Tästä unesta on jo vuosi, mutta ajattelin sen silti kertoa. En kehtaa laittaa astrologian uni palstalle. Ei siellä kukaan näe edes kunnon unia. Ei oikein mistään tunnu löytyvän sopivaa palstaa esim: Mystiikka.
Unessa asuin maalla valkoisessa kaksikerroksisessa puutalossa yhdessä pitkän ja vaalean naisen kanssa. Nainen oli erittäin hoikka ja minua pitempi, noin 185cm. Ihmettelin, miten olin yhdessä itseäni pitemmän naisen kanssa. Olimme yläkerran huoneessa.
Poistuin huoneesta yläkerran porraskäytävään. Käytävässä viereisen huoneen oven edessä seisoi ruskeaan kaapuun pukeutunut mies. Mies oli noin 50 vuotias, hiukset olivat lyhyet ja harmaat. Miehen kasvot olivat kapeat ja hänellä oli kyömy nenä. Oikeassa kädessä hänellä oli kaksimetrinen keihäs. Mies sanoi: "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." Sanoin etten ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mies totesi: "Jotta sinä voisit ymmärtää totuuden, on sinun ensin kuoltava." Nyt aloin vastustelemaan. Sanoin etten halunnut kuolla vielä. Mies vastasi:"Jos minä en surmaa sinua nyt, sitten sinä kuolet vanhuuteen. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Sinun on kuoltava." Hän otti keihään ja iski sen kaksin käsin vatsaani. Kaaduin suorin vartaloin selälleni lattialle molemmin käsin keihäästä kiinni pitäen. Kun jysähdin lattiaan, uni vaihtui.
Olin kultaisessa maailmassa. Taivas oli kultainen. Maa allani oli kultainen ja oikealla puolellani oli tulinen meri. Minulla ei kuitenkaan ollut enää ruumiista. Olin tyhjää. Nyt ymmärsin nähneeni unta. Muistin menneeni nukkumaani, mutta en tiennyt olinko kuollut vai unessa. Yritin herättää itseni. En onnistunut. Yritin keksiä, miten saisin varmuuden näenkö unta vai olenko kuollut. Yritin keksiä vaikka mitä, mutta en saanut varmuutta.(Olen harrastunut selväunia 15 vuotta, en ole koskaan aiemmin sekoittanut selväunta kuolemaan.) Lopulta ymmärsin, etten voi saada varmuutta ja hyväksyin vaihtoehdon, että saatan olla kuollut.
"Ainakaan en ole tuossa tulimeressä, joten ei tämä nyt niin kovin kamalaa ole, jos olen kuollut", ajattelin. Samalla suuri ilo täytti minut siitä etten ollut meressä ja aloin riemuita. Silloin ukkosenkaltainen ääni puhui minulle: "Lennä tuon tulimeren ylitse minun luokseni ja minä selitän sinulle totuuden siitä, mitä sinulle kerrottiin." Huusin niin kovaa kuin jaksoin:"Tahdon lentää totuuteen tulimeren ylitse!" Silloin voima tarttui minuun ja alkoi kiidättää minua valtavalla nopeudella meren lävitse. Lopulta saavuin paikkaan, jossa ei ollut maata eikä merta. Oli vain kultainen taivas.
Jäin paikoilleni lepäämään, ilman ajatuksia. Minä vain olin hiljaa. Meni hetki ja sama ääni puhui minulle taas: "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." Ääni jatkoi: "Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että aika itsessään on kuolema. Ei ole muuta aikaa kuin kuolema. Totuus ei ole sen monimutkaisempi." Ääni lisäsi lopuksi:" Koska lensit totuuteen minun luokseni, minä annan sinulle ikuisen elämän." Nyt ensimmäisen kerran meren ylitettyäni ajatukseni heräsivät ja suhtauduin lupaukseen hyvin epäilevästi:" Miten sitä nyt voi muka ikuisesti elää?" Samalla uni vaihtui ja selväuni loppui, vaikka muisti edellisistä tapahtumista säilyi edelleen.
