Millaisia koiria ovat nuo söpöt kettuterrierit?Onko helppo koulutta,jne...
Sileäkarvainen kettuterrieri
Kvaak*
10120392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Moikka!!!!!!!!!Miten sun päivä on mennyt? Mä olen miettinyt sua paljon❤️
- Suomi24:n uudistuksia 2026Tervehdys ja hyvää syksyä keskustelijat! 🍂 Suomi24:ää on uudistettu vaiheittain viime kuukausien aikana. Sivuston ulkoasua on selkeytetty ja yhdenmukaistettu. Samalla on tehty kaivattuja korjauksia erityisesti rekister…
- Nico Lingman on nousemassa suomalaisjulkkisten kaartiinNico Lingman, 34, on podcastaaja, somevaikuttaja ja entinen Puolustusvoimien upseeri. Lingman on astunut isojen suomalaisten julkkisten joukkoon, sillä hän on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Sekä tänään…
- Mies, sulla on paljon ihailijoitaTuntuu, että täälläkin iso liuta sinua kaipaamassa.
- Muutoksen tuuletKoetko, että sinun olisi pitänyt/pitäisi muuttaa itseäsi/elämäntyyliäsi jotenkin, "kelvataksesi" kaivatullesi? Koetko itse, että haluaisit olla "parempi" ihminen kaivattuasi varten? Oletko mahdollisesti muuttunut/muutta…
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Halisin ja pusisinSinut puhki mies. Kaikki tiedostamattomat surut, vihat ja katkeruudet halisin pois. 🫂
- Do diih.. palsta saanut roimasti uudistuksia .. mielipiteitä..?Eilen näin väläyksen tästä uudesta ulkoasusta ja nyt kummastelenkin toimintaa. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Pistäkää tähän huomioita uudistuksesta. Sen huomasin että aloituksen otsikon kirjainmäärä on kasvanut huoma…
- vilkaisin kuhmolaisen etusivuaKuhmoon on saatu taas katu päällystetyksi,mutta sitä ei saa ajaa? onko senkin kadunvarressa joku isopalkkainen joka saa oman rauhoitetun kadun,laittakaa ihmeessä ne puomit kumpaankin päähän niin katu kestää kauan,oisiha…
- Vasemmistoliiton kannatus kertoo kuinka osa naisista on tyhmiäeli heikkoälyisiä. Vasliittohan on nykyään naisten puolue, suurin osa kannattajista on naisia. Vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksena naisten osuus oli kaikista puolueista suhteellisesti korkein juuri Vasemmistoliitolla…
- Hyvää yötä MIkävä on vaikkei kai saisi olla😔❤️ -joku-
- Kaipaisin sinua lähelleni nyt niin paljonEnemmän kuin koskaan. 😞
- Onki meilläMies kaikki hyvin?
- Ymmärrä jo seettä oon kiva :) m-n
- Otatko yhteyttäKaivattuusi tänä vuonna?
- Nainen tiedätkö miksi estin sinutKyse ei ole inhosta tai mistään sellaisesta
- Persut nousi kakkospaikalle ohi kokoomuksen - SDP alle 23%Näin tosiaan näyttää, että persujen kannatus nousee hitaasti kohti vaaleja. Se on toki ollut heille tavallista aiemminkin.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Kettuterrieri ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Ne ovat todella aktiivisia ja äänekkäitä (tietysti löytyy poikkeusyksilöitäkin). Mutta kaikki kettarit, varsinkin sileät, ovat mielestäni vaikeita, eli en suosittelisi ainakaan ensimmäiseksi koiraksi. Ensimmäiseksi koiraksi kannataa hankkia joku "helpompi" rotu, ei mitään niin itsepäistä kuin kettari ja kettareiden kanssa pitää harrastaa, ettei se kyllästy. Jos haluat välttämättä terrierin, niin ehkä joku silkki tai yorkshire olisi helppo. Suosittelen myös australianterrieriä! Meiltä löytyy niitä kaksi, uros erittäin jääräpäinen, mutta narttu on todella helppo! Ei tarvitse kuin vähän korottaa ääntä, niin se jo on pyytämässä anteeksi. Tietysti ausseissakin on poikkeusyksilöitä, mutta itse pidän rodusta. Turkkikin on suht helppohoitoinen, esim. karkeaan kettariin verrattuna! Jos haluat itsellesi kaverin sohvan pohjalle, terrieri on väärä valinta.. :)
sileäkarvainen kettuterrieri ensimmäisenä koirana ja ihan tuota oli helppo kouluttaa mutta tarvitsi aika paljon aikaa ja näin mutta kyllä niitä ongelmiakin tuli sitten kun koira kasvoi isoksi, kettuterrieri on myös hyvä puolustamaan,paitsi saattaa tulla isompiakin vammoja jos siltä hampaat lukkiutuisi! mutta en ainakaan huomannut kertaakaan että mun koiralla olisi lukiutunut jos joittenkin kanssa tuli tappeluita! Muuten ihan kiltti rotu tämä on ja tosi vilkas ja ihana!!
