenna menemme pkl:lle,eikä poika ainakaan vielä ole laittanut hanttiin, tuleehan "luottohenkilökin" sinne!Aikaisemmin ei ole lähtenyt millään mihinkään.Jos poikasi ei suostu lähtemään juttusille niin vaadi kotikäynti.Meidän verorahoilla ne ajelee,näin sanoi minun poika, eli hoksottimet pelaa!Hae apua ajoissa,itse olen jo tosi väsynyt tähän,mutta silti sitä jaksaa lapsensa vuoksi tsempata.Voimia!
Meillä sama juttu. Poikani oli 14v kun hommasimme tietsikan.Tämä tietsikan ääressä olo on samanlaista kuin teilläkin.Poikaa ei saa mihinkään, koulussa käy, mutta ei kavereita(paitsi netissä).Mihinkään ei lähde vaikka koulussa kaverit pyytävät, ja meikin pyydämme.Ei sitten mihinkään...
Ajokortin sai suoritettua, kävi kesätöissä.Hommasi auton, mutta siinähän se ruostuu, ei aja edes kouluun sillä.
Älä luo ongelmaa siitä missä sitä ei ole. Anna poikasi olla tietsikalla, ei varmasti ole ainoa sen ikäinen. Se vaihe menee kyllä ohi. Jos ei muita pulmia ole ja koulua käy, niin hyväksy tietsikka. Siitä voi olla tuonikäiselle paljon hyötyä ja apua. Jos teet siitä numeron niin asia mutkistuu. Eli ei hätää.
Missä on ne rajat? Nykyisin vanhemmat eivät halua tai osaa asettaa turvallisia rajoja nuorisolle. Annetaan heidän pelata tietsikalla kaiket päivät ja yöt. Hädin tuskin koulussa käydään. Tiukka ote nyt ja keskustelemaan asiasta koko porukalla. Jos kieltäytyy keskustelemasta niin kone pois määräajaksi. Esim 5-viikko. Ja muutenkin hyvä olla rajat miten kauan päivässä koneella saa olla.