Opettaja-lehdessä on ollut keskustelua siitä, onko moraali hävinnyt kokonaan nykyopettajakunnalta. Mitä mieltä olet, vanhempi tai ope?
Itse kyllä monesti mietin, että nykyisen maailman pinnallisuus ja arvojen puute näkyy ihan selvästi opettajissakin. Väsyneitähän he varmaan ovat, mutta kuitenkin. Eikö opettajan pitäisi olla se, joka kritisoi mediapaskaa ja selkäänpuukotusta?
Katsoessani 3-4-kymppisiä opettajia tulen surulliseksi: hekö siirtävät kulttuuriperintöä eteenpäin? Tietävätkö poloiset edes, mitä se sellainen kulttuuriperintö on?
Itse kyllä monesti mietin, että nykyisen maailman pinnallisuus ja arvojen puute näkyy ihan selvästi opettajissakin. Väsyneitähän he varmaan ovat, mutta kuitenkin. Eikö opettajan pitäisi olla se, joka kritisoi mediapaskaa ja selkäänpuukotusta?
Katsoessani 3-4-kymppisiä opettajia tulen surulliseksi: hekö siirtävät kulttuuriperintöä eteenpäin? Tietävätkö poloiset edes, mitä se sellainen kulttuuriperintö on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laita nyt muutama konkreettinen esimerkki noista harmeistasi.
Opettajalehden "moraaliasiat" ovat olleet keskustelupalstalla yksittäisten opettajien mielipiteitä, joten niille voi laittaa yhtä paljon - tai yhtä vähän - painoarvoa kuin tälle tekstille!
Opettajien hukkumassa(?) oleva moraali on asia, jota ei todellakaan kannata yleistää. Suurin osa opettajista varmasti vie opetustaan eteenpäin korkealla moraalilla. Myös vanhemmista löytyy paljon henkilöitä, jotka elävät puheidensa mukaisesti - korkealla moraalilla siis. Väittäisin kuitenkin että suhteellisesti enemmän löytyy vielä moraalin puolesta puhujia ja tekijöitä opettajien joukosta kuin vanhempien joukosta. Se tietysti aiheuttaa pientä ristiriitaa yhteistyössä.
Itse elän mielestäni niin kuin opetan. Väitän että teen työtä suurella sydämellä ja korkealla moraalilla, mutta huomaan, että yhä enemmän on vanhempia, jotka viisveisaavat yleisesti hyväksytyistä moraalisäännöistä. Mentaliteeti on monella vanhemmalla nyky-yhteiskuntaan sopiva "minulle kaikki heti tänne nyt". Oma lapsi on etusijalle ja opettajan puheet koko luokan etujen huomioimisesta katoaa usein kuuroille korville.
En tiedä, kuinka kauan jaksan vetää työtäni korkealla moraalilla ja suurella sydämellä, jos näitä vastarannan kiiskejä, ilmaantuu vanhempien joukosta vielä enemmän. (Esim. Reppuvihossa oli huomautus siitä, että olin sanonut erästä lasta vahingossa toisen oppilaan nimellä...Siitäkin huolimatta, että kyseisessä tilanteessa olin jo korjannut "karmean" virheeni ja pahoitellut Mikolle että sanoin häntä vahingossa Matiksi.)
Vanhempien asenteella on aika suuri merkitys, millaisia opettajia heidän lapsillaan on tulevaisuudessa. Alalle jäävät ne, jotka osaavat puolihuolimattomasti, nauraen sivuuttaa tällaiset kommentit sekä tekevät opettajan hommaa "vain työnä", eivät siis välttämättä niin korkealla moraalilla.
Kannustamalla ja tukemalla opettajaa työssään uskon juuri niiden sydämellään ja korkealla moraalilla työtään tekevien jaksavan pidempään työssään. Avaimet on pitkälti MEILLÄ vanhemmilla, kuinka korkealla moraalilla lastemme opettajat jaksavat työtään tehdä.
Jos me vanhemmat hukkaamme oman moraalimme ja syyllistämme kovasti opettajia, aivan varmasti se tulee näkymään opetustyössä: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa! Ja tietysti päinvastoin!
Nyt ei pidä sekoittaa keskenään moraalia ja moralisointia. Ongelmana suomalaisessa kouluopetuksessa yhä edelleenkin on, että huomattava osa opettajista ovat joko kotoisin luterilais-lestadioilaisesta kodeista tai opettajankolutuksemme heitä tuottaa hulvattomat määrät. Työtä ja sen tekemistä omissa sanoissa mukamas kunnioitetaan ja tehdään. Totuus vaan on kovasti toisenlaista.
