Töissä olen jo pitkään kuunnellut työkavereiden ylistäviä juttuja vaimoistaan ja tyttöystävistään ja tänään tulin ajatelleeksi, että voisin sellaisen itsellenikin hankkia.
Kun kokemusta on vain irtosuhteista ja yhtään vakavaa suhdetta ei ole ollut, niin en oikein tiennyt miten edetä asian suhteen, joten soitin eräälle hyvälle duunikaverilleni ja kysyin neuvoja ja sainkin monenlaisia.
Siitä rohkaistuneena otin ja soitin eräälle vanhalle kauniille opiskelutoverilleni, jonka tiesin todella mukavaksi. Ilmoitin haluavani aloittaa suhteen hänen kanssaan ja ehdotin tapaamista Street Cafe Baarissa.
Mutta tämähän ei lämmennyt alkuunkaan. Kyseli olenko seonnut ja paljonko olin juonut. Vakuuttelin olevani melkein selvinpäin ja todellakin tosissani.
No jatkoimme keskustelua asiasta ja hän kyllä ilmoitti, että voisi asiaa harkitakin, muttei osaa antaa vastausta näin lyhyellä varoitusajalla. Ja mihinkään baariin hän ei tänään kanssani lähde. Sanoin että asia on o.k. ja soitan huomenna kysyäkseni asiaa uudemman kerran. Mutta hän kielsi soittamasta, sillä hän ei kuulemma huomiseen mennessä ole voinut asiaa miettiä tarpeeksi.
Vaatiiko se seurustelun aloittaminen muka hirveää mietintää vai onko tämä nyt vain ihan porvoolainen tapa? Vai Porvoolainen tapa ilmoittaa ettei kiinnosta? Ja kauanko tälläinen miettiminen yleensä kestää? Ja onko se joku yleinen tapa epäillä miehiä humalaisiksi jos ne ilmoittavat olevansa halukkaita seurustelemaan? Kummallisia nämä Porvoolaiset naiset...
Kun kokemusta on vain irtosuhteista ja yhtään vakavaa suhdetta ei ole ollut, niin en oikein tiennyt miten edetä asian suhteen, joten soitin eräälle hyvälle duunikaverilleni ja kysyin neuvoja ja sainkin monenlaisia.
Siitä rohkaistuneena otin ja soitin eräälle vanhalle kauniille opiskelutoverilleni, jonka tiesin todella mukavaksi. Ilmoitin haluavani aloittaa suhteen hänen kanssaan ja ehdotin tapaamista Street Cafe Baarissa.
Mutta tämähän ei lämmennyt alkuunkaan. Kyseli olenko seonnut ja paljonko olin juonut. Vakuuttelin olevani melkein selvinpäin ja todellakin tosissani.
No jatkoimme keskustelua asiasta ja hän kyllä ilmoitti, että voisi asiaa harkitakin, muttei osaa antaa vastausta näin lyhyellä varoitusajalla. Ja mihinkään baariin hän ei tänään kanssani lähde. Sanoin että asia on o.k. ja soitan huomenna kysyäkseni asiaa uudemman kerran. Mutta hän kielsi soittamasta, sillä hän ei kuulemma huomiseen mennessä ole voinut asiaa miettiä tarpeeksi.
Vaatiiko se seurustelun aloittaminen muka hirveää mietintää vai onko tämä nyt vain ihan porvoolainen tapa? Vai Porvoolainen tapa ilmoittaa ettei kiinnosta? Ja kauanko tälläinen miettiminen yleensä kestää? Ja onko se joku yleinen tapa epäillä miehiä humalaisiksi jos ne ilmoittavat olevansa halukkaita seurustelemaan? Kummallisia nämä Porvoolaiset naiset...
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://youtube.com/watch?v=mkBY27mr1wI
Kai se vaan naisen kannalta pitää olla "se oikea hetki". Siis kun pupillit laajenee ja tulee sellainen hoivaamisvietti-ilme tms. Ei niitä miesten kannata edes yrittää ymmärtää, yritä olla vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siis täysin päinvastoin kuin normaalissa elämässä.
Montakohan vakavaa suhdetta sulla on ollut? Hienon rohkeasti kyllä menit suoraan asiaan, mutta en kyllä itse toimisi noin. No toivotaan että tärppää...
Oiskohan hyvä ensin ehdottaa tapaamista ilman seurustelun esiinottamista? Kyllähän sitä vähemmästäkin säikähtää, jos joku paukauttaa suhde- ehdotuksia ilman, että on koskaan mitään lähempää ollut toisen kanssa. Ja pakkohan toiseen on tutustua paremmin ennen kuin alkaa seurustelemaan.
Aika hätäinen suunnittelu, vaikka aika rohkeesti teit sen. Kyllä se on niin, että mulle, jos joku soittaa ja ehdottaa seurustelua, niin kyllä minäkin meen ihan ulalle. Mielestäni ensin pitää tutustua ja sitten pyytää vaikka uudestaan treffeille jos eka meni hyvin.
Minä en ole koskaan ollut treffeillä, mutta näin äkkiseltään kuvittelisin, että saattaisi olla tylsää istuskella selvinpäin jossakin kahvilan nurkassa jonkun ventovieraan muijan kanssa. Mitä sellaiselle osaisi edes sanoa?