Makasin lattialla selälläni. Yritin tarttua vatsassani olevaan keihääsen, mutta se oli kadonnut. Oikea käteni ei liikkunut. Nousin ylös seisomaan. Olin samassa paikassa, johon minut surmattiin. Mies kaavussa oli kadonnut. Katsoin oikeaa käsivarttani, joka ei enää liikkunut. Se oli kuivunut ja kuollut. Käsi oli vääntynyt irvokkaaksi harmaaksi koukuksi eteeni kuin muumiolla.
Yritin hieroa oikeaa kättä vasemmalla kädellä, mutta se ei auttanut. Silloin sama nainen unen alusta juoksi luokseni ja kysyi, mitä minulle tapahtui. Valehtelin hänelle, ettei hän huolestuisi:"Minä vain makasin käteni päällä ja siinä ei kierrä veri." Nainen katsoi minua huolestuneena. Ryntäsin nopeasti yläkerrassa olevaan suureen pesuhuoneeseen.
Huoneessa oli seinän levyinen peili pitkän kaappipöydän takana. Menin peilin eteen hieromaan oikeaa kättäni, mutta vaikka kuinka hieroin oikeaa käsivartta se pysyi kuolleena. Tähän heräsin.
Kerran myöhemmin jälkeenpäin olin näkevinäni tuon saman lauseen jossain maikkarin chatissa. "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." En kehdannut vastata mitään. Sen jälkeen se ei ole mistään vastaan tullut. Samoin luulen kohdanneeni puoli vuotta myöhemmin unessa olleen naisen, mutta mitään ihmeempiä välillämme ei tapahtunut.
Jonkun verran on vastaavia yhtä mystisiä unia, jotka kaikki liittyy aihepiiriin tavalla tai toisella.
Unessa asuin maalla valkoisessa kaksikerroksisessa puutalossa yhdessä pitkän ja vaalean naisen kanssa. Nainen oli erittäin hoikka ja minua pitempi, noin 185cm. Ihmettelin, miten olin yhdessä itseäni pitemmän naisen kanssa. Olimme yläkerran huoneessa.
Poistuin huoneesta yläkerran porraskäytävään. Käytävässä viereisen huoneen oven edessä seisoi ruskeaan kaapuun pukeutunut mies. Mies oli noin 50 vuotias, hiukset olivat lyhyet ja harmaat. Miehen kasvot olivat kapeat ja hänellä oli kyömy nenä. Oikeassa kädessä hänellä oli kaksimetrinen keihäs. Mies sanoi: "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." Sanoin etten ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mies totesi: "Jotta sinä voisit ymmärtää totuuden, on sinun ensin kuoltava." Nyt aloin vastustelemaan. Sanoin etten halunnut kuolla vielä. Mies vastasi:"Jos minä en surmaa sinua nyt, sitten sinä kuolet vanhuuteen. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Sinun on kuoltava." Hän otti keihään ja iski sen kaksin käsin vatsaani. Kaaduin suorin vartaloin selälleni lattialle molemmin käsin keihäästä kiinni pitäen. Kun jysähdin lattiaan, uni vaihtui.
Olin kultaisessa maailmassa. Taivas oli kultainen. Maa allani oli kultainen ja oikealla puolellani oli tulinen meri. Minulla ei kuitenkaan ollut enää ruumiista. Olin tyhjää. Nyt ymmärsin nähneeni unta. Muistin menneeni nukkumaani, mutta en tiennyt olinko kuollut vai unessa. Yritin herättää itseni. En onnistunut. Yritin keksiä, miten saisin varmuuden näenkö unta vai olenko kuollut. Yritin keksiä vaikka mitä, mutta en saanut varmuutta.(Olen harrastunut selväunia 15 vuotta, en ole koskaan aiemmin sekoittanut selväunta kuolemaan.) Lopulta ymmärsin, etten voi saada varmuutta ja hyväksyin vaihtoehdon, että saatan olla kuollut.
