EPILOGI
nekrofiilien kuningatar
istuu suunnattoman ruumiskasan päällä
käskee meitä syömään
lounaaksi päivän mehevimmät juorut
kun pomo lähtee huoneesta
ja keskustelu työläisten välillä vapautuu
sanat alkavat sinkoilla huoneen poikki kuin mustat varikset
ulostaen sisuksistaan
median informaatiokäärme
kaukaisten maiden kiehtova tanssijatar
istuu olkapäilläsi ja kietoo sinua kuin syleilevä python
arkipäivän pauhussa
jonka rytmittävät mielikuvat
ja oikeutettu halu
toteuttaa itseä niin kuin se nyt on
tullut
tässä loukossa jossa elämisen tunne
rakentuu kuolleiden luista ja
värikkäästä ulosteesta jota paperilautasilta ahmitaan
mielikuvameren kiihkeässä kohinassa
läpi ajattelevan kallosi
kun sinäkin
makaat jäsenet värähdellen
nekrofiilien kuningattaren alla
(31.08.06)
- - -
VIELÄ RUNO 29.08.06
Jos vaikka kuka
Mutta minkä verran
Hermoon viiltävä kipu
Kun ei osaa päättää
Kukkaset lakastuvat maljakossa
Nopeutettu filmi: pilvet taivaan yli kiitävät
Minä nojatuolissa
Hakkaan kämmenellä otsaa
Täytyisi tehdä päätöksiä
Suunnitelmia ja ratkaisuja vaikka minkälaisia
Kelaan kuvaa taaksepäin ja ne liikkuvat
Takaperin
(29.08.06)
- - -
OTSIKKO: REHELLISIÄ MIETTEITÄ
Olen unohtanut kovin paljon
kaikesta siitä mikä kerran oli minulle rakkainta
Mistä sen tiedän?
Koska tuntuisi liian banaalilta
sanoa että olen unohtanut kovin paljon kaikesta siitä
mikä muutenkin oli yhdentekevää
Ikkunan äärestä
katsellessani
autio pihatie huokaa
poiskulkevien askeltesi kaikuja vielä nytkin, vuosien jälkeen
koskettaen sielussani jotakin kipeää ja parantumatonta
Toki, se on paljon runollisempaa kuin jos kirjoittaisin:
Ikkunasta näkyy pihatie,
ja pari naperoa siinä leikkii
kun aamukahvia hörpin
ja aikani kuluksi ulos katselen, ei sitten muuta
Millä tavalla tietoisuus että tulen kohta kirjoittamaan
vaikuttaa siihen kuinka koen?
Senkö tähden koen runollisesti ja maalaillen, jotta
sitten rehellisesti voisin kirjoittaa
niin kuin olen kokenut, runollisesti ja maalaillen
Rehellinen ollakseni!
Luulen että annoin katkeruudelle vallan
ja kipeille riidoillemme, tarkoituksella, jotta olisi
tragiikkaa josta kirjoittaa proosallisesti
En ole koskaan osannut kirjoittaa hyvistä päivistä ja
onnellisesta rakkaudesta
Ei niin että pelkäisin rakastaa,
mutta minä pelkään
ettei enää olisi mitään kirjoitettavaa
Olenko nyt rehellinen?
