Niin, mitä tämä kaikki oikein on? Mikä on elämä, kaikkine iloineen ja suruineen? Onko tämä vain uni, josta heräämme silloin kun kuolemme? Sanovat että kaikki vasta alkaa kun kuolemme tältä maailmalta. Onko kaikki silloin niinkuin nyt, mutta ilman pettymyksiä, sairautta. Ilman kärsimystä sen kaikissa muodoissaan. En saa rauhaa tältä ajatukselta. Kaikki tuntuu tyhjältä, kaikki. Onko niin, että meille lesboillekin on jotain parempaa kuin tämä ainainen pettymyksen täyteinen "elämä"? En koe olevani mitään erikoista, mutta tunnen, ettei minun ainoa kohtaloni ole syntyä ja sitten kuolla-> thats it. Tunnen että olen ikuinen, tavalla tai toisella. Niinkuin kaikki muutkin ihmiset jotka kaikki, omalla tavallaan, ovat ihmeitä niinkuin minäkin.
Mikä on elämä?
Miettivä.
5901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ei elämä ole kertakäyttöasia ainakaan, -mitä merkitystä elämällä silloin olisi. -että elät, kuolet ja pang! -sitten, ei enää mitään.
Siitä on tietysti monta mielipidettä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, olinpa sitten lesbo tai en, eihän se asiaan mitenkään vaikuta.
Itse olen ajatellut niin, että elämä elettävä niin, että ei sitten vanhana tarvitse surra elämätöntä elämää. -jos sitten elän niin kauan, että kerkiän vanhaksi tulla.
That´s life. Mutta elä täydesti tätä päivää, ei muistellen menneissä, ei myöskään liiaksi haaveillen tulevasta, -muuten valuu aika huomaamatta ohi, ja samalla koko elämä.
mutta sä et halua kuulla sitä.
olipas todella valaiseva vastaus. Juuri tällaisia kaipaankin.
kristillisestä kasvatuksesta. Kyselet siten, kuin jo jossakin olisi jotakin, josta joko jäät tai et jää paitsi, jos elät niin tai näin. (... meille lesboillekin). Noin ajattelemalla kuviossa on jo valmis malli.
Saathan sinä ajatella kristillisestikin, jos niin tunnet hyväksi, sitä en tarkoita. Vain sitä, että valmiilla mallilla et oikeastaan mietiskele etkä pohdi, vaan ainoastaan sovitat olevaa valmiiseen malliin.
Samaan syyllistyvät nämä hanki elämä-tyypit ja ne jotka eivät halua vanhana katua että eivät eläneet. Heilläkin on sidottu käsitys siitä että elämä on yhdenlaista. Tai ainakin yhdenlaisena hyvää.
Voihan sitä kysyä myös kuten Queen: "Who want's to live forever?"
1000-vuotinen filosofia ei pysty kysymykseesi vastaamaan, mutta se voi auttaa sinua löytämään omat vastauksesi. Ne taas ovat ihan yhtä hyviä kuin kenen tahansa toisenkin.
Minä sanoisin, että sinä "Miettivä" olet jotakin muutakin kuin miettivä? Ettet olisi masentunut?
Näet tämän ihmisen pienen elämän niin synkässä valossa ainakin tällä hetkellä. Elämä on täynnä pettymyksiä muillakin kuin lesboilla. Pettymyksiä oikeastaan pitääkin olla - jos niitä ei opi sietämään, on pulassa.
Mahtaako elämäsi olla ihan niinkään, että tunnet että syntymäsi ja kuolemasi väliin ei mahdu mitään? Mietipä? Etkö näe siellä itsellesi merkityksellisiä ihmisiä, edes yhtä? Eikö mikään ilahduta sinua? Etkö pidä mistään tekemisestä? Eikö sinulla ole ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voisit murehtia ja märehtiä tätä elämän kurjuutta, juoda sitten kupposen kahvia ja ajatella, että johan helpotti? Jos ei ole, hae apua!
Kai me kaikki ollaan enemmän tai vähemmän ihmeitä -sitähän elämä kaikissa muodoissaan on. Vaan onko meillä tässä maailmankaikkeudessa sen kummempaa tarkoitusta - siis tarkoitan sellaista ylevämpää, jonkun meitä suuremman (Jumalan?) meille antamaa tarkoitusta: en tiedä enkä oikeastaan usko että onkaan. Minä en sellaista tarkoitusta taida kaivatakaan: elämälläni on jo "tarkoitus" sitä kautta, että olen sattunut syntymään. Kun kerta olen olemassa, elän tämän elämän niiden ihmisten kanssa, joita sattuu ympärilläni olemaan ja joita vielä ehkä sattuu ympärilleni siunautumaan.
Minä näen itse elämisessä sen mielekkyyden. Kaikkine suruineen ja iloineen, tekemisinnen ja tekemättä jättämisineen tämä elämä on minun. Minä koetan vaikuttaa elämääni niin, että se sujuisi mahdollisimman hyvin. Kaikkeen en voi vaikuttaa ja siitäkin on selvittävä (pettymykset, sairastumiset, menetykset jne.) Mutta minä selviän, kun olen niin päättänyt. Minulla on jo kokemustakin siitä, että ongelmitta en tästä elämästä selviä, ei selviä kukaan, mutta että ongelmat ovat sitä varten, että niiden yli päästään. Tavalla tai toisella. Joskus auttaa aika, joskus pitää oikein tehdä kosolti töitä tms., että ongelma ratkeaa...
Toivottavasti alakulosi menee ohi. Yksin ei ole hyvä märehtiä asioita - etkähän sinä sitä teekään, koska kirjoitat esimerkiski tänne. Usko pois, että välillä itsekunkin mieli on musta ja murheen murtama, valoa ei tunnu näkyvän, mutta kyllä se siitä. Hope so!