vasta äskettäin päivämäärän:D
hampaitten lukkiutuminen on myytti ;)
toki ote on vahva ja voi roikkua remmissä hampaiden varassa. ;)
Ja höh !! Minulla on ollut terrieri jo 4-vuotta eikä todellakaan hauku kuin ääritapauksessa!! Mistä moinen mielikuva haukkumisesta ja räyhäämisestä?? Kannattaisi opetella kouluttamaan koiraansa, ei pahoinpitelemällä, tai lyömällä, vaan ulkona liikkuessa pitää kieltää haukkuminen...vetäminen loppuu, kun itse pysähdyt ja sanot paikka, tai stop! Anna koiran haistella luontoa, äläkä käy pelkästään pissa ja kakkalenkeillä!!
Näin juu, jokos on rrotu mietitty?
Sori, mutta väärä käsitys. Helppo, jos itse vaivautuu. Ei hauku, paitsi ovikellon ääneen.
Sopeutuvainen. Ei riko mitään.
Mutta sen kettari vaatii, että touhua on. Ulos ulos ulos. Pallo, keppi ja mielellään näitten kanssa uimaan. Itelläskin kunto pysyy hyvänä, kun tämä pieni voimanpesä ilahduttaa touhuillaan. Ehdottoman uskollinen. Perusterve, ei oo piloille jalostettu. Harrastaa voi agilitystä koiratanssiin ja tietysti keinoluolaan. Lapsirakas, kaikkien kaveri.
Sanoo Krisse, 60 v. kokemusta
Joo, aikaa pitää olla ja vähän jämäkkä. Mut siinä on sellainen touhupetteri, lapsirakas, uskollinen kaveri. No, mulla on kokemusta 60 v., mutta yhtään ongelmatapausta ei ole tullut vastaan. Hieno, erittäin terve rotu. Kokemusta on myös käyttöpuolelta. Kyllä lähtee supikoirat luolista. Oma nykyiseni ei käy metsällä, mutta paras ostos, jonka ikinä oon tehnyt.
Kettarit kunniaan
Juu, minun sk kettari haukkuu ovikellon, kun on jo haistanut rapusta, että naapurin daami tulee hakemaan yökylään. Meidän koiraa ei lahjota muuten kuin pallolla tai kepillä tai uimaan pääsemällä. Ei liho.
Vetää se kyllä, jos tiettyä reittiä mennään tarhalle. Muu ei kiinnosta kuin jonkun esineen noutaminen...
Kyllä on helppo, jos oikea hlö sen saa. Yhtään vaikeata en oo tavannut näiden 60 vuoden aikana. Joka ikisen koirarodun tai bastardin kanssa pitää ite olla jämäkkä. Kyl nää hienot eläimet oppii aika pian.
Ei ole. Kun se ottaa otteen ketusta, mäyrästä tai supikoirasta, sit tarvitaan kiilaa. Veljeni oli luolakoiratuomari, ja joskus ihan oikeesti tarvittiin,
No käyttökoirahan se on. Vedä ite hampaillas kaks kertaa suurempi mäyrä kallioluolasta kaheksan metriä alempaa. Yleensä ovat lepposia tarmonpesiä.
