Siis kohta sekoon itsekkin ihan kokonaan..
Joten lopetetaan yrittäminen.
En enään mieti ja pohdi, ei enään tarkkailla oviksen alkua ja kiertoja jne..
se on nyt loppu.
Nyt vaan ollaan ja eletään, ja jos on tullakseen, nyt taikka vuoden päästä, niin tervetuloa vaan, mutta yrittämään en lähde enään.
Ihan kamalaa kokoajan laskea ja miettiä ja toivoa ja jännittää ja sit se pettymys..
No, helppo tässä sanoa, varmasti silti jokainen kuukausi kun menkat alkaa, niin pieni pettymys itkee, mutta nyt yritän nauttia muista asioista ja olla ajattelematta koko vauvaa enään.
Joten lopetetaan yrittäminen.
En enään mieti ja pohdi, ei enään tarkkailla oviksen alkua ja kiertoja jne..
se on nyt loppu.
Nyt vaan ollaan ja eletään, ja jos on tullakseen, nyt taikka vuoden päästä, niin tervetuloa vaan, mutta yrittämään en lähde enään.
Ihan kamalaa kokoajan laskea ja miettiä ja toivoa ja jännittää ja sit se pettymys..
No, helppo tässä sanoa, varmasti silti jokainen kuukausi kun menkat alkaa, niin pieni pettymys itkee, mutta nyt yritän nauttia muista asioista ja olla ajattelematta koko vauvaa enään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se yrittäminen kestää,meillä meni 14 v ennenkuin toinen syntyi,ikäero tytöillä melkein päivälleen 14v
Ja siksi lopetamme sen ison yrittämisen, ja elämme normaalia elämää, ilman laskemisia koska on ovis ja koska on mitäkin..
nyt vaan elämme ja jos vaavi ilmoittaa tulosta, niin otamme sen innolla vastaan :)