hei.perheeseemme mietitään koiraa.ei millään osata päättää kumpi näistä roduista se olisi.perheessämme lapset 4 ja7 sekä tietty äiti ja isä.ja vielä köpöttelee vanha 13v.koiraherrakin.asumme omakotitalossa.kertokaahan kokemuksianne kyseisistä roduista!kiitos!
labbis vai dalmis
504736
101437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muista en tiedä labbikset on ikuisia höseltäjiä nuorena vikkaita,ja vanhempanakin energisiä,vaativat tekemistä vähintäänkin ulkoiluttamista reilusti.Vaatisi ehdottomasti koirakoulun jos haluaisi hyvin käyttäytyvän labbiksesta, niillä ei hermot aina pidä 9v kokemus labbiksesta.
Minulla on nyt 15 viikkoinen labbis pentu...ja tämä on toinen koirani..edellinen kuoli vuos sitten!
Minulla on labbikista vain hyvää sanottavaa :)
Todella ihmisläheisiä ja rakkaita ovat,mutta myös edellisen sanomaan viitaten "häselöjä" :D
Mutta hyvällä tavalla...eli mikäli sinulla itselläsi riittää hermot ja aika,sitä kun koko ajan joku olisi tulossa häntä heiluen leikkimään ja on seuraa vailla sekä kunnon noutoharjoituksia,uintireissuja ja metsässä lenkkeilyä vailla..jos sinusta on siihen niin mikä ettei :)
Itse rakastan labbisten energisyyttä ja sosiaalisuutta! tulevat kaikkien kanssa toimeen,TIETENKIN riippuu miten on koulutettu,onko totutettu ja tehty perheen pelisäännöt selviksi johdonmukaisella koulutuksella.
Oli rotu mikä tahansa se on aina peruskoulutettava,jos meinaa saada siitä yhteiskunta kelpoisen:)
Itsellä ei dalmiksista kokemusta ole muuten,kuin että muutamalla tutulla sellainen on ja he ovat sanoneet niitä hieman itsepäisiksi!
Tuntuu että kaikilla kiiluu silmissä että labbis on kiltii rauhallinen ja totteleva koira!
Toki se sitä on jos sille on annettu hyvä koulutus ja se on asemaansa tyytyväinen ja onnellinen :)
Väärä koulutus saattaa aiheuttaa ongelmia koiran kanssa sitten myöhemmin.
Päädyitte kumpaan tahansa,niin menkää ihmeessä heti kun rokotukset on kunnossa sen kanssa pentukouluun.niin siitä se lähtee!
Onnea uuden vauvan hankintaan :)
Samaa mieltä labukoista, todella vilkkaita, jopa itsepäisiäkin. Ehdottomasti dalmis!!!
Kouluttamaton labukka helposti mitä vain,itsepäiseksi ei voi kyllä labukkaa sanoa jos on koira ollu herran nuhteessa. Kyllä se uskoo kuin katsoo sitä ja sanoo sit jos tarvii.Labukka on niin mielyttämisen haluinen koira et sen pitäisi aina olla ihmisen vieressä. tarkoitin tuolla koheltamisella sitä että epähuomiossa labukka saattaa sit tehdä jotain pimeetäkin, sen enemmän pahaa tarkoittamatta tekee ennen kuin ajattelee jos ajattelee.Väistävä koira se yleensä lenkillä on vaikka olisi irtikin,pidin aina labbarini irti lenkillä silloin kuin ei autotiellä oltu,hyvinhän tuo seuras lenkillä irtiollessakin, sit kuin oli peruskoulusta päässy lukioon se ei menny,kuitenkaan.
Mulla oli aiemmin dalmis, joka eli 12-vuotiaaksi. Sen jälkeen otettiin labbis-vauva, joka on vielä 2,5-vuotiaana ihan lapsi.. kaikesta kiinnostunut, hullu, ystävällinen ja suloinen poika. Molemmat tosi kilttejä ja kunnollisia. Eikä kumpikaan kovin paljon tuhoja ole saanut aikaan, pentuna parit kengät ja kamera. Dalmiksen kanssa taisi olla "hieman" rauhallisempaa, se ei niin paljon leikkiny ja hullutellu. Labbis saattaa olla aika vaikea pideltävä lenkillä, ellei ole kunnon koulutus. Se vetää aika lailla. Mutta ehkä valitsisin kuitenkin labbiksen, se on aina valmiina olemaan ystävä.
joo eli tästä nyt on jo miltei 10 vuotta aikaa mutta tulimpa kuiteskin jaarittelemaan. naapurin (entinen) labbis oli kamala räksyttäjä! oli se isännilleen kiva ja näin mutta vartiokoira se oli.. tämä yksilö ainakin.. jos liikkui omassa pihassaan, tämä labbis alkoi verissään haukkumaan pihallansa. se muistutti minusta ihan jotain dopermannia... se seurasi omalla pihallansa kokoajan mitä muualla tehdään, yksikin virheliike ja tämä labbis raivostuu..
mitään pahaa en ikinä tälle koiralle tehnyt, toisinaan yritin olla välittämättä siitä, toisinaan huusin "HILJAA!!" ja joskus se lopettikin. ei se vihainen se ei ollut, "haukkuva koira ei pure" mutta paha maku labbiksesta minulle jäi suuhun, vaikkei yksilön perusteella pitäisi tehdä yleistyksiä. joskus se valehyökkäsi, eli hyökkäsi kimppuuni mutta karjaisulla sain sen ettei se hypännyt vaan sivusi minua.
no, en näköjään ollut tämän labbiksen suosikki.
suosittelisin kuitenkin dalmista, minusta ne oat niin ihania.
mutta mitä suosittelisin kaikista eniten on spanielia. walesinspringerspanieli tai englanninspringerspanieli.