Minun pikkusella on nyt kevättä rinnassa, mut näin se menee, josta kerrot. Ei pidä ottaa lemmikkiä, jos ei anna haistaa ja maistaa EHKÄ tulevaa suvea.
Se on ote ketusta supista mäyrästä. Ei yleensä muuten
Hei! Lueppa tuo myös tuo aikaisemmin aloitettu kertju... http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000221&posting=22000000019096571
Minä henkilökohtaisesti en pidä foxeja kovinkaan vaikeina koirina. Paljon on kiinni omistajasta itsestään miten tulee foxin kanssa toimeen :)
Näin. Helpoista helpoin.
Käyppä kurkkaamassa tuolla foxifoorumissa mitä mieltä ollaan kettuterrierin kouluttamisesta ja agilyty ominaisuuksista
ja linkittäminen ei tietty onnistunut..
Joo, ei todellakaan mikään ongelmaeläin. Itsestä on paljon kiinni. Touhua vaatii, mutta itelläkin kunto säilyy näinkin vanhana ämmänä (65 v). Olen tavannut nuoren neidon, jolle tuli 9 v. kettari, kouluttamaton. Niin vain neito käy nyt jo 11v. ikäisen koiran kanssa agilityä harrastamassa.
Kettari on älykäs. Itse en ole panostanut koiran koulutkseen, harrastuskiin tms. Minulle riittää, että koira on perusoppivainen, hyvä luonne, lapsirakas ja hoksaava. Paras ostokseni ikinä!
Okei, mulla on näistä älypäistä kuudenkymmenen vuoden kokemus. Eka tuli kotiin, kun olin 5 v. Paras kasvinkumppani ikinä! No oli meil kantturat ja possut ja heppa. Muutama harakka ja varis ja kettuja (koekettuja) ja mäyrä meillä asui. Tietysti navettakissat.
Minulla itselläni on yksi sileäkarvainen kettuterrieri uros. Kettuterrierit ovat todella voimakas tahtoisia ja vaativat todella johdonmukaisen koulutuksen tullakseen asiallisiksi koirakansalaisiksi. :) siksi kettuterrieri ei sovi ensimmäiseksi koiraksi ja varsinkaan nuoren/lapsen koulutettavaksi. Tietenkin riippuu koirasta mutta monesti naaraat ovat kettiksissä selvästi helpompia kouluttaa kuin urokset. Meidän uroskoira oli pentuna aivan mahdoton, en ole vielä samanlaiseen aiemmin tavannut. :) Se teki aivan mitä itse huvitti vaikka kokemusta koirista on ollut todella paljon ja olen aiemminkin koiria kouluttanut jopa ihan menestyksekkäiksi valioiksi, mutta tämä koira kävi välillä myös kasvattajan valvovan silmän alla käytöskoulussa ja jopa hän sanoi että ei koirasta saa edes koiraa tehtyä.. nyt kuitenkin koira on aivan normaali ja on käynyt näyttelyissä hyvin arvosanoin ja olemme aikeissa mennä myös toko sekä n. vuoden päästä myös agility kentille, vauhtia nimittäin riittää vaikka muille jakaa. ;) todella monipuolisen harrastuskoiran kettiksestä saa oikealla koulutuksella ja vastahan suomeen saatiin ensimmäinen sileäkarvainen kettis agilityvaliokin! (onnea siitä :) kannattaa tosiaan miettiä rotua jos ei ole aiempaa kokemusta omasta koirasta. :) suvullamme on ollut yhteensä n. 10 kettuterrieriä ja monia yhteisiä ihania ja unohtumattomia hetkiä on yhdessä koettu, en vaihtaisi päivääkään pois mistään hinnasta! Lähes kaikki on ollut niin ihania koiria että kultaisempaa sydäntä saa hakea ja pitkään!! paljon on siis rodussa myös hyvää, en kadu myöskään nykyistä omaa urostamme, koska paljon on oppinut ja nyt on vasta 1 vuoden ikäinen, kun pahin uhmaikä on ohin nii meidät nähdään vielä ainakin agility kentillä. ;)kettis on siis hyvä valinta aktiiviseen ja kärsivälliseen persheeseen joka jaksaa viedä koulutusta pitkälle, koska kettikset ovat roduista alakynnessä oppimis nopeudessa eli aikaa pitää varata siihen. :)
Jos luolatouhuihin ottaa nii hyvä valinta koska ei oo hullu niinkun sakemannit. Niitä joutuu aina käyttää lekurilla. Itella kans ketari ja viisas koira on.
