onko normaalia, kyseessä poika 11v ,kolmas lapsi neljästä,,
pääsääntöisesti käytös on epämielyttävää, varsinkin sisarruksia kohtaan,(läpsimistä, haukkumista) kielenkäyttö jatkuvasti rumaa, eikä tahdo uskoa mitään mitä sanotaan, tuntuu agressiiviselta,,
ja eikö tähän ikään mennessä kuuluisi mörköjen hiipiä pois sängyn alta, meille niitä tuntuu tulevan lisää,,
kaiken tämän kauheuden alla piilee herkkä, fiksu poika ,kuinka sen saa sieltä takaisin esiin
?
sattuisiko täällä olemaan joku joka osaisi neuvoa miten on parasta toimia, voiko tämä olla jo murrosiän juttuja,,
pääsääntöisesti käytös on epämielyttävää, varsinkin sisarruksia kohtaan,(läpsimistä, haukkumista) kielenkäyttö jatkuvasti rumaa, eikä tahdo uskoa mitään mitä sanotaan, tuntuu agressiiviselta,,
ja eikö tähän ikään mennessä kuuluisi mörköjen hiipiä pois sängyn alta, meille niitä tuntuu tulevan lisää,,
kaiken tämän kauheuden alla piilee herkkä, fiksu poika ,kuinka sen saa sieltä takaisin esiin
?
sattuisiko täällä olemaan joku joka osaisi neuvoa miten on parasta toimia, voiko tämä olla jo murrosiän juttuja,,
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla tosin on paljon nuorempi lapsi kuin sinulla, mutta jouduin päiväkodin johtajan neuvosta menemään psykologille lapseni kanssa. Se oli kauhea shokki,että meidän lapsessa on jotain vikaa,kävimme juttelemassa ja kaikkeen löytyi selitys ja ei se niin kamala paikka ollut. Teki ihan hyvää jutella ammattilaisen kanssa! Suosittelen,epätietoisuus ei oo mukavaa!
Reilusti vain hakemaan apua. "Mielitaudeista" puhutaan turhaan salamyhkäisesti ja arkaillen.
Suurin osa päänupin häiriöistä johtuu joko sähkö- tai kemiallisesta häiriöstä.
Suomeksi sanottuna; päässä ei ole tarpeeksi jotakin ainetta tai sähköimpulssit eivät kulje niin kuin pitää, se saa sekoilemaan.
Eivät psyykkiset oireet ole joitakin salaperäisiä kirouksia, vaan elimistön häiriöitä...
Siellä käydessä ei menetä mitään.
Hyvä että tunnistat poikasi ja hänen herkkyytensä ..joten sinun kuitenkin hiukan helpompi lähestyä häntä "mitä hän edelleenkin on" aivan varmasti...se kiltti poika..
Hänellä voi todellakin olla jokin vaihe mitä hän ei pysty itse käsittelemään ja uskalla kertoa, häpeää..se voi olla ihan poikien kehitykseenkin liittyviä muutoksia..
MUTTA iso neuvo sinulle, älä heti lääkitse poikaasi jos joku näin asian näkisi muualla (psykologi), ensin pitkällä ajalla terapiaa (jos katsoisivat näin)..se paras apu..ei lääke..se vain pika-apu ja sitä en lapselle koskaan suosittele kuin hyvin tutkituissa oloshteissa ja "parin" vuoden päätöksellä..
Jaksamista sinulle ja pojallesi vapautuneisuutta kehon muutoksiin ja että hän ei ole yksin.