Aloitin tuon Mistä löytyy/löytyi uusi ? -keskustelun.. ja köyhältä näyttää sato ( lämmin kiitos teille, jotka vastasitte...)
Mutta oikeasti, kunn ero neljänkympin molemminpuolin, miten on sen jälkeen mennyt ja mitkä ovay mietteet toisesta sukupuolesta muutenkin...
Ja varsinkin: kun olet hyvinkin nuorekas, käyt seuraamassa bändejä/musiikkia: menetkö ykisn (kuten minä, kun ei muita löydy), vai onko sopivaa seuraa ?
Mutta oikeasti, kunn ero neljänkympin molemminpuolin, miten on sen jälkeen mennyt ja mitkä ovay mietteet toisesta sukupuolesta muutenkin...
Ja varsinkin: kun olet hyvinkin nuorekas, käyt seuraamassa bändejä/musiikkia: menetkö ykisn (kuten minä, kun ei muita löydy), vai onko sopivaa seuraa ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisin myös vastannut siihen toiseenkin, mutta toinen tarinoista oli jo minunkin tarinani... ;D
Kyllähän ero otti koville, toi pintaan kaikenlaisia tunteita pintaan omasta epäonnistumisesta ja muusta... pientä rimakauhua ajatellen uutta suhdetta ja sen onnistumista (kannattaako edes yrittää jos kiville menee kuitenkin...)
Yksin lähteminen ei ole koskaan ollut ongelma, entisessä elämässä se oli lähes ainoa tapa ylipäätään missään käydä... ystävättärien kanssa kuitenkin useimmiten tuli ja tulee edelleenkin käytyä... ;D
Niin, siihen toiseen ketjuun palatakseni - se uusi löytyy... vaikka kaupan kassajonosta ;D
Keskustelut, voisi kaikki käydä tuolla huuhaa osiossa. Maan helpoimmat ja tyhmimmät ihmiset.
Tympii.
Ahdasmieliset ihmiset ovat aina jotenkin niin säälittäviä...
Jos et voi voittaa heitä, liity heihin. Vaihda vapaalle ja heittele läppää vähän joka aiheesta. NIIN MINÄKIN TEIN!
"Koko" ajan Jos ei määrättyihin "räkänokkien" tarinoihin lähde mukaan. Se ei tarkoita, että hiljaa pitäisi olla.
Minäpä itse määrään rajani, näin yleisillä foorumeilla, mistä ja kenen kanssa keskustelen.
Riitoihin ja loukkauksiin en lähde mukaan. Ei ole tarvetta.
... is fruit for the crows to pluck,
For the rain to gather, for the wind to suck,
For the sun to rot, for the trees to drop..."
Ei, näin huonosti eivät asiat sentään ole, vaikka
käsipuoltani ei korista ruusu.
Ja sinkku omasta tahdosta myöskin, useimmiten
muiden.
Ja kuten alempana mainittiin viihteelle mennään
mieluumin yksin kuin seurassa, joka lisää vain
ärtymystä.¨
Viihdyn myös kotona ja omissa ajatuksissanikin.
Jopa kehnon bluesini kera.
---
Sitten se viihde... Naisille on ankkuroitunut
vahvasti se "etuoikeus" olla tekemättä aloitetta.
Vaikka katse tapp... siis vaihtaessamme katseita
hämyssä se sievä takamus ei nouse, ennen kuin
mies tekee aloitteen. Joskus tapahtuu poikkeuk-
siakin. Arki on karumpaa. Turpaflirtti käy ja
ja ilmeitä vaihdetaan ja sitteen kiiruusti pois.
Yhden varman perinteen tiedän, jossa sinkkuja
viedään milloin minnekin. Häät. On se merkilli-
nen instituutio. Kun epämääräiset jatkot on käy-
ty, paikallinen lehdistö (morsian ja kaverit)
haluavat tietää kaikki synnit tapetille levitet-
täväksi.
Varokaa häitä. Niissä on kaiken pahan alku.
"Ja sinkku omasta tahdosta myöskin, useimmiten
muiden."
Jotenkin tuo oli pysäyttävä... Itsellä ei juuri ole kertynyt sinkkukautta riittävästi (ainakaan omasta mielestäni) joten en ole analysoinut omaa sinkkuuttani. Ehkä tuo pysäytti, juuri siksi. Symppis kommentti, joka tapauksessa, kiitos siitä :D
mukaan joka paikkaan.
sinkku omasta tahdosta, lähinnä eronnut omasta tahdosta.
Ts. kai tämä prosessi on vielä niin vaiheessa että on vaikeaa ajatella jotakuta viereen. Yritän vielä löytää sitä kokonaista tuffea, joka ei ole kenenkään puolikas.
Pidän kyllä musasta, mutta sen verran ujo taidan olla, etten ihan heti menisi minnekään yksin :) Hienoa että menet! Toivon että minullakin olisi sinun rohkeutesi...
lähteä avioliitostani. Vaikka taloudellinen tilanteeni ei ole hyvä (työtön), niin silti olen pärjännyt. (Mies epäili, etten pärjää lapsen kanssa, vaikka olisinkin töissä...)
Henkisesti olen helpottunut, vaikka toisinaan tulee sellaisia hetkiä, että kaipaa turvallista syliä. Olen kuitenkin miettinyt, että en taida olla vielä valmis uuteen suhteeseen - se tuntuu oikeastaan aika pelottavalta "aloittaa alusta" jonkun kanssa. Vaan eihän sitä tiedä milloin se joku kolahtaa...
Vaikka itse olenkin tällainen ujo piimä, niin rohkeutta ei puutu, esim. lähteä muutamalle paukulle...Onhan siellä muitakin yksinäisiä, jos vain juttu luistaa ja uskaltaa tehdä aloitteen. Eihän siinä menetä mitään, päinvastoin!
en ihmettele miksi
eron jälkeen sopi "mitä en halua, kuka olen ja miksi" etsintä vaihe.
Kuljin omillani yli vuoden.
Seuraava suhde osoitti sen, että olisin joutanut miettimään vielä toisenkin vuoden, joten sen jälkeen olin itsekseni yli 4 vuotta *hymyilee*
Ei kannata pitää kiirettä. Yksinoleminen ei välttämättä ole yksinäisyyttä.
Kannattaa tehdä seuramatka itseensä ja opetella tuntemaan reitit ja karikot ettei haksahda siihen "olisi kiva, kun olisi joku.."
Aika monen kanssa mennään näköjään yhtä jalkaa...
Itse lähdin myös pois liitosta, en tullakseni ja varsinkaan jäädäkseni sinkuksi... vaan lähteäkseni, ja aloittaakseni jotain uutta, paremman toivossa.
Koskahan sitä on sitten oikeasti valmis uuteen pitkään suhteeseen ? Minä kun en muunlaisiin pysty...
Heti eron jälkeen laukkasin baareissa ja tätä jatkui vuoden verran, kaikenlaisia immeisiä tuli tavattua, mutta ympäristö jo tekee sen, ettei heitä jostain syystä ota kovin vakavasti... toisaalta parikin pidempään sinkkuna ollutta naista on esim. valistanut minua muutamasta jo vuosia sinkkuina kiertäneestä tyypistä, jotka aina ovat uusia naamoja yrittämässä tuolla iltaelämässä... ja ei heitä vain onnista ?
Moniko oikeasti on tavannut nyt toisen kierroksen kumppaninsa yöelämässä, se kiinnostaisi tietää ?
Vai pitäisikö alkaa osallistua sijoitusseminaareihin, autonkorjauskurssille, rannikkolaivurikurssille, käydä futis- ja kiekko-otteluissa jne... :)