Lue rivien välistä ja huomaa, aikani kuluksi höpisen
rehellinen ollakseni
sen myönnän, totta tosiaan
Rehellisiä mietteitä
(29.08.06)
- - -
PÄÄTÖKSIÄ
Teet päätöksiä asioiden välillä
Käveletkö keittiön vai olohuoneen ikkunaan
Mitä näet, et vielä tiedä, mutta sitten:
Ensimmäiseksi aamulla
Kun aurinko on noussut
Ja mustat linnut huutavat oksistoissa
Avaatko sanomalehden vai Raamatun
Vaikka et vielä kuule
Jos toisella puolella taloa autoaan pesee naapuri
Ja toisella puolella Batseba peseytyy
Teko johtaa seuraavaan ja mielikuvat
Uusiin päätöksiin
Sittenkö vasta tiedät
Kun on jo myöhäistä - aurinko putosi mereen
Taivaan loimotus punaisena hehkuna ikkunassa
Toivottaa unetonta yötä kauhuineen
Ja katumusta joka ei pese pois syntiäsi eikä vapauta mieltä
Riivaavien mielikuvien hurjasta laumasta joka juoksee
Olemuksesi syvyyksissä raastaen sinua suuntiin
Joista on yhä vaikeampi kieltäytyä
Teet päätöksiä asioiden välillä
Käveletkö keittiön vai olohuoneen ikkunaan
Mitä näet, et vielä tiedä, mutta sitten
Ensimmäiseksi aamulla
(31.08.06)
- - -
ARMON IHME (IKÄVÄ KYLLÄ PROLOGI)
ja vieläkin sinä autoit minut irti
väärästä ikkunasta,
laitoit jalkasi
käärmeen päälle, jota en itse olisi voinut polkea, sinä
lahjoitit voittosi voitoksi
minulle -
kuuntelen lintujen laulua
viserrystä, sieluni mustat varikset
ovat poissa ja
kyyhkysen kujerrukseen sekoittuu luonnollinen sinfonia
maailma täynnä mahdollisuuksia
joiden keskellä kuljemme
käsikkäin
armosi ihme on ikkuna josta voin selvästi
nähdä,
eikä päätöksiä
ole lainkaan vaikea tehdä,
kun ensimmäiseksi aamulla kohtaankin taas
sinun hymyilevät
kasvosi
(31.08.06)
nekrofiilien kuningatar
istuu suunnattoman ruumiskasan päällä
käskee meitä syömään
lounaaksi päivän mehevimmät juorut
kun pomo lähtee huoneesta
ja keskustelu työläisten välillä vapautuu
sanat alkavat sinkoilla huoneen poikki kuin mustat varikset
ulostaen sisuksistaan
median informaatiokäärme
kaukaisten maiden kiehtova tanssijatar
istuu olkapäilläsi ja kietoo sinua kuin syleilevä python
arkipäivän pauhussa
jonka rytmittävät mielikuvat
ja oikeutettu halu
toteuttaa itseä niin kuin se nyt on
tullut
tässä loukossa jossa elämisen tunne
rakentuu kuolleiden luista ja
värikkäästä ulosteesta jota paperilautasilta ahmitaan
mielikuvameren kiihkeässä kohinassa
läpi ajattelevan kallosi
kun sinäkin
makaat jäsenet värähdellen
nekrofiilien kuningattaren alla
(31.08.06)
- - -
VIELÄ RUNO 29.08.06
Jos vaikka kuka
Mutta minkä verran
Hermoon viiltävä kipu
Kun ei osaa päättää
Kukkaset lakastuvat maljakossa
Nopeutettu filmi: pilvet taivaan yli kiitävät
Minä nojatuolissa
Hakkaan kämmenellä otsaa
Täytyisi tehdä päätöksiä
Suunnitelmia ja ratkaisuja vaikka minkälaisia
Kelaan kuvaa taaksepäin ja ne liikkuvat
Takaperin
(29.08.06)
- - -
OTSIKKO: REHELLISIÄ MIETTEITÄ
Olen unohtanut kovin paljon
kaikesta siitä mikä kerran oli minulle rakkainta
Mistä sen tiedän?
Koska tuntuisi liian banaalilta
sanoa että olen unohtanut kovin paljon kaikesta siitä
mikä muutenkin oli yhdentekevää
Ikkunan äärestä
katsellessani
autio pihatie huokaa
poiskulkevien askeltesi kaikuja vielä nytkin, vuosien jälkeen
koskettaen sielussani jotakin kipeää ja parantumatonta
Toki, se on paljon runollisempaa kuin jos kirjoittaisin:
Ikkunasta näkyy pihatie,
ja pari naperoa siinä leikkii
kun aamukahvia hörpin
ja aikani kuluksi ulos katselen, ei sitten muuta
Millä tavalla tietoisuus että tulen kohta kirjoittamaan
vaikuttaa siihen kuinka koen?
