Matkalla huijatun päiväkirjaan kokemuksia

Et kai luule, että kukaan myöntää tulevansa huijatuksi?

saan siitä ehkä uusia vinkkejäkin

Pari kesää sitten lomailimme Alanyassa ja nautimme helteisistä säistä. Lähdimme mukaan retkelle Hierapolikseen ja Pamukkaleen. Aikamoinen yllätys oli, kun opas puhui luvatun englannin sijaan ruotsia! Pysähdyimme myös mattotehtaassa matkan varrella, jossa paikallinen mies esitteli paikkoja norjaksi :D Nyt huvittaa, mutta silloin meinasi hermo mennä.

Taksikuskit ovat kai huijauksen ammattilaisia ympäri maailmaa. Heidän kanssaan samassa autossa ollessaan on tullut huijatuksi ja kinailtua useamman kerran. Mieleen on jäänyt, kun vierailin Kuala Lumpurissa ollessani Melaccassa. Oli jo aika myöhä ja tunnepohjaisella matkalla aikataulut olivat myös epätietoisuudessa, joten vinkkasin taksin ja otin suunnan bussiasemalle. Hyväuskoisena nuorena tyttönä kysäisin sitten, että meneekös tähän aikaan enää busseja KL:iin. Vastaus tuli nopeasti, "ei mene, mutta ei huolta, minä tiedän kyllä hyvän hostellin tässä lähellä". Joopa joo, sinne sitten. Hostellissa asetuin huoneeseeni ja menin tien toisella pyuolella olevaan ravintolaan syömään. Oli vähän kumma olo, ettei pääkaupunkiin enää busseja mennyt ja olisi siellä kuitenkin aamulla oltava, joten kysäisin ravintolasta onko heillä tieoja bussiaikatauluista. Tietoa löytyi; sueraava bussi kahden tunnin kuluttua. Sitten menin hostellille räyhäämään ja sain rahat takaisin enkä enää tosiaan ottanut taksia vaan kävelin kartan kanssa muutaman pari kilometriä bussiasemalle. Kiukku oli aika kova, sillä aamulla piti olla töissä.
Onneksi kaikki päätyi lopulta hyvin ja vain vähän rahaa menetettynä, mutta paljon luottamusta. Ja jotain tuli opittuakin jälleen kerran; Suunnittelen matkani perusasiat hieman paremmin ja suunnitelmaan kuuluu yhä useammin bussimatkat myös kaupungin sisällä.

Budapestin ravintoloissa sai olla tarkkana maksun kanssa:

Yhdessä kahvilassa maksoimme 4.000 forintin laskun 10.000 forintin setelillä. Kun tarjoilijaa ei alkanut kuulumaan takaisin, lähdimme etsimään häntä. Jonkin aikaa etsittyämme löysimme hänet ja hän vain selitti pitkään, että me olimme antaneet hänelle loput tippiä. Pitkän keskustelun jälkeen hän suostui antamaan vaihtorahat meille. Minkälainen tarjoilija kuvittelee, että saa 150%:a laskun loppusummasta tippiä?

Toisessa paikassa maksoimme 12.000 forintin laskun 20.000 forintin setelillä. Tarjoilija toi meille 3.000 forinttia vaihtorahoina. Kun kysyimme loppujen 5.000 forintin perään, tarjoilija väitti, että olimme maksaneet 15.000 forintin setelillä. Muuten ihan hyvä väite, mutta kun tuon suuruista seteliä ei kyseisessä valuutassa ole olemassakaan! Sanoimme tarjoilijalle, että kun hän näyttää meille, että 15.000 forintin seteli on olemassa, hyväksymme tämän vaihtorahan, muussa tapauksessa haluamme vielä 5.000 forinttia takaisin. Tarjoilija sanoi heti, ettei hänellä ole sellaisia seteleitä nyt yhtään. Yritimme sitten kysellä, että ehkä jollain toisella tarjoilijalla tai liikkeen kassassa? Tarjoilija tiesi siinä seisoessaan, ettei yhdelläkään tarjoilijalla tai liikkeen kassassa ole 15.000 forintin seteliä... Hetken väittelyn jälkee saimme puuttuvat 5.000 forinttia takaisin...

Huijaukset jäivät siis yrityksiksi, mutta kannattaa olla tarkkana... Yritetyt summatkaan eivät olleet kovin suuria, 1.000 forinttia on vajaa 4 euroa...

Hei,
muutamia vuosia sitten Hammametissa lomaillessa ostin paikallista keramiikkaa kotiin tuotavaksi. Mm. kaksi kannellista astiaa, jotka olivat koristeltu monin kirjavin kuvioin. Mieluisan värin löytäminen teettikin töitä, lopulta löytyi. En suuremmin kiinnittänyt huomiota pakkaustilanteeseen, ja vasta kotona kääreitä avatessa huomasin että pienemmässä astiassa oli väärän värinen kansi, niin että kiusa se on pienikin kiusa. Sen jälkeen olen ollut hieman tarkempi ostoksia tehdessä:)

Istuin puistonpenkillä Monacossa, torkahdin ja lenkkarit vietiin jaloista, helevetti. Ne oli neljä vuotta vanhat hikiset paskikset, pohjatkin vähän irti, mutta niin vaan kelpasivat varmaankin monacolaiselle passipoliisille tai ehkä pultsarille. Jouduin ostamaan 1000 euron lenkkarit tilalle kun halvempia ei löytynyt.

Heippa. Olen matkustellut säännöllisesti kymmenen vuotta 1-2 kertaa vuodessa ulkomailla enkä ole tullut petetyksi koskaan. Toisin on Tallinnanmatkoilla: olen ostanut lasten piirretyn filmin joka olikin kotona katsoessa moneen kertaan nauhotettu lumimyrsky. Toisella kerralla ostin pleikkaripelin joka olikin kotona pelkka demo. Kerran sain poikien verkkarit jossa oli vain etukappaleita, mahdottomat käyttää. Yhdeltä matkalta ostin pojille lenkkareita, koot piti olla 42 ja 43. Tällä myyjältä puuttui koko 43, joten hän kävi lainaamassa ne naapurimyyjältä mutta ei hän niitä meille antanut kuten kotona huomasimme kun paketeista löytyi kengät kokona 42 ja 44. Niinpä olen viimein uskonut ja ostan vain kristallia! Ripe

Mene noille iltalehtien keskustelupalstoille ja otsikoksi jotakin ulkomaanmatkoja KEHUVAA.
Kyllä tulee rutinaa ja huijausvalituksia vaikka kahteen kirjaasi!