Tässä teille tarina:
Olin neljännellä, kun muutimme. Jouduin pieneen kyläkouluun, jossa oli 1-2lk:t ja 3-6lk:t yhdistetty.
Uudessa koulussa sain ihan kivasti kavereita, ja tutuistuin myös erääseen poikaan. Pidin hänestä melkein heti kun näin hänet. Hän ei ollut koulun komein, joten en sen takia hänestä pitänyt.
Mutta hän oli mukava, erittäin mukava!
Aamuisin kun menin kouluun, hän tervehti minua sanomalla "Kuinka romanttista" johon vastasin "Suutelitteko te?" :D
Kun istuin keinussa yksin, hän tuli viereiseen keinuun ja kysyi "miten menee?". Jos vastasin "hyvin", hän sanoi "hyvä", jos taas sanoin "huonosti", hän sanoi "no voih..."
Kun istuskelimme välitunneilla sellaisilla isoilla patjoilla kavereitteni kanssa, hän tuli muiden poikien kanssa sinne, ja tuli miun viereen siihen patjalle makaamaan (miä siis istuin, en maannut).
Taksissa kun istuimme takapenkillä, hän laittoi kätensä miun olkapäälle, vaikka en olisikaan istunut hänen vieressään.
Hän oli silloin kutosella. Ehdin olla hänen kanssa samassa koulussa vain tammikuusta kesälomaan.
Kun hän lähti, niin jos kliseisesti sanotaan, hän jätti minnuun tyhjän kolon.
Sinä kesälomana lähettelin hänelle viestejä.
Ja seuraavana kesänä soittelimme serkkuni kanssa hänelle ja hänen kaverilleen.
Sitten olin taas melkein vuoden ilman mitään yhteydenpitoa hänen kanssaan.
Viime vuoden kesänä miä lähetin hänelle yksin viestejä. Lähettelimme tekstareita 04.00 saakka :)
Hän lähetteli viestejä, jotka vihjasivat siihen suuntaan että hän pitäisi minusta. Ennen nukkumaanmenoa hän lähetti viestin "Hyvää yötä
Olin neljännellä, kun muutimme. Jouduin pieneen kyläkouluun, jossa oli 1-2lk:t ja 3-6lk:t yhdistetty.
Uudessa koulussa sain ihan kivasti kavereita, ja tutuistuin myös erääseen poikaan. Pidin hänestä melkein heti kun näin hänet. Hän ei ollut koulun komein, joten en sen takia hänestä pitänyt.
Mutta hän oli mukava, erittäin mukava!
Aamuisin kun menin kouluun, hän tervehti minua sanomalla "Kuinka romanttista" johon vastasin "Suutelitteko te?" :D
Kun istuin keinussa yksin, hän tuli viereiseen keinuun ja kysyi "miten menee?". Jos vastasin "hyvin", hän sanoi "hyvä", jos taas sanoin "huonosti", hän sanoi "no voih..."
Kun istuskelimme välitunneilla sellaisilla isoilla patjoilla kavereitteni kanssa, hän tuli muiden poikien kanssa sinne, ja tuli miun viereen siihen patjalle makaamaan (miä siis istuin, en maannut).
Taksissa kun istuimme takapenkillä, hän laittoi kätensä miun olkapäälle, vaikka en olisikaan istunut hänen vieressään.
Hän oli silloin kutosella. Ehdin olla hänen kanssa samassa koulussa vain tammikuusta kesälomaan.
Kun hän lähti, niin jos kliseisesti sanotaan, hän jätti minnuun tyhjän kolon.
Sinä kesälomana lähettelin hänelle viestejä.
Ja seuraavana kesänä soittelimme serkkuni kanssa hänelle ja hänen kaverilleen.
Sitten olin taas melkein vuoden ilman mitään yhteydenpitoa hänen kanssaan.
Viime vuoden kesänä miä lähetin hänelle yksin viestejä. Lähettelimme tekstareita 04.00 saakka :)
Hän lähetteli viestejä, jotka vihjasivat siihen suuntaan että hän pitäisi minusta. Ennen nukkumaanmenoa hän lähetti viestin "Hyvää yötä
Vastaukset 4
Vanhimmat
:D Noin moni on jo lukenut tämän, mutta kukaan ei ole sanonut mitään...
Oliko liian pitkä teksti?
no siis se jätkä ei kyllä ansaitsis enää sun rakkauttas. ymmärrän kyllä, että on vaikeaa päästää irti, mutta olisi sinun parasta ehkä kuitenkin yrittää. noiden juttujesi mukaan luulen, ettei teidän jutustanne enää mitään tule, *pahoillani*.
ajan kanssahan se unohtaminen tietysti parhaiten onnistuu. kun et ole häntä muutenkaan pitkiin aikoihin nähnyt, niin varmaan se ihastuskin on jo hiipumassa... ja kun sitten lopulta joku OIKEIN KIVA kohdallesi osuu, niin sitten jo varmasti tämä jätkä unohtuu... ;)
ajan kanssa, ystävä hyvä. ;D
Niinhän se on, jossain vaiheessa unohdan sen, mutta se on kyllä aika hankalaa... On jo sen verran päässyt tunkeutumaan miun ajatuksiin..
No mutta, ehkä vielä joskus tapaan jonkun joka pitäisi miusta :D
Olen oikeasti tykännyt yhdestä pojasta (itse
sisimmässäni ajattelen rakastavani häntä)
mutta nyt en ole nähnyt koulun vaihdon vuoksi häntä kahteen vuoteen... olen kolme vuotta tykännyt hänestä, ja itken joskus, kun on niin ikävä häntä. Sinulla sentään oli sellainen tilanne, että poika jutteli sinulle... Minun kohdalla poika oli aika... kylmä (juu, olen sinisilmäinen ja keksin aina tekosyitä tilanteisiin ja uskon että jos oltaisiin kaksi, poika olisi erilainen).
On ollut juttuja poikien kanssa nyt viime aikoina, mutta aina vain hän on mielessä.
Mutta apu, mikä ei ole vielä tehonnut minuun on: Unohda poika. Hän ei ansaitse sinua.