Hei

ei oo kivaa kun on skitsofrenia mutta juttua lähtee ja tarinoita löytyy :-)

Kun istun paskalle ja kuulluupi ensimmäeset pierun törräökset, niin alakkaapi heti tulla juttuva, niinku kusta koeralta.

Sitteku varsinaenen paska pökylä tipahtaapi lattialle ja alan hämmennellä sitä siinä, niin tullee kaekenmaaliman kaonokirijallissuuvet mielleen.

Vaan nyt vääntellöö mahassa siihen malliin, jotta taejampa rueta kirijottelleen.

Psykedeelit

Mulla on enemmänkin ongelmana, että ideita tulee koko ajan. Hassut sattumukset elämässä, kaikenlaiset ympärillä tapahtuvat jutut tuovat ideoita. Äidillänikin oli aika jännä elämä - siitäkin voisi kirjoittaa. Samoin yrittäjän elämäni on kaikenlaista kommerverkkiä täynnä. Mahdollisuuksia on kyllä monia. Ehkä useat ovat liiankin lähellä meitä; Vaikea nähdä metsää puilta. Hyvä kirjan juoni voi piileksiä ihan oman elämäsi lähitienoilla.

Itse kirjoitan parhaiten sellaisista aiheista, joihin olen suhtautunut intohimoisesti jo lapsesta asti. Kaikki se mikä innostaa ja kiehtoo henkilökohtaisesti, tarjoaa uskottavan pohjan kirjoittamiselle.

Mielestäni hyvän kirjailijan ominaisuuksiin kuuluu hyvä huomiokyky. Pitää olla tietynlaista tilannetajua, silmää tapahtumille ja ilmiöille - oivalluskykyä! Sellainen tarkkailukyky tulee luonnostaan; kun pystyy myös tiedostamaan ja pohtimaan asioita, aiheita on rajattomasti...

Moni osaa kirjoittaa oikeaoppisesti, mutta sujuva kirjoittaminen vaatii tietynlaista silmää. Kokeilemalla selviää, millaisten aiheiden kirjoittaminen on innostavinta. Pidä silmät ja korvat auki, niin huomaat kuinka ideoita voi saada mistä vain - ehkä joku niistä on riittävän hyvä, ellei peräti mainio. Mitkä asiat ja tilanteet kiehtovat Sinua eniten?

inspiraatio
?

Oikeastaan ei ole inspiraatiota, on vain kirjoittamista. Minulla on vihkoja, lehtiöitä, paperia ja kyniä aina mukanani. Kirjoitan sanoja, lauseita. Piirrän muistiin. Lisäksi muistikuvat. Kaupoissa, toreilla, turuilla.
Kun pysähtyy kirjoittamaan, tulee pieniä tarinoita, runoja... mitä milloinkin.

Mutta mitä tekee Inspiraatio, sekö ne paperit täyttää, vaiko Muusa?
Kun itse ajattelen, että nyt kirjoitan dekkaria. Laadin valmiiksi henkilöt, juonenkulkua, loppua...niin eikös siihen ala tunkemaan joku hörhö, kerrassaan outo tyyppi, joka alkaa poukkoilemaan itsenäisesti sinne tänne. Kuka sitä tarinaa kuljettaa oikein? Minäkö?
Sillä, aina tuleekin hetkiä, kun lukee kirjoittamaansa, niin miettiikin hämmentyneenä. Ja on aikoja, tunteja, jotka kuluvat huomaamattani, ja jäljellä onkin kasa paperia, jossa on lauseita. Olenko minä kirjoittanut näin?

Minulla on tällainen Inspiraatio/Muusa.
Jännittävää, ja välillä jopa hauskaa! Ei aina.