Koulussani on mukava poika kenen peräs kyl moni kuolaa minä mukaanlukien. Tietenkin mä erotun joukosta...onhan mulla tummat pitkät hiukset laitettu laineille, pitkä musta hame ja jakkutakki koruja. Kuka jo arvaa...olen siis mustalainen. Ainoa meijän koulussa ja vasta kolmas suvusta joka koulua on käyny nyt 10v kunnolla eikä minua kiinnosta varastelu tms...elikkä siis oon "paremmalla tiellä". Joka päivä koulussa saa törmätä syrjintää vaikka kyl mulla kavereita siellä on. Mutta esimerkiksi parhaan ystävän vanhemmat ei halunnu päästää mua sisälle... KAIKESTA huolimatta, haluisin päästä lähemmäks sitä poikaa joka kattoo sillä silmällä..mutta luulenpa että se kuvittelee mut erilaiseksi. Miten voisin siis tutustua poikaan pelästyttämättä sitä kauas pois?
kiitos oikein paljon rakkaat jos viitsitte auttaa..
kiitos oikein paljon rakkaat jos viitsitte auttaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanne on sinäänsä kiperä, että useimmilla meillä suomalaisilla on ennakkoluuloja ja paha kuva mustalaisista. Ehkä hyvästä syystä tai sitten ei, mutta se ei nyt liity tähän.
Monet pojat täällä huutavat ja vannovat, ettei sillä ulkonäöllä ole väliä, mutta silti kaikki kuitenkin toivovat, että tyttö olisi kaunis ja pukeutuisi hienoihin vaatteisiin. En nyt väitä, eikö sun asusi olisi hieno tjn. mutta farkut toimivat huomattavasti paremmin :)
Entäs, oletko ajatellut miten pojan vanhemmat suhtautuvat siihen, että poika seurustelee mustalaisen kanssa (vertaa:kaverisi vanhemmat)?
Olet varmasti kunnon tyttö, mutta uskon kyllä (olen pahoillani), että tämä tosiaan on mahdoton rakkaus :( Suosittelen elämän jatkamista, ja voithan sä toki pojalle jutella jos lähekkäin joudutte ja katsoa miten poika reagoi. Siitä sitten vedät omat johtopäätöksesi, jatkatko vaiko luovutatko hänen suhteen.
Eiköhän ne ennakkoluulot oo ihan hyvästä syystä vaikka ite sanonkin... mulla on kaksi isoveljeä ja ne tekevät paljon pahojansa eikä mee töihin ja itekki tiedän kyllä että monet mustalaisista ovat sellasia.
Menin juttelemaan pojalle ja se keskusteli ihan normaalisti mun kanssa ja vaihdoimme numerot. Oon nytten tekstaillut ja soitellut sen kanssa ja kysyin et mitä mieltä se on siitä että oon mustalainen...Sitä se ei haittaa ja sen kotona ollaan suvaitsevia (tossakin voi olla suvaitsevainen kaikkia muita paitsi mustalaisij kohtaan...) ja huomenna pitäis mennä niille.
Jos sen vanhemmat ei hyväksy niin en aijo jatkaa tätä juttua ..liikaa vaikeuksia muuten.
Ihan hyvinhän se. Muista, mikään ei ole mahdotonta.