Senkö tähden koen runollisesti ja maalaillen, jotta
sitten rehellisesti voisin kirjoittaa
niin kuin olen kokenut, runollisesti ja maalaillen
Rehellinen ollakseni!
Luulen että annoin katkeruudelle vallan
ja kipeille riidoillemme, tarkoituksella, jotta olisi
tragiikkaa josta kirjoittaa proosallisesti
En ole koskaan osannut kirjoittaa hyvistä päivistä ja
onnellisesta rakkaudesta
Ei niin että pelkäisin rakastaa,
mutta minä pelkään
ettei enää olisi mitään kirjoitettavaa
Olenko nyt rehellinen?
Lue rivien välistä ja huomaa, aikani kuluksi höpisen
rehellinen ollakseni
sen myönnän, totta tosiaan
Rehellisiä mietteitä
(29.08.06)
- - -
PÄÄTÖKSIÄ
Teet päätöksiä asioiden välillä
Käveletkö keittiön vai olohuoneen ikkunaan
Mitä näet, et vielä tiedä, mutta sitten:
Ensimmäiseksi aamulla
Kun aurinko on noussut
Ja mustat linnut huutavat oksistoissa
Avaatko sanomalehden vai Raamatun
Vaikka et vielä kuule
Jos toisella puolella taloa autoaan pesee naapuri
Ja toisella puolella Batseba peseytyy
Teko johtaa seuraavaan ja mielikuvat
Uusiin päätöksiin
Sittenkö vasta tiedät
Kun on jo myöhäistä - aurinko putosi mereen
Taivaan loimotus punaisena hehkuna ikkunassa
Toivottaa unetonta yötä kauhuineen
Ja katumusta joka ei pese pois syntiäsi eikä vapauta mieltä
Riivaavien mielikuvien hurjasta laumasta joka juoksee
Olemuksesi syvyyksissä raastaen sinua suuntiin
Joista on yhä vaikeampi kieltäytyä
Teet päätöksiä asioiden välillä
Käveletkö keittiön vai olohuoneen ikkunaan
Mitä näet, et vielä tiedä, mutta sitten
Ensimmäiseksi aamulla
(31.08.06)
- - -
ARMON IHME (IKÄVÄ KYLLÄ PROLOGI)
ja vieläkin sinä autoit minut irti
väärästä ikkunasta,
laitoit jalkasi
käärmeen päälle, jota en itse olisi voinut polkea, sinä
lahjoitit voittosi voitoksi
minulle -
kuuntelen lintujen laulua
viserrystä, sieluni mustat varikset
ovat poissa ja
kyyhkysen kujerrukseen sekoittuu luonnollinen sinfonia
maailma täynnä mahdollisuuksia
joiden keskellä kuljemme
käsikkäin
armosi ihme on ikkuna josta voin selvästi
nähdä,
eikä päätöksiä
ole lainkaan vaikea tehdä,
kun ensimmäiseksi aamulla kohtaankin taas
sinun hymyilevät
kasvosi
(31.08.06)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tekis mieli, mut toisaalta taas ei *hymy*
meinaan kommentoida.
Laitoit liikaa, olisit laittanu vaan yhden,
eihän nuita jaksa örkkikään kerralla sulatel-
la, ne pitäs printata, ja keskittyy niihin,
huoks :D
Maybe to morrow, maybe, mut kivaa iltaa sulle,
kun selviät kaikista palavereistas.
Sinä olet ihastumassa tai jo korviassi myöten
thän äitipartaa. Voi rakastumisen katoavaa huumaa
en todellakaan ihastu/rakastu virtuaalisti,
olen vain mieltynyt äitiparran runoihin.
Jotta, oikeen hyvää päivää vaan sullekkin,
ja elämää oikeaa tähänkin päivään.
Pidin näistä, luin hitaasti ahmien. Paljon sanoja kiinni toisissaan, upeita maalauksellisia kiemuroita. Syvyyttä ja pintaa.
Näistä on niin moneksi. Hienoa!!