Kakkosmekanon ajovalo poksahti vihdoin reilun kahden vuoden iässä ja pääsin tutustumaan tähän lähes mahdottomaksi kehuttuu operaatioon johon jonkin autolehden "asiantuntijoilta" taisi testissä mennä puoli tuntia vai haukkuivatko ne ihan muuten vaan mahdottomaksi.
Kuten asiaan kuuluu, unohdin ohjekirjan keittiön pöydälle mutta muistin siitä sen verran että pyöräkoteloissa on luukut joiden kautta lamput pitää vaihtaa. Testi tuli suoritettua siis täydellisenä ummikkona.
Ei muuta kuin auto talliin ja renkaat täysin linkkuun oikealle. Sitten istahdin roikan kanssa renkaan viereen ja sisälokarissa olleen pyöreän luukun avattuani irrotin roikan seinästä ja vein takaisin pidikkeeseen.
Homma muistuttaa nimittäin telkun eläinlääkäriohjelmassa nähtyä lehmän keinäsiemennystä. Käsi on kyynärpäätä myöden...noniin. Joka tapauksessa valoa ei siis tarvita.
Käsi siis luukusta sisään, takana odottavien tukirautojen ohi ja sormiin osunut pyöreä luukku putosi pienen käännön jälkeen suoraan käteen. Takaa tunnistin käsikopelolla sähköliittimen joka lähti nykäisemällä irti mutta lampun kantaa painava jousi olikin hankalampi rasti.
Viiden minuutin varovaisen painamisen ja vetelyn jälkeen osoittautui että se oli idioottimaisen yksinkertainen systeemi jota piti paikallaan vain toispuoleinen kynsi. Jousta painetaan lampun kantaa kohden ja vedetään samalla auton keskilinjaa kohden ja voila! lamppu putoaa käteen.
Sitten vain uusi lamppu käsikopelolla paikalleen mikä onkin aika hankalaa koska lasiin ei saisi koskea ja loput osat päinvastaisessa järjestyksessä paikalleen.
Ensimmäisen lampun vaihtoon meni 15 minuuttia siitä kun istuin autoon ajaakseni sen talliin mutta toinen lamppu vaihtuikin jo reilusti alle viiden minuutin.
Mielenkiintoista miten ammatikseen autoja korjaavien asiantunkijoiden mielestä tämä on lampunvaihdon kannalta yksi hankalimmista nykyautoista. Työkaluja ei tarvita, mitään ei tarvitse purkaa, vain pari muoviluukkua avataan ja se on siinä. Pienen harjoittelun jälkeen tekisin tuon alle kaden minuutin.
Kuten asiaan kuuluu, unohdin ohjekirjan keittiön pöydälle mutta muistin siitä sen verran että pyöräkoteloissa on luukut joiden kautta lamput pitää vaihtaa. Testi tuli suoritettua siis täydellisenä ummikkona.
Ei muuta kuin auto talliin ja renkaat täysin linkkuun oikealle. Sitten istahdin roikan kanssa renkaan viereen ja sisälokarissa olleen pyöreän luukun avattuani irrotin roikan seinästä ja vein takaisin pidikkeeseen.
Homma muistuttaa nimittäin telkun eläinlääkäriohjelmassa nähtyä lehmän keinäsiemennystä. Käsi on kyynärpäätä myöden...noniin. Joka tapauksessa valoa ei siis tarvita.
Käsi siis luukusta sisään, takana odottavien tukirautojen ohi ja sormiin osunut pyöreä luukku putosi pienen käännön jälkeen suoraan käteen. Takaa tunnistin käsikopelolla sähköliittimen joka lähti nykäisemällä irti mutta lampun kantaa painava jousi olikin hankalampi rasti.
Viiden minuutin varovaisen painamisen ja vetelyn jälkeen osoittautui että se oli idioottimaisen yksinkertainen systeemi jota piti paikallaan vain toispuoleinen kynsi. Jousta painetaan lampun kantaa kohden ja vedetään samalla auton keskilinjaa kohden ja voila! lamppu putoaa käteen.
Sitten vain uusi lamppu käsikopelolla paikalleen mikä onkin aika hankalaa koska lasiin ei saisi koskea ja loput osat päinvastaisessa järjestyksessä paikalleen.
Ensimmäisen lampun vaihtoon meni 15 minuuttia siitä kun istuin autoon ajaakseni sen talliin mutta toinen lamppu vaihtuikin jo reilusti alle viiden minuutin.
Mielenkiintoista miten ammatikseen autoja korjaavien asiantunkijoiden mielestä tämä on lampunvaihdon kannalta yksi hankalimmista nykyautoista. Työkaluja ei tarvita, mitään ei tarvitse purkaa, vain pari muoviluukkua avataan ja se on siinä. Pienen harjoittelun jälkeen tekisin tuon alle kaden minuutin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lehtien "asiantuntijat" ei korjaakaan autoja työkseen
En tiedä onko lokasuojassa oleva "huoltoluukku" kaikissa Megane II:sissa aina vanhimmastakin lähtien? Jos ei, polttimon vaihto on suoraan sanottuna mahdoton tehdä ilman suuria purkutoimenpiteitä, mutta luukun kautta olen itsekin vaihtanut molemmat lähivalopolttimot ja aikaa meni n. 10 min per puoli eikä vaihto ollut mitenkään vaikea.
Minkälainen tuo homma olisi 10-15 vuoden päästä;vai onko autoa edes tarkoitettu ajettavaksi niin pitkään:?
sisälokari ja siinä olevat luukut ovat muovia joten kyllä tuo on 10-15 vuoden päästä ihan sama homma jos vain pesee sen auton välillä niin ettei lokareihin kerry mitään tuuman paksuista kurakerrosta mutta eipä sellainen muovin päälle kovin helposti muodostu.
Oleellisempi kysymys olisi miten tuo onnistuu edes tänään jos edes toinen lamppu pitäisi vaihtaa hirveällä kurakelillä kaatosateessa tien poskessa.
Tai siis onnistuuhan tuo jos vain varalamppu on mukana koska hommaan ei tarvita edes ainoatakaan työkalua eikä autosta tarvitse purkaa mitään irti.
Riittää kun kääntää renkaat täysin linkkuun mutta kun käsi taipuu vaihdossa tarvittavaan asentoon ainostaan jos istuu takapuolellaan jalat suorana maassa kylki kiinni eturenkaassa mikä voi olla pyhäpuku päällä kaatosateessa vähemmän kivaa varsinkin jos alustana on kurainen tienpiennar...
Ainakin oma käsi just ja just mahtu luukusta sisään, luukun terävät reunat hiersi aika mojovasti. Muutenhan homma on aikas selkeä.