Kahden lapsen kokemuksella olin kovasti hämmästänyt, kun lasteni koulun rehtori vaimonsa tukemana vaati opettajien kunnioitusta. Itse olen sitä mieltä, että sekä vanhempien ja opettajien tulee tehdä kasvatustyönsä niin hyvin päivittäin, että sitä objektikin kunnioittaa. Kasvattamisella tarkoitetaan siis muutakin kuin taitojen mekaanista tankkaamista lapseen.
Opettajille tuntuu muodostuvan ongelmaksi se, että monessakin kodissa moraalin arvoperustat ovat erilaiset kuin koulussa. Kodeissa keskustellaan laaja-alaisesti vaikeistakin asioista kuten homoudesta, lesboudesta tai vaikkapa alkoholismista ilman, että Kainin-leimaa plätkäistään kenenkään otsaan. Kodeissa yritetään rohkaista lapsia päänsä käyttämiseen monipuolisesti, koska yksiselitteisten vastausten aika on lopullisesti ohi.
Opettaja edellä kuvattua vaikerrusta analysoitaessa on syytä muistaa, että noin 90 % lapsistamme ovat päiväkotikenneleiden tuotosta. Jos joku ei osaa saksia, niin osoitettakoon valitus tähän osastoon.
Kotikaupungissani Hyvinkäällä muistetaan kaiholla eläköitynyttä ala-asteen opettajaa Hilleviä, joka tenavien puolesta saksi lähdes kaiken, jotta nämä eivät vain olisi leikelleet itseään. Opettejan täytyy olla tosi tavallinen taakelo, jos hän ei ymmärrä, että avuttomuuden takana saattaa olla lapsen halu tutustua opettajaansa hieman perusteellisemmin. Keskustelukutsuja on monenlaisia.
Ja vielä näistä yli 50-vuotiaista yhteiskuntamme tukipylväistä. Itse en jaksa kunniottaa opettajaa, joka pauhaa TYÖNTEOSTA - varsinkin kun rahapulaa syyttäen ei saa hankituksi esim. eri aineiden työkirjoja. Toisissa kouluissa kaupungissamme näin ei ole asia. Oppikirjoja ei todellakaan ole uusittu sitten viime vuosituhannen ja 1950-lukua pidetään kurin kasvatuksen ja opetuksen kulta-aikana. Jos oppimateriaalissa olis seurattu aikaa niinsanotusti, olisi kyseisen rehtorinkin pitänyt muuttaa opetuksensa sisältöä uutta opetussuunnitelmaa vastaavaksi. Viikko ja kuukausraportit ovat hänelle tuiki tuntematon käsite. Niiden tekeminen veisi aikaa urheiluharrastukselta ja mökkeilyltä. Eiköhän asia kuitenki useimman opettajan kohdalla ole niin, että lasten opettaminen on se välttämätön paha, josta lapsia ja heidän vanhempia pelottelemalla on suoriuduttava, jotta saisi kuukausipalkkansa 25 tunnin viikottaisesta työstä.
Helena P.
Kiihkouskovaisten opettajien mielestä kaikki ei-kiihkouskovat kollegat ovat moraalittomia.
Voin puhua ainakin Jyväskylän OKL:n puolesta, että suurin osa meistä tulevista luokaopettajista ei ole lestadiolaisia. Muutama lestadiolaisopiskelija löytyy, helluntailaisia mielestäni enemmän. Luterilainen olen minäkin, mutta minulla ei ole mitään homoja tai lesboja vastaan, ja suvaitsevaisuutta aion viestiä myös opetuksessani.
Ihan totta on se, että vaikka opettaja yrittäisikin pitää omat mielipiteensä ja näkemyksensä erillään opetettavasta aineesta, uskon että sivulauseista, tauoista ja opetuksen painotuksista kuultaa se, mitä mieltä opettaja itse on. Etenkin pienet lapset imaisevat aika nopeasti opettajien (ja muiden läheisten aikuisten) implisiittisetkin arvot ja normit, ja koen että minulla on tulevana opettajana suuri vastuu siinä, että aidosti kannustan lapsia suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen.
Minua itseäni suoranaisesti kiusasi alakoulussa 2 opettajaa, johtuen todenn. siitä, että isoveljeni oli ollut vaikea tapaus (ADHD)ja itsekin olin vilkas. Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja, joten sillä ei ollut mitään merkitystä, eikä saakaan olla.
Mutta nyt kun ajattelen noita kahta, lähes sadistista opettajaa, huomaan että olen ainakin oppinut kovemmaksi ja osaan ymmärtää paremmin, miltä lapsesta voi tuntua, jos opettaja kiusaa. Pärjään siis vahvan luonteeni takia myös vaikeampien oppilaiden kanssa, koska itse olen ollut yläasteella (hyvistä numeroista huolimatta) enemmän se takapulpetin tyttö.
