Olen 32-v eronnut, yksin elävä lapseton nainen, ja olen alkanut harkita vakavissani adoptioprosessin aloittamista lähiaikoina.
Haluaisin kuulla kokemuksia yksin adoptoineilta sekä adoptioprosessivaiheessa olevilta sinkuilta.
Minkä ikäisenä ja millaisessa elämäntilanteessa haitte adoptiota? Syynätäänkö yksin hakevan taustat tarkemmin kuin pariskunnan taustat? Millaisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota?
Esim. itselläni on 2 yliopistotutkintoa, kolmas tekeillä ja olen toistaiseksi määräaikaisessa työsuhteessa. Tulotaso hieman alle 2000 e kuussa.
Haluaisin kuulla kokemuksia yksin adoptoineilta sekä adoptioprosessivaiheessa olevilta sinkuilta.
Minkä ikäisenä ja millaisessa elämäntilanteessa haitte adoptiota? Syynätäänkö yksin hakevan taustat tarkemmin kuin pariskunnan taustat? Millaisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota?
Esim. itselläni on 2 yliopistotutkintoa, kolmas tekeillä ja olen toistaiseksi määräaikaisessa työsuhteessa. Tulotaso hieman alle 2000 e kuussa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eipä ihme ettet saa omia lapsia, kun ne lapset pitäisi pyöräyttää tähän maailmaan 12-25 vuotiaina. Ja nyt sitten taas puolestaan ruinataan toisten lapsia? O tempora o mores!!!
Itse olen 31-vuotias lapseton avoliitossa oleva korkeasti koulutettu lapseton nainen. Olisin toki voinut hankkia lapsia 12-25 -vuotiaana, jos minulla olisi kohtu. Vielä en taasen ole löytänyt miestä, joka haluaa menna kanssani naimisiin ja adoptoida lapsen.
Olen vain himan vanhempi sinua. Ja minulla on mies joka ei vielä ole valmis adoptioon, toivottavasti jonain päivänä...
Miten olet sinut itsesi kanssa? Minulle tuottaa suurta tuskaa ja asia on vaikea niellä. Ja tämän vuoksi yksin ei voi adoptoida, koska elää parisuhteessa ja en ole kuitenkaan valmis eroamaan lapsen takia. Erittäin vaikea tilanne.
Olen saanut yksin aivan ihanan lapsen adoption kautta. Olen sinua vähän vanhempi, eronnut ja vakituisessa työsuhteessa oleva nainen.
Yksinadoptoivilta odotetaan tavallista vahvempaa tukiverkostoa, eli läheisiä ihmisiä jotka tukevat sinua sekä henkisesti että ovat valmiit auttamaan lastenhoidossa tarvittaessa. Tukiverkoston olen havainnut käytännössä tärkeimmäksi asiaksi.
Lisäksi terveys ja taloudelliset seikat puntaroidaan tarkemmin kuin pariskunnilla.
Yliopistotutkinnot ovat pelkkää plussaa ja määräaikainen työsuhde ei ole este. Sosiaalityöntekijät katsovat kunkin hakijan osalta kokonaisuutta, kukaanhan ei kuitenkaan ole täydellinen, joten pieniä 'vikoja' annetaan anteeksi (esim. määräaikainen työ, lievä sairaus, tms.), kokonaisuus siis ratkaisee.
Älä välitä palstalla kirjoittavan 'Toisen tulemisen' kommenteista, adoptio on ihana asia, sekä lapselle että vanhemmalle. Kuulemma 80% adoptioista onnistuu hyvin.
Adoptioneuvonnassa käydään kaikkia asioita tarkkaan läpi, joten se valmentaa sinua tulevaan.
Onnea prosessiisi!
Hei!
Interpedia järjestää infotilaisuuksia yksinhakijoille ja sitä harkitseville. Katso heidän tapahtumakalenteristaan, http://www.interpedia.fi/cgi-bin/tapahtuma/disp.pl?msg=11504384412 Seuraava tilaisuus on jo tässä kuussa.
Hei!
Tuttavapiirissäni on kaksi naista, jotka ovat adoptoineet lapsen / lapsia yksin. Naisella A on KOLME! adoptiolasta ja yksin on ne adoptoinut (ensin kaksi tyttöä ja sitten vielä pojan!), vakituinen työsuhde, uusi asunto, johon velkaa. Tukiverkko ympärillä (omat vanhemmat ja sisarukset). Tapaus B, yksi tyttö, adoptioprosessi alkuun miehen kanssa, sitten tuli ero, mutta nainen halusi vielä "prosessin loppuun". Onnistui hyvin, mutta tytöllä pahoja univaikeuksia, joten turvaverkko taas tarpeen. Summa summarum: onnistuu yksin, kunhan tukiverkko kunnossa. Taloudelliset asiat ovat vain osa kokonaisuutta, mikäli rikosrekisteriä ei ole (ymmärtääkseni EHDOTON ESTE ADOPTIOLLE...ylinopeus saatetaan sallia:) )niin siitä vaan. ÄLÄ välitä typeristä kommenteista, täällä palstoilla kun liikkuu lääkkeet ottamatta jäänyttä väkeä...siis taidan mennä pilleripurkille...
Kannattaa hankkia tietoa ja alkaa prosessiin. Suosittelen Interpediaa, siellä toimii ehdottomasti kaikki paremmin kuin Pelassa, joka on niin suuri ja byrokraattinen järjestö. Jos nyt olet 32-vuotias kannattaa ottaa huomioon prosessin pituus ja se, että olet lasta hakiessasi 4 vuotta vanhempi, mikäli ryhdyt prosessiin nyt.
Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista ja informaatiosta!
Olinkin kiinnostunut tietämään, kumman organisaation puoleen kannattaa kääntyä: Pelan vai Interpedian.
Pyysin Interpedian info-paketin, ja pitänee ilmottautua seuraavaan sinkkujen info-iltaan...
Suosittelen interpediaa. Muuten mikä olisi kohdemaasi mistä aijot adoptoida?
Itse olen 20v ja aijon 10 vuoden päästä hakea adoptiolupaa. Oma kohteeni oisi Etiopia.
SInulla?
Ja voimia ja onnea prosessiin! Se on pitkä ja raskas mutta lopputulos useim palkitseva!
Hei, ei kannata unohtaa kolmatta palveluntarjoajaa, Helsingin kaupungin sosiaalivirastoa. Pyydä sieltäkin tietoja. Yksinadoptoiville on ylipäänsä niin vähän kontakteja, että kannattaa selvittää kaikki mahdollisuudet läpi ennen maa- ja palveluntarjoajavalintaa. Olen itse adoptoinut yksin kaksi lasta Etelä-Afrikasta Helsingin kautta.
Onnea prosessiisi!
Huomasin tänään myös tuon Hgin sosiaaliviraston adoptioryhmän ja kiinnitin huomiota heidän Etelä-Afrikan kontaktiinsa.
Miten kauan adoptioprosessit kohdallasi kestivät, ja miten vanhoja lapset olivat saapuessaan?
Näistä asioista joudun varmasti vielä ottamaan tarkemmin selvää, mutta netistä löytyvän tiedon perusteella vaikuttaisi siltä, että yksinhakijalla olisi parhaiten mahdollisuuksia saada alle kouluikäinen lapsi joko Etiopiasta Interpedian kautta tai Etelä-Afrikasta Hgin sossun kautta.
Kertokaa, jos tiedätte muuta!
Kiinalaiset kontaktit ottavat kai vastaan hyvin rajoitetusti yksinhakijoiden hakemuksia ja ainakin Venäjältä ja Kolumbiasta yksinäisille annetaan vain kouluikäisiä tai special-needs-lapsia.
Itsellä tietenkin olisi haave saada alle 4-vuotias, joka vielä suht helposti sopeutuu, oppii kielen, eikä taustalla olisi monivuotisia raskaita kokemuksia ja komplekseja, joiden kohtaamiseen minulla ei ehkä olisi valmiuksia.
Yksinadoptoijilla on samat oikeudet kuin aviopareillakin. Esimerkiksi Kiinassa,Etiopiassa,Kolumbiassa,Intiassa,Thaimaassa ja Etelä-Afrikassa interpedian kautta otetaan vastaan myös yksinhakijoiden hakemuksia joissakin kohteissa tosin rajallisesti niin kuin Kiinassa. Etiopiasta ja Etelä-Afrikasta on yksinhakijoilla hyvät mahdollisuudet adoptoida.
Interpedian Etelä-Afrikka-kontakti hyväksyy yksinhakijat vain poikkeustapauksessa. Tietääkseni tälläistä poikkeustapausta ei ole tullut eteen sinä aikana kun kontakti Abba Adoptionin kautta ollut olemassa. Eli Etelä-Afrikan kontakteista ainoa todellisuudessa yksinadoptoijat hyväksyvä on Helsingin kaupungin kontakti (JCWS).
Molemmat lapseni olivat alle 2-vuotiaita tullessaan. Helsingin kaupungin kontakti JCWS:n kanssa oli suhteellisen uusi, kun adoptoin ensimmäisen lapseni eikä jonoja ollut. Tästä syystä prosessi oli erittäin lyhyt, kotiselvityksen alusta lapsen tapaamiseen alle 9 kuukautta. Toisen prosessin kesto oli 2 vuotta 2 kuukautta.
Suosittelen, että otat tarkemmin selvää myös Venäjän kontaktista. Käsittääkseni sieltä on tullut yksinhakijoille alle kouluikäisiä terveitä lapsia viime vuosina.
Tilaa ihmeessä Interpedialta, Pelalta ja Hesalta infopaketit ja pyydä kaikista yksinhakijoiden tilanteesta viimeisimmät kohdemaatiedot. Prosessiin tarvitaan sitkeyttä (ehkä 3-4 v kestävä odotus ja koko ajan epävarmuus, miten yksinhakijoiden kiintiöt muuttuvat eri maissa ennen kuin saa paperit lähetettyä).
Suosittelen ryhtymään tähän,jos vain tavalliset tulot ja tukiverkko kunnossa. Yh- adoystäväni ovat pärjänneet hyvin. Ei erikoisvaatimuksia, varmuutta ehkä testataan, siis sitä, ettei ole valmis luopumaan prosessista, jos sossu ehdottaakin, että jospa löydät miehen ja voisit saada biolapsia jne. Ystävällisellä mutta sitkeällä otteella neuvonnassa pärjää. Ei tarvitse olla rikas, voi olla vuokralla jne.
Mulla on 2 v takana ja vielä olen kiintiöjonossa, alkuvuodesta selviää saanko lähettää paperit kohdemaahani. Odottaessa lapsi on aina mielessä ja joka ratkaisua tehdessä häntä ajattelee. Keksimällä muutakin tekemistä ja varsinkin prosessin aikana saamien adoystävien tuella kuitenkin jaksaa. Kannattaa aloittaa reippaasti, aikaa tässä menee.