Kolme on ollu,rotuna paras jos koiran kanssa meinaat muutakin tehdä kuin maata,lapset tykkää,ei ole ollu muiden koirien kanssa mitään ongelmia,turkki helppo hoitaa ja muutenkin terveitä koiria.Nartut ovat tosi paljon helpompia,pitää olla koko perhe mukana,ei enää koira parane.
Sk-kettuterrieri narttu nyt 1,3vuotias.Ja ensimmäinen koira meillä.Helppo kouluttaa koska on tosi älykäs ja oppii nopeasti.Ei hauku ulkona ollenkaan.Kotona vain vahti haukkuminen, ei turhaa haukkumista.Tykkää lapsista,kissoista ja tulee toimeen toisten koirien kanssa.Eli tosi kiltti koira.Tarvitsee kyllä aktivointia. Meillä pallot kovassa käytössä :-).Eli tosi helppo ja kiltti rotu ainakin tämä meidän pieni " Rakkaus Pakkaus" :-)
Samaa mieltä ei ihananpaa rotua ole niin kiltti ja kuitenkin ains lähtöön valmis pidin metsässä irti melkein paikassa kuin paikassa viki oli irti se oli mukana aina oppi ihmisiin koiriin laivoihin juniin linja-autoihin ja omaan autoon joskus näitä tule tänne ja paikka harjoituksia tehtiin kävelemään kunnon remmin kanssa löysällä oli remmi ei vetänyt koti ynm muuhun harrastuksiin sopii lapsiperheisii jos annat koiralle aikaa rakkautta et parempaa rotua saa mistään 4 sileäkarvaisen omistajana ollut
Olet ainakin jaksanut vääntää. Näis on eroja. Minun yksilöni on ollut maailman helpoin.
No, sillä on varmaan merkitystä, että olin 5 v. kun meille kotiin ensimmäinen. On ollut aikoja, etten ollut näiden kanssa missään tekemisissä. Sain vanhoilla päivilläni päähäni, että koira pitää hommata, akan ulkoilutukseen. No, seuraava ajatus oli, että sen pitää olla sk kettari. Ja seuraava ajatus oli, että kyselen tietyltä kasvattajalta, onko pentuja suunnitteilla. Ja sitten sain ihanan, helpon, fiksun touhukkaan.
Ite olen jo niin vanha, ettei näitä harrastuksia tämän fiksun höperön kans ole, mutta hän saa touhottaa paljon vapaana maaseudulla.Käy naapurin lapsiperheessä lainassa parin viikon välein.
Onnellinen pieni koira
Juostaan...Pallo Keppi Uimaan
Touhua pitää olla, Noin nuorta koiraa suosittelisin agilityyn tai tokoon ja ihan mitä vaan.
Sosiaalistamisen aika on mennyt (n. 4-6 kk), mutta nää on yleensä sosiaalsia. Ainakin ihmisiä kohtaan, varsinki lapsia. Kahta saman mallin urosta EI SITTEN EROTA MUU KUIN KYLMÄ VESIÄMPÄRILLINEN. Kokemusta on.
Hienoa, että olette valinneet hauskan touhuujan. Niitä ei paljon rekisteröinnin juhlissa ole, mutta pienestä kannasta huolimatta rotu on erittäin terve.
Liittykää Suomen Kettuterrierit R.Y.:n On muuten järjestö perustettu lapsuudenkotini keittiössä!
Meidän yks legendaarinen (S Kva, SMva Piri) oli hullu luolas. Aina eläinlääkärireissu.