Minun -vielä kehittyvän- kasvatusajatteluni ydin on se, että lapsen itsetunnon tukeminen on kaiken a ja o. Jos lapsella on hyvä itsetunto, hän luottaa itseensä ja hänellä ei ole tarvetta pönkittää itseään, moni asia myöhemmässäkin elämässä helpottuu kovasti, puhumattakaan peruskoulun käymisestä.
Opettaja voi kannustaa ja kehua lasta niin monessa paikassa, ja esimerkiksi oikeinkirjoituksen ollessa vielä hakusessa aineeseen voi kirjoittaa kehuja tarinan sisällöstä tai jo parantuneista osa-alueista. Jokaisesta lapsesta löytyy jotain sellaista, jota voi kehua ja saada lapselle hyvä mieli itsestään.
Ja se pitää vielä sanoa, että muistakaa, että lapsenne luokassa on todennäköisesti niitäkin oppilaita, joiden vanhemmat ovat esim. alkoholisoituneita, huumeiden käyttäjiä, mielenterveysongelmaisia tai niin kiireisiä, että lapsen huomionti jää todellä vähälle. Joskus opettaja huomioi näitä ressukoita vähän enemmän, mutta suokaa se heille.
Minun kuvaamani rehtori perheineen ei todellakaan edes yritä pitää uskonnollista vakaumustaan vakan alla, vaan pitävät kunnia-asinaan toitottaa synnittömyyttään ja paremmuuttaan lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ikävä kyllä itse rehtorilta löytyy pahoinpitelytuomio tältä vuosituhannelta, mutta lapsia ja heidän vanhempiaantoki saa toki simputtaa mielin määrin.
Tulevilla opettajilla ja erityisesti Jyväskylän ns. ylioposton kasvateilla laajemminkin tuntuu olevan kyvyttömyyttä tekstin sisällön ymmärtämisessä. En toki väittänyt, että kaikilla opettajilla tai opettajaksi aikovilla on homo-,lesbo- tai alkoholisstifobioita. Tarkkaan ottaen annoin ymmärtää, että luokanopettajakoulutukseen valikoituu huomattavassa määrin tällaisia henkilöitä. Tällöin on todella pahasti vikaa itse valintaprosessissa varsinkin, kun nykyään uskonnonopetus ei saa olla tunnustuksellista.
Aivan samoin on vikaa teologisen tiedekunnan valintaprosesseissa ja pappiskoulutuksessa, sillä huolestuttavassa määrin luterilaisen ns. kansankirkkomme papeista alkaa olla lestadiolaisia yhden totuuden taakeloita. Totuus - myös raamatullinen - on hyvin suhteellinen käsitys.
Kun opettaja kiusaa oppilasta, se on aivan samalla tavalla rangaistava teko kuin työpaikkakiusaaminen, johon voidaan puuttua työsuojelulain perusteella. Miksi sitten opettajia ja rehtoreita ei valvota heidän esimiestensä taholta? Lapset on suomalais-luterilaiseen tapaan ja ehkä myös yleisemmin protestanttiseen tapaan kulttuurissamme toimenpiteiden kohteita. Heitä saa peruskoulutalitoksestamme saamani käsityksen pohjalla opettajan toimesta kohdella aivan niin mielivaltaisesti sekä henkisesti että psyykkisesti kuin kukin opettaja ikinä kehtaa ja uskaltaa, jotta opettajan hyväksi katsomaan päämäärään päästään.
Sama mielivaltaisuus kyseisten opettajien toimesta ulotetaan myös oppilaiden vanhempiin, joille annetaan määrätietoisesti ohjeita, miten pienessä kylä-yhteisössä tulee elää. Hauskinta asiassa on se, että kyseiset neuvonantajat itse asuvat jossain aivan muualla. ONNEKSI!
Helena P.
Ensinnäkin sinun ei kannattaisi naputtaa kenenkään luetunymmärtämisestä, sillä sinun oma tekstisi on kamalaa luettavaa niin oikeinkirjoituksen kuin sisällönkin suhteen. Väittikö OKL-opiskelija todella, että olisit sanonut kaikkien luokanopettajien olevan jotain homofoobikkoja? Hänhän vastasi vain oletukseesi siitä, onko OKL:ssä kaikki lestadiolaisia tai luterilaisia. Ihmettelen muuten suuresti, miten sinulla on noin "kattava" käsitys tuosta opiskelija-aineksesta?
Et kommentoinut lainkaan hänen muuhun (fiksuun) tekstiinsä, vaan ammuit tapasi mukaan ohi tilittäen omia frustraatioitasi.
