Meillä avioero selvä, kaksi lasta, yhteishuoltajuus ja tilanne se, että eron yhteydessä lapset "jaettiin": toinen toiselle. Asumme vain n. 10 km päässä toisistamme, lapset vuoroin toisella säännöllisen epäsäännöllisesti (vuorotyön johdosta). Eromme ei ollut riitaisa, vaan kaikesta pystyimme ja pysymme sopimaan ihan sovussa ja asiallisesti. Molemmilla uudet kuviot elämässä: itselläni "salaisesti" (lapseni ei tiedä eikä ole nähnyt), miehelläni heti muutettuani "julkinen" uusi, tosin ei (vielä?) asumassa oleva.
Tilanne entistä enemmän se, että olen kuin vieras ihminen toisen lapseni elämässä, en saa lapseni tekemisistä mitään tietoa "automaattisesti" vaan kaiken tiedon joudun aina lypsämään mieheltäni (pitää tietää, mitä haluaa tietää), koskee se sitten lapseni elämää millä tavalla tahansa, koulua tms. Jos lapseni törttöilee koulussa, eikö asia todellakaan kuulu minulle? No, entäpä se, että mieheni PÄÄTTI hommata lapselleni mopon, ihan vain siihen kotikonnuille pikkuteille ajettavaksi. Silläpä lapseni päristelee, vaikka mopoikään on vielä useamman vuoden matka! Eikö tämäkään asia koskenut minua -toista vanhempaa- ollenkaan: onhan kuitenkin kyse ensisijaisesti lapseni turvallisuudesta kuin myös sivullisten? Tämäkö on sitä yhteishuoltajuutta?!
V-käyrä alkaa nousemaan savun kera.... Täytyykö MINUN varata aika jonnekin keskustelemaan asioista ulkopuolisen seurassa? Menisikö asiat sitten mieheni ymmärrykseen?
Tilanne entistä enemmän se, että olen kuin vieras ihminen toisen lapseni elämässä, en saa lapseni tekemisistä mitään tietoa "automaattisesti" vaan kaiken tiedon joudun aina lypsämään mieheltäni (pitää tietää, mitä haluaa tietää), koskee se sitten lapseni elämää millä tavalla tahansa, koulua tms. Jos lapseni törttöilee koulussa, eikö asia todellakaan kuulu minulle? No, entäpä se, että mieheni PÄÄTTI hommata lapselleni mopon, ihan vain siihen kotikonnuille pikkuteille ajettavaksi. Silläpä lapseni päristelee, vaikka mopoikään on vielä useamman vuoden matka! Eikö tämäkään asia koskenut minua -toista vanhempaa- ollenkaan: onhan kuitenkin kyse ensisijaisesti lapseni turvallisuudesta kuin myös sivullisten? Tämäkö on sitä yhteishuoltajuutta?!
V-käyrä alkaa nousemaan savun kera.... Täytyykö MINUN varata aika jonnekin keskustelemaan asioista ulkopuolisen seurassa? Menisikö asiat sitten mieheni ymmärrykseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Osa jutuista voi unohtua kertoa ihan inhimillisitä syistä.
Itselläni esim. täysi työ arjen pyörityksessä. Ei siinä ehkä muista joka asiaa raportoida etälle.
Mopojuttu tietty on niin iso asia että olisi kuulunut sinun kanssa sitä miettiä.
Palautetta vain iskälle niin.
Valitettavasti tuo yhteishuoltajuus tahtoo olla vain kaunis sana paperilla, jolla ei todellakaan tahdo käytännössä olla mitään tekemistä lasten etujen puolesta.
Olen seurannut sivusta muutamien ystävieni taistoa asian tiimoilta ja ottanut itsekin osaa näihin asioihin (onneksi omien lasten kohdalla kaikki OK). Valitettavaa on, että tiedonkulku tökkiin joka suunnasta vaikka toisellakin olisi oikeus tietää ja saada tietoja lapsista.
Ensisijaisesti kehottaisin neuvottelemaan asioista exäsi kanssa, ja jos se ei tuota tulosta, niin sitten suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaalityöntekijään ja voit pyytää häntä kutsumaan exäsi neuvotteluun, jossa olisi paikalla sossu,sinä ja exäsi. Siellä voitte kokeilla sopia näistä asioista ja laittaa vaikka paperille niitä ylös. Se on taas toinen juttu miten kumpainenkin näitä asioita sitten noudattaa.
Nämä tiedon saanti jutut on hyvin,hyvin yleistä joten et ole ainoa joka näiden asioiden kanssa painii.
Tsemppiä!