"Ainakaan en ole tuossa tulimeressä, joten ei tämä nyt niin kovin kamalaa ole, jos olen kuollut", ajattelin. Samalla suuri ilo täytti minut siitä etten ollut meressä ja aloin riemuita. Silloin ukkosenkaltainen ääni puhui minulle: "Lennä tuon tulimeren ylitse minun luokseni ja minä selitän sinulle totuuden siitä, mitä sinulle kerrottiin." Huusin niin kovaa kuin jaksoin:"Tahdon lentää totuuteen tulimeren ylitse!" Silloin voima tarttui minuun ja alkoi kiidättää minua valtavalla nopeudella meren lävitse. Lopulta saavuin paikkaan, jossa ei ollut maata eikä merta. Oli vain kultainen taivas.
Jäin paikoilleni lepäämään, ilman ajatuksia. Minä vain olin hiljaa. Meni hetki ja sama ääni puhui minulle taas: "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." Ääni jatkoi: "Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että aika itsessään on kuolema. Ei ole muuta aikaa kuin kuolema. Totuus ei ole sen monimutkaisempi." Ääni lisäsi lopuksi:" Koska lensit totuuteen minun luokseni, minä annan sinulle ikuisen elämän." Nyt ensimmäisen kerran meren ylitettyäni ajatukseni heräsivät ja suhtauduin lupaukseen hyvin epäilevästi:" Miten sitä nyt voi muka ikuisesti elää?" Samalla uni vaihtui ja selväuni loppui, vaikka muisti edellisistä tapahtumista säilyi edelleen.
Makasin lattialla selälläni. Yritin tarttua vatsassani olevaan keihääsen, mutta se oli kadonnut. Oikea käteni ei liikkunut. Nousin ylös seisomaan. Olin samassa paikassa, johon minut surmattiin. Mies kaavussa oli kadonnut. Katsoin oikeaa käsivarttani, joka ei enää liikkunut. Se oli kuivunut ja kuollut. Käsi oli vääntynyt irvokkaaksi harmaaksi koukuksi eteeni kuin muumiolla.
Yritin hieroa oikeaa kättä vasemmalla kädellä, mutta se ei auttanut. Silloin sama nainen unen alusta juoksi luokseni ja kysyi, mitä minulle tapahtui. Valehtelin hänelle, ettei hän huolestuisi:"Minä vain makasin käteni päällä ja siinä ei kierrä veri." Nainen katsoi minua huolestuneena. Ryntäsin nopeasti yläkerrassa olevaan suureen pesuhuoneeseen.
Huoneessa oli seinän levyinen peili pitkän kaappipöydän takana. Menin peilin eteen hieromaan oikeaa kättäni, mutta vaikka kuinka hieroin oikeaa käsivartta se pysyi kuolleena. Tähän heräsin.
Kerran myöhemmin jälkeenpäin olin näkevinäni tuon saman lauseen jossain maikkarin chatissa. "Jokainen hetki on kuolema. Ei ole olemassa muuta totuutta kuin kuolema. Kaikki alkaa kuolemasta ja kaikki päättyy kuolemaan." En kehdannut vastata mitään. Sen jälkeen se ei ole mistään vastaan tullut. Samoin luulen kohdanneeni puoli vuotta myöhemmin unessa olleen naisen, mutta mitään ihmeempiä välillämme ei tapahtunut.
Jonkun verran on vastaavia yhtä mystisiä unia, jotka kaikki liittyy aihepiiriin tavalla tai toisella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki unessa olevat tekijät ovat sinä itse, talo on mielesi, sen sokkelot ovat niitä erillaisia puolia itsessäsi joita tunnet tai et tunne, siis mitä sokkeloisempi talo sen sekavampi eli 'ei itse tietoinen' vielä olet.
Alakerta talossa(tapahtumat siellä) viittaa seksuaalisuuteen yläkerta henkisyyteen, nainen animasi, mies animuksesi, kuolema muutos/vaihtoehto/päätös/alku uudelle kehitysprosessille elämässäsi (henkinen).