Tosi kamalaa, jos sinun kunnassasi asiat ovat huonosti. Älä kuitenkaan niputa samaan kastiin kaikkia opettajia, rehtoreita tai opettajaksi opiskelevia. Osoitat toiminnallasi vain oman tyhmyytesi, valitettavasti.
Ensinnäkin minulla on opettajan pätevyys, enkä ole turhautunut.
Toiseksi - ikävä sanoa - mutta Suomessa periluterilaiseen tapaan lapset nähdään toimenpiteiden kohteina. Tähän et muuten puuttunut lainkaan, joten vaikenemisesi asiasta näen myöntymisen merkkinä. Täällä todellakin suositaan ns. kilttejä tyttöjä, jotka ovat kilttejä sen vuoksi, että joko koulussa tai kotona on niin hirveää, että on parempi omaksua hiljaisen / näkymättömän ihmisen rooli - olla kuin vahinko nurkassa. Suomessa keskustelevaa, vastaaan inttävää lasta pidetään hankalana. Omat dementoidut aivosolut, kun eivät jaksa tuottaa vastauksia jatkuvasti uusiin kysymyksiin. Niillä vastuksilla, jotka on opittu joskus viime vuosituhannella, pitääkin sitten pärjätä hautaan asti - on yleinen näkemys opettajanhuoneissa. Ennenhän kaikki oli paljon paremmin...
Ongelmaksi suomalaisessa koulussa muodustuu pojat. Heitä kun pidetään esiintymishaluisina. Yleisen käsityksen mukaan he vievät aikaa opettajilta ja kilteiltä tytöiltä. Kun heille annetaan diagnoosiksi vaikkapa ADHD, voidaankin suorittaa normaalista luokkatyöskentelystä eristäminen. Tämähän on vain ennalta ehkäisevää toimintaa, koska he kuitenkin aikuisina rupevat kriminelleiksi ja joutuvat eristysselliin. Tuleepahan yksinäisyys tutuksi opettajan päätöksellä jo tässä vaiheessa. Jokaisen rasavillin poikalapsen äiti tietää, että kyse on bensahormonista, joka on saatava purkautumaan rakentavasti. Näistä pojista ei ole pitsinnyplääjiksi nurkassa, mutta puun halkominen sujuu sitäkin paremmin. PITÄÄ OLLA KUNNON TEKEMISTÄ, JOSSA TULEE HIKI JA NÄLKÄ.
Ja siitä kieliopillisesta asusta - käsityksesi edustaa viime vuosituhatta. LIIRUM LAARUMIT JA TAJUNNANVIRTATEKNIIKALLA TUOTETTU SOPERRUS EIVÄT OLE ILMAISUVOIMAIsTA KIRJALLISUUTTA, kuten meillä ns. kirjallisuuden opetuksen yhteydessä kouluissa annetaan ymmärtää. Kirjallisesti ansiokkaan tekstin tulee ilmaista - kuten taiteen yleensä - tunnetilaa. Kirjallinen lällyttely ei ole kuin lällyttelyä. Niin, että esim. peruskoulun 1. ja 2. luokilla käytettävät aapiset ja muut lukukirjat taitavat olla kirjallisuuden tutkimuksen kannalta enempi neitseellisten ikiteinien hengentuotetta, joissa lennähdellään, juoksennellaan ja istuskellaan, mutta ei missään nimessä lennetä, juosta ja istuta. Suora toiminta ei ole valttia, kuten ei myöskään suora puhe epäkohdista. Tarkoituksena on ilmeisesti hyvin keinotekoisella tavalla hakea sanoille pituutta. Tällaisen jaaramisen sijasta voisi käyttää oikeasti pitkiä sanoja kunnon konteksteissa. Luulisi opetushallituksen puuttuvan jo tuollaiseen yhdeltä kirjailijalta tilattuun teletappi-kielenkäyttöön.
Kaikesta voidaan resuneerata ja nalkuttaa loputtomiin. On kuitenkin hvyin kummallista, että et esimerkiksi ottanut kantaa siihen, onko oikein, että pahoinpitelystä tuomittu henkilö toimii ala-asteikäisten opettajana? Kyse ei ole tässä tapauksessa perheväkivallasta eikä humalassa toikkaroinnista, jotka Suomessa perinteisesti pidetään ns. hyväksyttävinä väkivallan muotoina.
Tyypillinen suomalinen keskustelu ei koskaan käsittele itse asiaa, vaan ulkoisia muotoja. Sisällön ymmärtäminen onkin tutkitusti hieman vaikeampi juttu!
Helena P.
on täyttä asiaa,ei voi muuta sanoa :)