No olet sitten saanut uskomattoman jästipään. Mut kyl se siitä! Ihania hurmureita ovat. Aktiivinen pitää touhupetterin kans olla. Sydämellinen nappisilmä. Rakastaa koko olemuksellaan omiaan.
Nimenomaan, TERVE.
Olet oivaltanut kettarin vahvan noutamistarpeen. Eikä väsy!
Ihanaa sul on ollut!
Ei väsy!!!
Ei kaikille sovi pieni tarmonpesä. Mut kun oikeelle osuu, hyvin menee. Ehdottomasti ulkoilmaihmisen kaveriksi. Itsellä oli selän vaikeuksien kautta välittävä ihminen, ja hauvelin hois hyvin. Kuntoon kun toivuin, taas mentiin.
No, ite olin 5 v. kun ensimmäinen tuli. Toki maalla asuttiin. Inken hämmink.
Oma hömppöni käy säännöllisesti yökylässä, mut olen sanonut, että voimakas terri
ei lapsen käteen sovi. Kaikki on mennyt hyvin, ja kohta nuori neiti jaksaa pitää ojossa.
Aivan sama, mikä on rotu tai SeRoPi. Kaikki ovat yhtä arvokkaita. Sen narun toinen pää on tärkeä. Nythän on ollut nähtävissä koronaelukat. Surullista, mut tää oli odotettavissa. Nyt niistä halutaan erooin. Kennelliiton Harri Lehkonen oli heti ajan tasalla, ja arveli, et näin käy. Marsut, kaniinit, kissat, koirat. Missä on vastuullisuus?
Ai ei eläinlääkäris? Meillä oli semmonen luolapakkaus, aina eläinlääkäreissu. Hullu luolakoira oli, mut muuten lepposa yksilö. Täs maas se oli legendaarinen. Omankin kettarin sukutaulusta löytyy. Mainitun kaverin emo ei antanut itseänsä revittää. Ketusta se ei välittänyt yhtään, koska sellainen oli kasvinkumppani. Mäyrähän Annu-Mamman sytytti.
No, ei parane.
Ai mikä turkinhoito? Niin helppo pakkaus. Vaan itse pitää touhuta. Muuten tuo pieni voimanpesä turhautuu. Ei kaikille sovi tämä malli. Mielestäni tässä maassa on vastuullisia kasvattajia, jotka eivät myy kenelle tahansa.
Todellakin Rakkaus Pakkaus.
Parempaa ei voi saada. Pepiltä terveisiä!
Ei väsy. Vettä pitää olla mukana. Mistä ihmeestä se energiansa saa?
Sehän se on, että määrätietoisuutta pitää olla. Eikä saa heltyä nappisilmiin. Moni ihmislapsi voi olla hankalampi...
mukavia koiria vilkkaita, iloisia, uteliaita, joka juttuun osallistuvia, sinnikäs ja omaaloitteinen(luolakoiraominaisuus) ja helppoja motivoida. Vaatii kuitenkin johdonmukaiset rajat mikä sallitaan niin sallitaan ja mikä ei niin ei. Eli selkeä johtajuus ja kärsivällinen koulutus alusta asti.
Vapaanaoloa harjoiteltava pienestä pitäen ja sosiaalisuutta eritoten eli komenna heti jos käyttäytyy huonosti ja katso aina hyvät leikkitoverit...terhakka terrieri vaikuttaa usein terhakkaammalta kuin onkaan ja jos jää pahasti altavastaajaksi ilman että lauman johtajana otat tilannetta haltuun tulee lopulta varautuneeksi ja sitten ärhäkäksi joka yrittää pitää pintansa..kettis ei ole alistuvaa tyyppiä ja sen alistuminen on sitä ettei haasta riitaa ja vetäytyy ja jos se ei auta ja toinen koira käy päälle niin menee loppuun asti..eli tilanteet aina oltava hyviä toisten koirien kanssa ja hallinnassa.
itse otin kettiksen 12vuotiaana ja nyt toinen kettis aikuisiällä. Kettis ei ole helppo rotu vaan sen rotupiirteisiin on tutustuttava kunnolla ja peruskoulutus on tehtävä huolella. Mutta kun asiat on reilassa niin kettis on upealuonteinen kaveri josta on moneen harrastukseen. Jos haet sohvaperunaa ja paapottavaa sylikoiraa niin saat tästä turhautuneen pikkuterroristin. Kettis on suuri koira pienessä koossa ja etenkin ns.työkoira jolle täytyy antaa haastetta ja toimintaa mihinkä loputtoman energiansa voi purkaa.
