-Ei mun lapsi kiusaa, ei se ole mahdollista kun isäkin lähti jo 3 vuotta sitten. Joku manipuloi mun poikaa.
-Miten niin mun lapsi masentunut? Ei varmasti ole! Katsokaa kuinka reipas tyttö on.
-EI mun lapsi hae hyväksyntää väkivallalla, meillä on kaikki hyvin.
Kaikki edelläottamukset ovat lausumia isättömien lasten touhuista. Miksi ei siis ole isää?
Onko isä Tietentahtoen jättänyt isyytensä vai onko yhteiskunta pakottanut tiettyyn malliin? Onko liian myöhään herätty isyyden tärkeyteen?
Onko isä tärkeä?
-Miten niin mun lapsi masentunut? Ei varmasti ole! Katsokaa kuinka reipas tyttö on.
-EI mun lapsi hae hyväksyntää väkivallalla, meillä on kaikki hyvin.
Kaikki edelläottamukset ovat lausumia isättömien lasten touhuista. Miksi ei siis ole isää?
Onko isä Tietentahtoen jättänyt isyytensä vai onko yhteiskunta pakottanut tiettyyn malliin? Onko liian myöhään herätty isyyden tärkeyteen?
Onko isä tärkeä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Isän tarve on olla siittäjänä ja sitten myöhemmin roolina on olla vittumainen etävanhempi, joka ei maksa tarpeeksi.
On isä tärkeä.
Mutta isän puute ei välttämättä vaikuta lapseen niin voimakkaasti kun oletetaan. Varsinkin jos äiti on lämmin, rakastava, hyväksyvä ja kannustava. Lapsesta kasvaa normaali ja terve ja onnellinen myös yhdellä kiintymyssuhteella, kaksi on jo lähes ylellisyyttä. Se nyt on ihan toinen juttu jos sitä rakkautta ei saa äidiltäkään...niin kun monesti valitettavasti on.
Okei, tämä on keskustelupalsta ja pieneltä osin kirjoituksesi mahtuu tämän aihealueen raameihin, mutta...
Isä on tärkeä lapselle, sitä kukaan ei ole kieltänytkään.
Isä on tärkeä lapselle, läsnäolevana ja/tai siittäjänä.
Onko se yhäidin syy, jos lapsen isä lähti.
Onko lapsen ainoan vanhemman syy, että etän elämässä oli paljon tärkeämpämpiä asioita kuin lapsi?
Jos kaikki koulujen ja pihojen kiusaamistilanteet kirjattaisiin, väitän että yhtä paljon ydinperheiden lapset kiusaavat kuin yh-perheen lapsetkin.
Lasten masennus on lisääntynyt hälyyttävästi. Mutta käsittääkseni masennusta esiintyy samalla tavalla ydin- kuin eroperheiden lapsissakin.
"Liian myöhään herätty isyyden tärkeyteen" Miksi kirjoitat passiivissa? Ei yhteiskunta mitään pakota, ihminen tekee valintoja omaan napaansa tuijottamalla, ja varsinkin mies, ellei vaihtoehtoja ole nolla.
MIKSI ISÄ EI HERÄÄ? Ai niin, ovathan ne heränneet ja heille lastensuojelulaista tuli kiusaamisen väline: Ns. näytönpaikka, miten tärkeitä HE oikeastaan ovatkaan. Ei lapsi ole tärkeä, vaan ISÄ ;D
Taasko MMI on vaihtanut nikkiä?
Jumala loi lapselle isän ja äidin.
Masentunut tyttö on usein pärjännyt hyvin koulussa, hänellä on runsaasti harrastuksia, ulkonäköpaineita, odotuksia tulevaisuudelta, kunnianhimoa ja kova vaatimustaso, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kari Moilanen luettelee.
Hän kohtaa työssään HUS:n nuorisopsykiatrisella osastolla kaikkein syvimmällä masennuksessa olevat, sairaalahoitoa tarvitsevat nuoret.
- Lähes aina tyttöjä, hyvin harvoin poikia, hän huokaa.
- Osastolle tulevilla saattaa olla valmis itsemurhasuunnitelma, tarkat päivämäärät, ehkä he ovat jo yrittäneetkin. Voi olla viiltelyä, itseinhoa, syömishäiriö...
Tällä viikolla julkistettu Stakesin Kouluterveyskysely 2006 kertoo, että peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten ja lukiolaistyttöjen masentuneisuus on lisääntynyt aiemmista vuosista.
Jopa 18 prosentilla teinitytöistä on masennusoireilua.
Samaan aikaan masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt viime vuosina nopeasti 15-19-vuotiaiden ja heistä erityisesti tyttöjen keskuudessa.
Masennuslääkettä syöviä tyttöjä on nyt kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1998.
Oulun Normaalikoulun kuraattori Mira Khuranan mukaan nuoren masennuksen ensimmäinen oire on yleensä voimakas väsymys - "eikä mikään huvita".
- Nuori alkaa vetäytyä, viipyy omissa ajatuksissaan, muuttuu ehkä itkuherkäksi. Masennus voi näkyä koulunumeroissa jyrkästikin, hän on huomannut.
Koululaisen masennukselle ei aina ole yksittäistä syytä, mutta niitä voivat olla koulustressi ja -uupumus, menestymisen paine, itsetunto-ongelmat tai poikakaveriin ja ystävyyssuhteisiin liittyvät huolet.
Missään ei puhuta isän puutteesta.
siltä isältä joka jätti äidin ja lapset yksin pärjäilemaan. Tai siltä isältä joka lähti viikkokausiksi ryypiskelemään ja josta äidin sitten aikansa kestettyään oli pakko ottaa ero jotta lasten ei tarvitsisi ainaista juopottelua ja hakkaamista(äidin) katsella. Mene ja kysy niiltä, mitä täällä toitotat jo kerran elettyä surua ja huolta ja murhetta, vai kaadatko suolaa vielä haavoihin?
ikävälläkään tavalla, ei poista sitä tosiasiaa,
että lapsi tarvitsisi isän. Tuollainen katkera vuodatus on järkyttävää luettavaa, toivottavasti lapsesi eivät joudu tuollaista kuulemaan.
vai oletko päästäsi niin köyhä että et ymmärrä ettei se lapsi tarvitse tuollaisia isiä mihinkään, vaan kunnollisia ja niitä onkin yhtä harvassa kuin älyä päässäsi.
Viisaita isiä, niitä vaan ei yksinkertaisesti enää ole, ne on kuolleet sukupuuttoon kaikki.
Kurkka vaikka peiliin niin näet ettei sielläkään ole sellaista.
NO HU HU! Siinä Kommentti! T:"Eronnut!"
Isä voi olla tärkeäkin, mutta puhun nyt omista kokemuksistani.
Olen ns ydinperheestä ja vanhempanikin ovat olleet jo naimisissa n. 50 vuotta. Minulla on kaksi sisarusta.
Minun opettajaisäni kohteli minua jatkuvasti huonosti ja kaltoin. Sisaruksiani hän myös kohteli mielensä mukaan tosin veljeäni hieman paremmin.
Minä en olisi tarvinnut sellaista isää. Se kasvatti minut olemaan luottamatta yhteenkään mieheen ja aiheutti syvät vammat sieluuni. En juurikaan ole yhteydessä vanhempiini eivätkä ole sisaruksenikaan ja vanhemmat jaksavat ihmetellä miksi.
Minun perheeni olisi voinut paremmin ilman isää, sen tiedän siitä, että aina kun isäni oli jollakin kurssilla tms niin kotona oli iloinen ja mukava ilmapiiri.