Ja miten sieltä pääsee pois? Täytyykö vain tylysti tokasta, että mä lähen ny, lähe säki jos et haluu tänne yksin jäädä istuksimaan. Mistä edes tietää että kauanko siellä pitäisi istua, kahvit kun kittaa viidessä minuutissa?
Ja miten jatkot? Pitäisikö ennen lähtöä kysästä, että kai sä nyt kahvia juot joskus toistekin?
Jaa, niin ja sitten se tapaaminen. Kumpi saapuu ensin ja kohdataanko pöydässä vaiko kahvilan edessä vaiko missä ja mitä ekaks pitäis sanoa? Pitääkö vaan mennä tylysti luokse ja tokasta et mä tulin ny sun kanssa treffeille?
Tosi outoja nuo treffihommat, tuntuu paljon luontevammalta pitää jatkot ja sit aamulla kankkusessa rupatella ja toistaa sama kaava niin monta kertaa, että sitä ikäänkuin "hitsautuu" väkisinkin yhteen sen muijan kanssa vähän kuin puoliväkisin...
Voi veikkonen sentään, tässä tapauksessa mies soittaa naiselle, eli nainen on jo tiedossa.....
Luuletko, että kännissä syntyy hyviä suhteita, eihän se ole mitenkään hyvä juttu.
Miehen täytyy näyttää naiselle, että osaa myös vaikka sinne kahville tulla.
Mutta kun mies ilmeisesti pyysi naisen ravintolaan ja tuntee tämän naisen entuudestaan. Ehkäpä se nyt ei kolahtanut, jos ei kemiaa syntynyt näiden kahden välille.
Treffithän menee ihan tosta noin vaan, jos sua kiinnostaa se nainen, niin sä aattelet vaan, että "voi kun tää ilta olis pitempi" jne. Et sinä siinä vaiheessa muuta ajattele.
Tiedän, että sä vedätit mua, no kivaa oli kuitenkin väitellä :))
Olen itsekin kyllästynyt kapakkarumbaan ja miettinyt muita seuranhakukeinoja, koska kestäviä suhteita näiden baareissa käyvien "kapakkaruusujen" kanssa ei ole syntynyt.
En vain ymmärrä, miten voit olla käsityksessä, että treffeillä käyminen olisi kaikille miehille tuttua puuhaa. Yleensähän noita harrastaa vain pelimiehet tai en ainakaan kaveripiiristäni muita tiedä. Muut vaan ryyppää ja saa hoitoja ja niistä sitten kehkeytyy jotain jos kehkeytyy.
Ja kai ne treffit sitten naisen osalta meneekin tosta noin vaan mielessä vain se "pitempi ilta". Mutta se johtuu kai siitä, että miehen täytyy organisoida koko treffit, nainen hengaa vaan mukana.
Treffien järjestäminen, tapaaminen, puheenaiheet, treffien päättäminen, jatkojen ehdottelu jne. jää kuitenkin miehen harteille, naisen ei tosiaan tarvitse kuin istua tuppisuuna paikalla ja ihmetellä että mitähän se mies seuraavaksi saa päähänsä vai saako mitään. Näin ainakin luulisin asian olevan.
En kai, niin väittänyt, että kaikki miehet, koska vihaan yleistämistä.
No ei tietenkään kaikki miehet ole tottuneet treffeihin, ehkä se ikäkin sanoo milloin olisi suotavaa treffailla.
Sanotaan, että jos sä olet vielä nuoriaikuinen, niin sun mieli nyt on tuollanen, mutta oota kun vanhemmaksi tulet, niin olet ehkä toista mieltä.
Ei se ihan noin vaikeeta ole, ainakin ne treffit missä mä olen käynyt, niin kyllä kumpikin suunnittelee mitä tehdään ja minne mennään. En osaa olla "siivellä"
Viimeisin treffit oli ihan kivat mentiin Rossoon syömään ja sieltä mentiin tennispalatsiin katsoon leffaa.
Kuules kyllä ne miehet (ei kaikki osaa) olla aika hiljasia, joten naisen on puheenalotus tehtävä.
Mistä sä oot tollasen negatiivisenmielen saanut treffeistä, jos et ole etes ollu niissä. Sä sanot, että naisen ei tartte mitään tehdä.
No okay se on sun mielipide.
Voi treffeille keksiä jotain omaperäisempääkin ohjemaa kuin kahville tai syömään meno. Itse ainakin arvostaisin jos mies on keksinyt jotain hieman tavanomaisesta poikkeavaa. Siinähän nainen/mies punnitaan jos "pärjää" jossain erilaisessa tilanteessa. Esim. jotain toimintaa vaikka kiipeilyä tai uimista. Tai siirtää sen ruokailun vaikka piknikiksi nurtsille tai vaikka notskille jonnekin korven keskelle. Ihan mistä itse tykkää ja olettaa toisen pitävän.
Juu toki omaperäisempääkin, riippuu hieman voiko toinen tehdä mitä toinen haluaisi. Vaihtoehtoja on rajattomasti, joten siitä vaan keksimään lisää.