Kun tuolla aiemmin oli keskustelua tosta sbs-oireyhtymästä, ni mikä kaikki sit on ravistelua? Mä aloin noiden tekstien perusteella pelätä et oon jotenkin vahingoittanut lastani (3,5kk), kun lapsi tykkää hyppimisleikeistä ja oon sit muutamat kerrat hyppyyttäny sitä sylissä ja välillä heittänyt ilmaankin. Vauva on ite nauranut tälle, joten voiko se olla sit jotenkin huonoks, jos se ite siitä tykkää? Ja sit joskus oon rauhotellut vauvaa vaunuissa työntämällä joskus kovaakin vauhtia edestakasin, et onkos tollanen sit haitaks? Eli missä menee ravistelun raja? Enkä haluu mitään linkkejä sivuille, vaan teidän mielipiteitä asiasta...
Ravistelusta...
epätietoinen äiti
102070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
3,5 kuinen on kyllä aika pieni heiteltäväksi. Meinaan vauvan niska ei tuossa iässä vielä ole täydessä hallinnassa ja muutenkin se ranka on vielä aika hentoinen. Oma poikani on saman ikäinen eikä kyllä tulis mieleenkään heitellä häntä vielä.
Muuten kai leikit ja rajutkin vaunuttelut on ok, tai siis niillä ei saa aikaiseksi niin suurta liikettä että ravisteluksi katsottaisiin..
usein oo tehnyt. Ja kun heitän ilmaan, ni se tarkottaa sitä et päästän vaan ihan hetkeks irti ja otan samantien kiinni. Eli oikestaan vauva ei edes käy ilmassa ilman kiinnipitoa. Et onkohan toi sit sama asia kun varsinainen heittely? Mut täytyy nyt sit rajottaa noita rajumpia leikkejä, ettei vaan tuu mitään...
ku tää oli 2 kk. Tykkäs huonoa oikeen, kun sanoin ettei saa heitellä. Miehen siskoki alkoi pistään, että on omaa poikaansaki heitelly ilmaan jo 10 PÄIVÄN IKÄISENÄ!!!!!!!!! Ja näytti miten vauvaa (9 kk) kestää läpsästä leikkisästi kasvoihin (ei mikää hellä läpsäys) eikä itke ollenkaa. Että munki pitäis heitellä ja riepottaa, ku mun vauva ITKEE. Olin vähän, että tarviiko olla niin kovakourainen, jos ja kun itkee!!!
Yritin sanoo, että meil vauvoja kuolee joka vuosi siihen, että niitä heitellään niin ne oli vain, että meillä sanotaan, että KASVAA, KASVAA.
Meinas kyl hermot men, ku mieskään ei puuttunut yhtään. Että maassa maan tavalla. Hirvittää ajatuski seuraavasta mummolareissusta.
se on ihan kunnon ravistelua niin että pää heiluu puolelta toiselle. Ja vauva ei silloin todellakaan naura!
On sellaista ihan kunnon ravistelua että tiedät lastasi ravistavan etkä vain leikkivän. Eli otat kiinni kovaa ja ns raivoissa/epätoivossa ravistat lasta niin että heiluu kunnolla. Lapsi ei tässä vaiheessa naura! Ravistelun loputtua lapsi itkee kovaa kun on sattunut.
Helpotti kummasti kuulla etten oo aiheuttanut mitään tollasta. Mulle ei kyllä tulis mieleenkään ikinä heilutella lasta edestakaisin...
Entäs sit kantorepussa kantaminen. Mein 3,5kk istuu siinä vauhikkaatkin lenkit ja osin aina nukkuu. Pommppiihan siinäkin pää aika lailla. Niskat kyllä pysyy jo hyvin. Tuli vaan mieleen tosiaan että missä raja menee. Ja kyllä meidänkin neitiä on "heitelty"... siis varmaan millin irtoo kädet, mutta kuitenkin...tulee mahtavat naurut kans!
Aina lapsi ei (tutkimusten mukaan) nauti vauhdista, mutta kun ei osaa ilmaista tuntemustaan niin nauraa (yleensä vauvat itkee kun sattuu, on ikävä olo), mutta "heittely" on jännää eikä vauva tiedä miten suhtautua niin ilmentää olotilaansa naurulla....mene ja tiedä, mutta mielessä kannattanee pitää tuollainenkin näkemys
Kaikenkaikkiaan noin pientä lasta ei saa heitelläkään vaikka naureskelis ja kuinka mukavaa se ois. En itse kyllä uskaltas. Lisäksi kantorepussa kovaa vauhtia meno myös arveluttaa. Samoin vaunuja pitää työntää niin ettei esim. kovasti tuu alas jalkakäytäviltä tms. Mielummin varovainen on kuin liian ronskit otteet. Mene itse makuulle vaunuun ja joku työntää syö ja jyrryyttää jossain niin että hytkyt jne. Miltä tuntuu? Me ollaan kuitenkin aikuisia ja osat kehittyneet, pienillä ei vielä. Leikkiä voi muutenkin ja kunhan liikkeet suht tasaisia, eikä mitään äkkinäisiä voltteja.
Olen kuullut tuon saman ja se pätee mm. juuri siihen jaloista riiputteluum, josta tuolla oli aiemmin keskustelua. Vauva saattaa nauraa, muttei tosiasiassa nauti. Omalta kohdaltani muistan kuinka lapsena inhosin kutittelua. Nauroin, kun en muuta voinut, mutta pissat tuli usein housuun, kun jonkinlainen paniikki siinä tuli. Nykyään saan raivokohtauksen, jos minua joku yrittää kutittaa.