Niin luulin.
Ehkä olin itsekäs.
Halusin kaiken.
Sinutkin.
Sadetta kuitenkin rakastin.
Ihan raikasta sadetta.
Joka kyyneleetkin pyyhki mennessään.
Aurinkoon kurkoittaen.
Sinua huutaen.
Ainaista rakkautta toistaen.
Itsekkäästi ajatuksissani velloen.
Olen vain tällainen.
En halua jäädä sateeseen.
Vaikka rakastankin sitä.
Auringossakin paahdun, palan karrelle.
Koska opin olemaan tyytyväinen?
Rakastaamaan kaikea yhtä paljon.
Sadetta ja aurinkoa.
Koska sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Huonoa päivää ei olekkaan.
On vain erilaisia.
Ajatuksiltaankin.
Ehkä olin itsekäs.
Halusin kaiken.
Sinutkin.
Sadetta kuitenkin rakastin.
Ihan raikasta sadetta.
Joka kyyneleetkin pyyhki mennessään.
Aurinkoon kurkoittaen.
Sinua huutaen.
Ainaista rakkautta toistaen.
Itsekkäästi ajatuksissani velloen.
Olen vain tällainen.
En halua jäädä sateeseen.
Vaikka rakastankin sitä.
Auringossakin paahdun, palan karrelle.
Koska opin olemaan tyytyväinen?
Rakastaamaan kaikea yhtä paljon.
Sadetta ja aurinkoa.
Koska sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Huonoa päivää ei olekkaan.
On vain erilaisia.
Ajatuksiltaankin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneks jossaki vaiheessa tyyntyy.
Tulee raukea olo,mikä lepo?
Ollaanhan rakkauden syleilyssä,
vaikka ei silmä näe.
Ihanii iltapäivätansseja sinullekki.Liisa
Koskas ihminen olisi tyytyväinen!
Ikuisuuskyssäri taitaa olla.
Ja onneksi aurinko alkaa paistaa aina..
Kiitos ja mukavaa iltaa sinulle!