Vesirokosta

Minä sairastin vesirokon 2,5 kuukauden ikäsenä. Sain sen tartuntana sukulaiselta. Äitini vielä täysimetti minua silloin...mutta vastustuskyky ei jostain syystä toiminut. (vaikka äitinikin taudin on sairastanut)

Meidän pikku neiti sairasti vesirokon jo alle kuukauden ikäisenä, kun vanhemmilla sisaruksilla oli se. Vauveli pääsi kyl aika helpolla, oisko ollu vähän toista kymmentä näppyä ja vähän vatsanpuruja, ku toiset oli kuumeessa ja aivan täynnä näppyjä. Neuvola terkkari kuitenkin katsoi ja sanoi olevan vesirokkoa, vaikka minäkin imetin. On kuulemma harvinaista, mutta mahdollista.

Jossain vaihessa on ollut keskustelua vauvaikäisen mahdollisuudesta saada vesirokkotartunta. Neljä ja kolmivuotiaat lapseni tulivat vesirokkoon ja hädissäni soitin sairaalaan kysyäkseni mitä olisi vielä kenties tehtävissä ettei kolmen kuukauden ikäiseen sisareen rokko tarttuisi. Vastattiin ettei kolmikuiseen tule rokkoja. Kyllähän vesirokko vauvaan tarttui ja tosi rajuna. Vein hänet sairaalan poliklinikalle näytettäväksi koska halusin saada mahdollista lääkettä. Sisaruksille olin laittanut kutiaviin kohtiin mentholispriitä sekä mentholitalkkia ostettuna apteekista. Vauva oli aivan vesikellukoissa, enemmin kuin sisarillaan. Lääkäri määräsi vauvan osastohoitoon, koska suussa oli rakkuloita eikä imemisestä oikein tullut mitään. Kuulema korvien sisälläkin oli kellukoita. Vauva sai ravinnon letkun kautta sairaalassa ja muistan millaiselta iho näytti: kun vesikello alkoi kuivua, viereen alkoi jo kehittyä uusi. Arvistakin näkyy kuinka tiheään niitä on ollut. Usein kyselin, annetaanko varmasti vauvalle lääkettä kutinaan, kun kutisevia näppyjä oli tosi paljon. Noin kaksi viikkoa kesti pahin vaihe ja vauva pääsi kotiin. Aikaa meni näinkin kauan koska uusia näppyjä ilmaantui... Arpia oli paljon selässä ja vauvan kasvamisen myötä arvet senkun venyivät. Kolmen lapsen jälkeen synnytin vauvan ja hän säästyikin vesirokolta kuusi vuotiaaksi, ennen kuin rokko tuli. Hänet kutsuttiin kaverille leikkimään eikä vielä siellä tiedetty että heidän lapsessaan iti vesirokko. No, sieltähän äiti soitti hädissään illalla huomattuaan lapsellaan rokon merkit, että oliko kyläilijällä ollut jo vesirokko, kun teillä on pieni vauva ja luultavasti heiltä on tarttunut tauti. Pelkäsin todella kun muistin yhden vauvani jo joutuneen sairaalaankin, en halunut tietenkään enää näin pienelle rokkoa. Rokko tuli kuten arvailtiin ensin kyläilijälle sekä tähän toiseenkin kolmikuiseen vauvaan. Lähdin hädissäni terveyskeskukseen ilman vauvaa mukana hänen korttinsa. Halusin hoitaa vauvan kotona kunhan saisin kutinaan sisäistä lääkettä, vielähän suussa ei ollut rakkoja. Ystävällinen lääkäri sanoi että olisin voinut tuoda vauvan näytille koska on eri huoneita tarvittaessa jos pelkää tartuttavan muita odotushuoneessa olevia. Joka tapauksessa sain reseptin kutinaan ja kerrottiin vielä lääkkeen väsyttävän, muutamat alkupäivät pääsisivät käyntiin ehkä helpommin. Kotona pelkäsin milloin ne rakkulat näkyvät suussa, silloinhan kyllä veisin vauvani sairaalaan taas, mutta onneksi vauva pystyikin imemään. Rokko oli myös nyt raju, en oikein tiennyt mistä ottaa kiinni vauvan vaipanvaihdossa sekä häntä kanniskellessa. Lopulta rokko helpotti ja väsyneet vanhemmat (kun lapsiakin oli yhteensä viisi) saivat huokaista helpotuksesta ettei sairaalahoitoa tarvittu.