Henkiset kasvuprosessit ilmoittavat itsestään ja prosessoivat itseään unissa, mieti niitä ja tutki elämääsi, mitä pelkäät, mitä et, mitä löydät tai mitä olet kadottanut, Korkein puhuu meille unissa Itsen(syvimmän olemuksen vaikutuksesta) kautta, hienoja unia, hieno ihminen, hieno tulevaisuus, upea elämä, kuolema ja ikuisuus ja siitä Iättömyys.
Tulee mieleeni eräs jakso kylmästä ringistä, jonka näin.
siinä vanki selitti kultakalasta jotakuinkin, että:
Kultakala muistaa vain 4 sekuntia elämästään. Kun kultakala syntyy, se muistaa sen vain 4 sekuntia. Samalla tavallaan kun se säikähtää kissaa, se muistaa säikähdyksensä vain 4 sekuntia eikä enää sen jälkeen muista miksi oli edes säikähtänyt.
Kultakalalle Kuolema on viimeinen asia, jonka se muistaa ja mihin kaikki päättyy. Ainoa juttu minkä kultakala muistaa elämästään on kuolema. Kuolema on ainoa todellisuus kultakalalle.
Sitten myös eräs bändi laulaa miten kaikki alkaa ja loppuu kuolemaan... Veikkaanpa, että ajatus on aika yleinen johon törmää aina silloin tällöin hieman eri muodoissaan?
Ainakin omissa unissani kuolemat merkitsevät hyvän elämän mahdollisuuksia.
Noin rikas ja muistettava uni viittaa lahjakkuuteesi.
Sinulla on elämässäsi myös riski ja uhkatekijöitä.
Itsellä "kultaisen kaupungin" unessa näyttäytyminen merkitsi
suuresta henkisestä kriisistä selviämistä. Olen 'kuollut' usein unissani.
Henkisen elämän avartumiseen on paljon mahdollisuuksia.
10V sitten heräsin autuaalliseen taivaskokemukseen - kipupumpun avustuksella
kirurgisella osastolla.
Ihailen tuota valokuvan tarkkaa, eideettistä kykyäsi, joka on peritty ominaisuus.
Suvussasi on eritavoin lahjakkaita ihmisiä.
Tuollaisia unikokemuksia on herkullista lukea.
Itse saatoin nuorempana herätä jättiläistuntemuksiin, transsiunissa.
Nyrkkini saattoivat olla kauppakeskuksen kokoiset, lepäävä keho kilometriluokka.
Hassuinta, että vanhempi aamutöissään jo ollut veljeni tokaisi:
Mistähän sille noita mammutti unia oikein tulee!
RÖYH!!!!!!
Sinulle kuului tämä uni sinun täytyi saada tietää. Olet siis nähnyt totuusunen tämä ei kerro yhtään mitään sinusta vaan tämä kertoo sinulle.
Tätä unta ei missään nimessä pidä sekoittaa sinun sielunelämääsi tai sinuun. Olet nähnyt siitä mikä on meidän kaikkien kohtalo. Sinä olet hän jonka täytyi se täällä ilmoittaa meille muille. Joudut vielä ja haluatkin tämän unen selittämään jossain muuallakin.
Minä näen ja tunnen koko olemuksellani että olet käynyt taivaan portilla. Olet nähnyt että jollemme elä kuten Jumala toivoo meidän elävän putoamme tulimereen. Me olemme jo kuolleet tänne ja odottelemme uutta kuolemaa takaisin päin.
Kiitos kun kerroit tämän ihanan unesi että minäkin sain sen lukea. Tällä oli se tarkoitus että saan lukea sen koska en ole näillä sivuilla käynyt ainakaan neljäänkuukauteen.
No, oli tuo ainakin minun untani parempi... Mä näin semmosta unta et joku ukko jahtas mua makkaralla :S