Eräänä ei-niin-kauniina aamuna seitsemäs päivä heinäkuuta, Tumppi oli lähdössä töihin. Hän levitteli huuliinsa punaa ja hyräili mielilauluaan: ”Ma oksalla ylimmällä”. Samalla rouva Tumppi yritti kampata Donitsia tämän ryömiessä hitaasti portaita alas. Hän ei kerinnyt kampata Donitsia, kun huomasi, että kello löi seitsemää. Rouva Tumpille tuli kauhea kiire hakea keittiöstä porkkana, kellarista hiiliä ja ottaa mukaansa eteisestä kaulahuivin ja silinterihatun ja juosta pihalle seisomaan seitsemäksi minuutiksi. Hän ei edes huomannut kun vaaleanpunainen kääpiöelefantti liihotteli ohi pienillä värikkäillä perhosensiivillään kantaen kirkkaanpunaista käärmeennahkaista käsilaukkua, joka melkein osui häntä päähän.
Kello viisi yli seitsemän herra Tumppi otti rakkaimman pehmolelunsa kainaloon, antoi Donitsille läksiäispusun ja yritti antaa pusun vielä pihalla seisovalle vaimolleen. Hän kuitenkin muisti viime tingassa mitä viime kerralla oli käynyt, kun hän oli pussannut vaimoaan jonka suu oli täynnä hiiliä. Hän ei halunnut saman toistuvan, joten hän kiersi vaimonsa kaukaa, otti skeittilautansa talon seinän vierestä ja lähti rullailemaan kovana jätkänä pitkin katua (ilman kypärää).
Ensimmäisen kummallisen asian herra Tumppi näki kadun kulmassa: Kana nojaili rennosti grillin kulmaan ja veti pitkiä henkäyksiä sätkästä. Herra Tumppi pysähtyi skeittilaudallaan, tuijotti kanaa suu auki ja huomasi, että kana oli kaivanut esiin kossupullonsa ja kysyi nyt herra Tumpilta:
”Haluux pohjat? (kana otti esiin sätkänsä ja jatkoi) Vai henkoset?”
Herra Tumppi nyökkäsi vaiteliaana ja sanoi:
”No kyllä ne henkoset tekisi terää.”
Herra Tumppi jatkoi matkaansa ja unohti nopeasti kanan miettiessään ottaisiko tänään käyttöönsä kirkkaan keltaisen vai pinkin hienpyyhkimisrätin.
*JATKUU*
Haluaisin edelleen kommentteja..
Kello viisi yli seitsemän herra Tumppi otti rakkaimman pehmolelunsa kainaloon, antoi Donitsille läksiäispusun ja yritti antaa pusun vielä pihalla seisovalle vaimolleen. Hän kuitenkin muisti viime tingassa mitä viime kerralla oli käynyt, kun hän oli pussannut vaimoaan jonka suu oli täynnä hiiliä. Hän ei halunnut saman toistuvan, joten hän kiersi vaimonsa kaukaa, otti skeittilautansa talon seinän vierestä ja lähti rullailemaan kovana jätkänä pitkin katua (ilman kypärää).
Ensimmäisen kummallisen asian herra Tumppi näki kadun kulmassa: Kana nojaili rennosti grillin kulmaan ja veti pitkiä henkäyksiä sätkästä. Herra Tumppi pysähtyi skeittilaudallaan, tuijotti kanaa suu auki ja huomasi, että kana oli kaivanut esiin kossupullonsa ja kysyi nyt herra Tumpilta:
”Haluux pohjat? (kana otti esiin sätkänsä ja jatkoi) Vai henkoset?”
Herra Tumppi nyökkäsi vaiteliaana ja sanoi:
”No kyllä ne henkoset tekisi terää.”
Herra Tumppi jatkoi matkaansa ja unohti nopeasti kanan miettiessään ottaisiko tänään käyttöönsä kirkkaan keltaisen vai pinkin hienpyyhkimisrätin.
*JATKUU*
Haluaisin edelleen kommentteja..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa!!!Tätä lukiessani nauran monesti!Pitääpä lukea ne toiset osat...*menee kohta lukemaan toisia osia*
AWESOME! Jos vaan meinaat kirjottaa enemmänkin jatkoa, niin mä kyl tulostan ne kaikki säilöön!