Itse olen huomannut että isälle on eri asiat tärkeitä kuin äidille. Alussa oli myös samoja ongelmia tiedon kulun kanssa esim. jos koulusta tuli lappu unohtui se isälle ja itse sain asioista tietoa yleensä liian myöhään. No nykyään tieto kulkee ihan hyvin. Sovimme opettajien kanssa samoin harrastusvetäjien kanssa, että samat asiat tiedotetaan molemmille vanhemmille ja sähköposti on siinä todella oiva väline. Ja pikkuhiljaa se iskäkin on oppinut tiedottamaan äidille jos jotain ongelmaa esim. kotona...
Tuossa mopoasiassa olen hieman eri mieltä..mhh..
En tiedä lastesi ikiä, mutta mielestäni on hyvä, jos lapsi oppii ajamaan sitä mopoa turvallisessa ympäristössä ennen mopoikää, niin ei tule sitten tuonne liikenteeseen "törttöilemään" hallitsemattomasti, kun olen sitä mieltä, että ne liikennesääntöjen osaamiset ei tarkoita sitä, että osataan hallita ja käyttää sitä mopoa. Meillä on isä ostanut pojille mopon ja se on heidän yhteinen harrastus. Yhdessä sitä huoltavat ja korjaavat ja näpräävät (samalla tulee juteltua miesten juttuja). Pojat tietää jo aika paljon mopoista ja sen osista ja osaavat ajaa ihan hyvin ja ennakoida tiettyjä asioita. Harjoittelevat suljetulla alueella kypärät päässä jne. Mopon saivat kun vanhempi poika oli muistaakseni ekalla tai tokalla.
Kyllä se siitä..
Ihan ok pointti ja mistä olen samaa mieltä toki, eli tuo "turvallisella maaperällä" harjoitteleminen, mutta... vaikka poika on nyt kolmosella, on hän silti vielä reilusti ala-ikäinen mopoilemaan, 9v, 15v-mopoikään verrattuna! Eli kuusi vuotta etukäteen... on mielestäni liian aikaisin aloitettu harrastus. Kypärän käytöstä olemme toki molemmat samaa mieltä -onneksi- niin mopolla- kuin polkupyörällä ajaessa.
Minkälaista vastaanottoa itse sait silloin erotessanne, kun olette "jakaneet" lapset? Meillä nimittäin on ympäristöstä tullut hyvinkin kummeksuvia kysymyksiä, kommentteja ja kyseenalaistuksia asiasta... Itse kuitenkin olin -ja olen edelleen- sitä mieltä, että tämä oli meidän kohdallamme paras ratkaisu kaikkia osapuolia ajatellen, vaikkei ero & erottaminen koskaan hyvä ole...
Virallisella tasolla oli vastaanotto ihan hyväksyttävää ja on jopa kehuttu lastemme olevan erittäin tasapainoisia (terkkarin mukaan, jopa tasapainoisempia kuin jotkut ydinperheen lapset)sekä sukulaiset ja ystävät ovat pitäneet asiaa ihan o.k juttuna. (ehkä alussa epäilivät, mutta eivät sitä kyllä meille ilmaisseet)
Meilläkin iskä on vuorotyössä, joten elämme iskän työvuorojen mukaan, mutta tätä kaksi kotia systeemiä olemme eläneet nyt 6 vuotta ja voin sanoa, että meille ja ennenkaikkea lapsille tämä on paras mahdollinen. (tietty paras ois ollut se että emme olisi eronneet, mutta aina ei asiat mene niin kuin itse toivoo ja mielestäni tasapainoinen elämä lapsille on tärkemäpää vaikka sitten erolapsena, kun riitojen repimä lapsuus ydinperheessä)
Lapsilla on pysynyt kiinteä ja läheinen suhde meihin molempiin vanhempiin sekä myös isovanhempiin. Lisäksi meillä molemmilla on uudet puolisot, jotka myöskin ovat tärkeitä aikuisia tukemassa ja kasvattamassa.
Hmm.. Minä ostin tytölle crossimopon kun hän täytti 6v ;D Mutta kävimme sellaisia katsomassa jo silloisen mieheni (nykyinen exä) kanssa kun olin 6kk:lla raskaana, eli olimme mopourheilusta samaa mieltä.
Jos olisin tilanteessa että huoltajuus pitäisi jakaa, ehkä paras tapa olisi 50/50, mutta niin että lapset olisivat aina samaan aikaan samassa paikassa. Murrosikäisten ollessa taloudessa, voisin jopa ajatella antavani heidät 100% isälle ;D (leikkiii hei.. leikkii)
moi haluisin ostaa crossarin oon koht 11 v mitä suosittelette