...kotoani on löytynyt sekä dallu että lapukka, eri aikoina tosin. Kun teillä on noin pieniä lapsia, oman kokemukseni perusteella suosittelisin labradoria sillä yleisesti ottaen ne ovat seurallisempia kun taas dalmatialaisilla on taipumusta olla itsenäisempiä ja tavallaan välinpitämättömämpiä (ärtyvät herkemmin) etenkin vieraita (joita varmasti lapsiperheessä käy nuoriakin) kohtaan. Eivät siis innostu ylimääräisistä rapsuttelijoista yhtä paljon kuin lapukat, jotka yleensä tykkäävät ihan kaikista. Totta kai paljon riippuu myös koiran yksilöllisestä luonteesta ja koulutuksesta...
Lapukat ovat, myönnetään, melkoisia höösiä, mutta kotioloissa kyllä täysin rauhallisia pahimman pentuajan mentyä ohi. Dallut taas ovat todella älykkäitä ja tylsistyessään keksivät kyllä nekin melkoisia jäyniä. Ahneus kuuluu kyllä kummankin rodun ominaispiirteisiin, mikä vaan maistuu... Hyvällä koulutuksella ymmärtävät kuitenkin jättää niille kuulumattomat herkut rauhaan, meillä voi jättää lapukan ulottuville mitä vain ja ei koske. Dallu aikanaan koetteli rajoja ehkä vähän enemmän.
Molemmat rodut todella hienoja, mutta kuten tuossa jo totesin, lapsiperheeseen ehkä ennemmin labradoria suosittelisin. Liikuntaa ja aktiviteettiä tarvitsevat molemmat yhtä lailla.
Yleisesti ottaen ainaki dalmis tarvitsee ehdottomasti hyvän koulutuksen.Pehmeän,mutta tiukan.Rajat on oltava tarkat.Dallu ei ole niinkään yhtä miellyttämis´haluinen,kuin labbikset yleensä.Mutta dallut tekee mitä vaan,jos saavat namun palkaksi,eli ajettelevat pääasiassa sitä namia,ei sitä,että tahtoo nyt miellyttää omistajaansa.Dalmis tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivirteettia.Dallut oppivat yleensä helposti.Loppupeleissä väittäisin,että labbis on 3-vuotiaana aikuismainen koira,eli ei enää niin lapsellinen.Dallut ovat lapsellisia ja leikkisiä mahdollisesti 10-vuotiaaksi asti.Tämä on mielipiteeni asiasta,korjatkaa jos olen väärässä.
on ollut molemmat rodut yhtä aikaa. Labbis on enää jäljellä. Molemmat olivat narttuja ja ne olivat noin vuoden päivät yhdessä. Labbis vanhempi. Tämä dalmis ei oikein älynnyt alistua vanhemmalle ja ne tappelivat usein ja se alkoi menemään hieman liian vakavaksi. Dalmis onneksi otettiin takaisin kasvatuskotiin.
Meillä dalmis vartioi meidän kolmi vuotiasta tytärtä ihan kauheena jos vieraita tuli, ne eivät saaneet koskea häneen. Kauhea ikävä sitä koiraa, se oli muuten aivan ihana luonteinen, eikä todellakaan ollut ahne. Totteli hyvin ja oli todella seurallinen. Vieraita kohtaan hieman varovainen, seuraili ensin sivusta ja sitten meni vasta luokse tai sitten jätti kokonaan menemättä. Labbsi tosiaan ihan vasta kohta, toisaalta ihan joskus ärsyttää kun kokoajan höösää vieraiden kimpussa että ei tahdo puhumisesta tulla mitään. Sitten kun komentaa niin on niin nolon näköinen että olla ja voi. Mut kumpikin rotu on hyviä, kummissakin hyvät ja huonot puolet, niin kuin meissä ihmisissäkin. Voin kyllä suositella kumpaakin ihan puhtaalla omalla tunnolla. Onnea etsinnöissä ja valinnassa!
Sain ensimmäisen koiran ollessani 13-vuotias. 11 vuoden jälkeen se on vieläkin minulla.=)
Otimme tietämättömänä labbisuroksen, vielä vilkkaan sellaisen. Kävin sen kanssa koirakoulussa ja touhusin, aina se ei minua totellut. Kasvatusmetodeit eivät olleet parhaimmat, emmehän tienneet koiran kasvatuksesta mitään. Suurin vastuu oli minulla, lapsella. Mutta hyvä koira siitä sitten loppujen lopuksi kasvoi.=) Dalmiksista en paljoa tiedä. Niistä on jäänyt vähän etäinen vaikutelma. Suosittelen lämpimästi labbista, mutta ottakaa tyttökoira! Edes kaikki kasvattajat eivät anna urosta ensimmäiseksi koiraksi. Tytöt ovat pehmeämpiluonteisia ja sopivat hyvin perhekoiriksi.
Itselläni on jo toinenkin labbiseläjä, uros tälläkin kertaa. Taidot ovat sen verran karttuneet matkan varrella, että uskalsin ottaa toisen uroksen. Ja hyvin menee.=)