Kettari on yleensä The Very Big Boss. Varovaisuuteen kannustan. Sohvaperuna ei tämmönen malli ole. Energinen. Ulos pitää mennä touhuamaan. Loistokas hömppö.
Todella suuri pieni koira. Pienemmilleen ei ärise. 10 senttiä korkeampi säkäkorkeus tekee isomman egon. Mullehan ei pottuilla!
Määrätietoinen pitää olla. Hyvä tyyppi.
Näköjään aika vanha ketju, mutta vastaampa kumminkin. Kettiksestä on todellakin moneen...Minulla oli joskus aikoinaan aikas energinen tapaus, siis sileäkarvainen kettuterrieri uros. Joku siitä meni sanomaankin, että sillä ei taida olla kaikki kohdallaan ( päässä siis ) :D Minäpä aloin puuhailemaan sen kanssa kaikenlaista, ja loppujen lopuksi siitä tuli kettuluolilla käyttövalio ja sitten kävimme myös virallisissa TOKO-kilpailuissa, mistä tuli Alokasluokan YKKÖS palkinto...Eli ei siinä päässä mitään vikaa ollut, energinen koira vain oli, mikä tarvitsi tekemistä ja toimintaa ! Vanhoilla päivillä koira onneksi rauhoittui ja muutti mummolaan vaarin lellikiksi ja sohvavahdiksi :D
No kun se tarvii kauheesti tekemistä! On älykäs.
Näin. Onnittelut. Ihana söpöliini.
No sehän se on, PUUHAA.
Tämmösen hömpön kanssa tietää, et on älykäs. Omistajalta vaatii ulkoilua ja touhua.
No tavallaan on ..ne on älykkäitä ja innokkaita osallistumaan. Ja helppoja motivoida. Aina valmiina toimintaan. Koulutusta sitten puolestaan haittaa niiden pohjaton uteliaisuus eli keskittymiskyky voi herpaantua..sekä kärsimättömyys eli koulutus pikku paloina ja innostavina ei puuduttavaa yksitoikkoista koulutusta.
Kettiksissä on paljon tokokoiria. Ja itsekin olen harrastanut tokoilua rodun parissa. :)
Kettiksistä annetaan usein väärä kuva mitä tulee itsepäisyyteen ja ärhäkkyyteen..se ei pidä paikkansa. Kettis on työkoiratyyyppinen ja sitkeä työskentelijä ja peräänantamattomuutta se tarvii luolatyöskentelysssä tokossa siitä ei ole haittaa kunhan koulutuksesta tehdään hauskaa ja motivoivaa.
Omat koirani tykkää tehdä temppuja ja menneet hienosti koulutuksessa.
ärhäkkyyttä rodussa ei ilmene rotu on avoin ja ihmisystävällinen leikkisä ei kova vahtimaan. Toisiin koiriin kuuluu sosiaalistaa hyvin ja omat koirani siinäkin olleet hyviä ja helppoja.
Mutta rotu vain sellaiselle omistajalle joka on aktiivinen ja osaa laittaa rajat ymmärtää koirien kieltä ja osaa kouluttaa niin että koira tietää mitä omistaja haluaa siltä niin ettei stressaa koiraa turhaan epäselvillä käskyillä. Johdonmukaisuus a ja o sitten mitä ihastuttavin monipuolinen rotu. :)
Luotettava. Sen mikä on opetettu hyvin sen pitää.
Näin on. Ei ole normaalisti rähisijä. Sil on iso ego. Jos tulee 10 senttiä säkäkorkeudeltaan isompi vastaan, ni johan löytyy ärinä.
