Runot piilossa kai
miten esiin sai.
Kutsu kuuluu vaan
pian kirjoittammaan
miten esiin sai.
Kutsu kuuluu vaan
pian kirjoittammaan
Runojen hetkiä
tulenlieskat
8594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pimeää, pimeää niin
jään aatoksiin.
Minne kesä kiirehti
putos polulle lehti.
Siitäkö katosi,
pimeään vajosi.
Kaunis oli kesämme
sen ain muistamme.
Aurinkoisia päiviä
ei pilven häiviä
ja lämpöä kovin
miettissäni oon tovin.
Se on hiipinyt
hiljaisuus myötä
syksyn alun.
Mikä lie riipinyt
kenen työtä
vienyt kirjoitus halun?
Oisko myyrä penkonut
runon aiheet
koneeseen piiloutunut
ei löydy aiheet.
Sieltä esiin kaivaa
ideat hyvät nähtäväksi
vieden eteenpäin laivaa
runon vietäväksi.
hiljaa liikkuu tuuliviiri
kylmissään jo datahiiri
sanatonna tuskailee nyt Siiri
johan on kun ei kiiri
lauseinensa runopiiri
menneeköhän perille
jos raparperille
tai tikkerperille
vilperille
pihan perille
kuiskaan:
tykkään susta
kuin hullu puurosta?
Päivät lyhenee,
illat pimenee.
Kodin kynttilät
mulla syttyvät.
Lasiparvekkeelle
tuikun laitan,
teekannun mukaan otan.
Istun hiljaa,
sade ropisee.
Nurkan takana
ränni kohisee.
Mulla mukava
tunne kotoisa,
tee ja hunaja
mull' lämmön antaja,
Lämpö hetken viivähtää
sateen alle jää.
Kesän muistot näin
ja aivan yllättäin
mieleen palautuu
hymyyn taipuu suu.
Siel hiekkarannalla
vaalealla sannalla
auringossa makaa
asento on vakaa.
Voihan pahka
palanut on nahka.
Sade lyö ikkunaan
vie muiston mukanaan.
Syksy korvaan kuiskaa
lämmön muistaa.
Viipyy hetken viel
pian kylmä siel.
Katoppas tota Hiltaa,
hän viettää eloniltaa.
Pimeänä on pirtti
mielessä pien lirtti.
Kynttilä pöydällä palaa
ystävää luokseen halaa.
Koreana pöytä on,
suo hyvän nautinnon.
Mansikkakakku hymyää
ystävä vain lymyää.
Kuuluu ovikellon kilahdus
tuntuu onnen vilahdus.
Jutellessa kuluu aikaa
se on kuin taikaa.
Miten aika yöhön ehti
kolahti aamulehti.
Ihana on Hilta
ja upea elonilta.
Runous haihtui
sanat syksyks vaihtui.
Laukkaa ei enää,
ratsu tekee tenää.
Kohmeista on laukka
voi hepo raukka.
Mistä apu tähän
ajatuksia vähän.
Kiin ei mistään saa,
voi ne vain kadottaa.
Tyhjä jos on pää,
mitään jälel ei jää.