onnellisia lapsia

elämään tyytävisiä. Toista se on jos varhain jo vanhemmat eroaa ja lapsi joutuu olemaan se kärsijä,joka muuttaa viikottain asuinpaikkaa eikä lopulta tiedä mihin kuuluu.
Uudet suhteet vahingoittaa lasta, ja epätietoisuus koska heitetään pihalle ym.
Täytyy olla pienistä asioista onnellinen ja rakastaa sitä miestä/naista vioista huolimatta.

Jari Sarasvuon yhdessä kirjassa oli hieno lause; "Parasta mitä voit lapsillesi antaa, on rakastaa sitä ihmistä, jonka kanssa olet lapsesi tehnyt!"
Se on niin hieno elämänohje, että olen täysin samaa mieltä.

Nykypäivän yritysmaailmassa kilpailu on kovaa! Monet tekevät päätökset elintason perusteella - Suomalainenhan tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Asumiseen ei siis kelpaa pieni kerrostaloasunto, vaan kaivataan väintään sitä rivarin pätkää lapsiystävälliseltä alueelta.

OK, kaikki on hyvin siihen asti, kun molemmat vanhemmat on paikalla ja terveenä. Ihmiset kasvatetaan kuitenkin hakemaan omaa hyvinvointia ja elämään mielekkyyttä, jolloin avioerot ja haasteelliset työtehtävät vievät voiton.

Ongelmat, joihin viittasit, onkin lähinnä päihdeongelmallisten ja eronneiden vanhempien perheissä, eikö? Minun kasvatuksessa oli molemmat tekijät läsnä, yksinhuoltajuus pahempana ja päihteet ei niinkään pahana. Kaikesta huolimatta pärjään elämässä. En sano olevani tasapainoinen ihminen, mutta en myöskään koskaan ollut "mukana jengissä".

Haluan kuulua niihin onnellisiin, jotka voivat osallistua lapsensa kasvatukseen. Haluan myös tarjota heille sopivat puitteet elämäntaipaleelle. Nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään, ja niiden välillä on tehtävä kompromissejä.

myös toisenlaisissa olosuhteissa, myös tässä kiireisessä maailmanmenossa. Lapsen onnellisuus tuskin riippuu siitä mihin aikaan hänet herätetään. Tärkeämpää lienee tunne olla rakastettu ja turvallinen kasvuympäristö sekä tietysti tasapainoiset vanhemmat. Vien oman poikani eskariin heti päiväkodin auettua ja haen 9 tunnin päästä pois. Lapsi viihtyy siellä oikein hyvin ja nauttii kavereidensa seurasta ja tarjotuista virikkeistä. Itse saan taas viettää työpäivän aikuisten ihmisten seurassa, ajatusta vaativien virikkeiden ääressä. Illalla on sitten mukavaa keskinäistä yhdessäoloaikaa.
Mutta niinhän se on, kuka tykkää mistäkin =)