Hiljaiset sanat,ajattelee,
hiljaiset sanat ,rakentelee.
Kauneinta kuvaa,
sydämes ovea hipoo.
Silmin suljetuin,
suukon painaa ovelles.
Siihen toivois,
olla siinä sinun.
Hiljaa,ettei mikään särkyis,
ovellas ,onneni syvin.
Sanat,
ajatusten kasteena nous.
Rakkauden siivet,
sydän löys.
Oi,miten,
on tämäki hetki?
Syvää,syvällä tunnen,
vastaako sydämes,milloin?
Vaii hiljaako poistun,
laskeudun syviin vesiin?
Sieltä nousenko,
ehkä jo toivon silloin.
Sanat hiljaiset vaietkaa,
nyt ei enää rakennella.
Sammuu,tyyntyy,
huokaan syvään.
hiljaiset sanat ,rakentelee.
Kauneinta kuvaa,
sydämes ovea hipoo.
Silmin suljetuin,
suukon painaa ovelles.
Siihen toivois,
olla siinä sinun.
Hiljaa,ettei mikään särkyis,
ovellas ,onneni syvin.
Sanat,
ajatusten kasteena nous.
Rakkauden siivet,
sydän löys.
Oi,miten,
on tämäki hetki?
Syvää,syvällä tunnen,
vastaako sydämes,milloin?
Vaii hiljaako poistun,
laskeudun syviin vesiin?
Sieltä nousenko,
ehkä jo toivon silloin.
Sanat hiljaiset vaietkaa,
nyt ei enää rakennella.
Sammuu,tyyntyy,
huokaan syvään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
koskettavaa oli kuvauksesi, hiljaisen rauhallinen runo, tämä tuli kuin tilauksesta, kiitos Liisa!
Lio-na....
Sieluni vedet ,nyt kulkeneet,
noissa maisemissa.
Sydämelles ,sitä mitä tarvitsee.Liisa
Ovien takaa kajastaa kutsu,
nimettömissä porteissa
tuoksusi aikaani vartioi,
kolkuttelen kuulemaani,
aavistan läheisyytes
vartioivan ikävääni,
seuraten sopivaa hetkeä
antaaksesi ajan päättää
etäisyytensä.
sekuntien sykkivän
vierellämme,
vihdoinkin,
kun aika on
ovella.
- Rakkaudella Tulitukalle -
Sydäntäs vasten,
suukon painoin ovelles.
Enkö sittenkää osannu
hiljaa olla?
Jokin siipisulkani,
raapais oveas.
Kärsivällen oot myönnän,
aika kypsyttää.
Syvää viisautta,
huokaan syvään,kuuletko?
-Luonteva-Taas jälleen kerra,
taitavin sormin koskettelit,
sieluni kieliä .
Lämmin halaus.Liisa se täältä