On se vaan noin napakkaan pakettiin uskomaton pakkaus. Siin on kaikki, mitä koira voi olla. Uskollinen, hellä, nenätyö, ajo, luola, jäljestys.
Ja aina kerjuulla ollaan... Kun jääkaapin ovi narahtaa, aina ollaan paikalla.
Ei vaan, Koiramme -lehdessä oli taannoin juttu, että koirien kerjääminen kertoo luottamuksesta; ei se niin paha juttu olekaan. Mut kun ei sille puikkonaamaselle nappisilmälle voi sanoa ei...
Jääkaapin ovea vahtii...
Oikea koira oikealle ihmiselle. Tekemistä pitää olla. Vauhtia, mut ei välttämättä vaarallisia tilanteita. Ei sovi tämä malli sohvaperunalle. Yöksi kainaloon, oma pikku hömppö...
Juuri näin. Aktiivinen pitää itse olla. Monipuolinen on. Jopa paimen. Laulaakn, jos tarpeen on.
Juuri näin. Ei pahemmin jalostusessa ole tullut vastaan luonnevikoja. TERVE on.
Juu, huuliharppu tai melodica tai puhelimen soittoääni. Uliuliuu-uuu. Hyvät pahat ja rumat.
Näin. Johdonmukaisuutta. Hyvä tulee. Onhan kettari salamannopea, mutta oppii.
Mulla on n. 10kk ikäinen kettari uros. Tietysti koira on vielä nuori mutta kokemukset ovat ainakin tähän mennessä loistavia. Koira on vilkas ja utelias kuten rotuun kuuluukin mutta erittäin hyvä tottelemaan, eikä mitään pahaa ole ainakaan vielä tehnyt. Näillä kokemuksilla voin suositella aivan hyvin vaikka ensimmäiseksi koiraksi. Mutta kuten sanoin koira on vielä nuori. Itselläni on aikaisemmin ollut schäfereitä ja doberman uros. Mutta kettarini on niin kiltti ja helppo että kokemuksia en olisi tarvinnut. Yksilöitähän ne loppujen lopuksi kuitenkin on.
Sopii ekaksi, jämäkkyys on tarpeen. Kyl se siitä. Ei ole yksikään mitään hajottanut.
Sulla on ollu haastavia koiria aikaisemmin, ja ilmeisesti hyvin on sujunut. Mut näitten rinnalla kettari on helpoista helpoin. Itse olen koirahoitolan pitäjän rankkurin lapsi. Kaikki on nähty. Isä kasvatti sk kettareita. Jälki oli hyvää. Joskus oli huushollissa 7 käyttövaliota ja muotojakin löytyi. Ennen vanhaan näyttelypuolella oli kateellisuutta ja kaikkee vänkäämistä. Ei nykyään, hyvä niin.
Siskolla on kettuterrieri, joka ei ole mitenkään parhaiten koulutettu, mutta kyllä ihan mukava kaveri osaa olla....Oon hoitanu sitä paljon ja puuhaan sen kanssa kaikkea, oon käyny sen kanssa pitkillä lenkeillä ja heittäny sille palloa ulkona ja se tykkää....:) On tyttökoira, jotai 4 vuotta ja kotona ollessa se nukkuu pienenä myttynä jalkopäässä ja mun selän päällä ja välillä vieressä pää kaulalla....Mut sit se on ruvennu tekemää sitä, että ku se ei saa tahtoaan läpi, se alkaa näykkimään mua, luulen, että yrittää saada mua leikkimään sen kanssa, mut eihän sen silti pidä antaa näykkiä....Ei usko ei-kieltoa ja oon ottanu sitä sillon kuonosta ja komentanu, mietin, pitäskö seuraavan kerran alistaa se kunnolla, auttasko se ja olla kiinnittämättä huomiota siihen, että se oppii, ettei se näykkimällä sitä saa....Koirapuistossa käyttäytyy näin ja sit oon sitonu sen hihnaan kiinni puiston aitaan....Tiiän kyllä, että se on lujatahtonen koira ja ettei sen pidä antaa purra enkä mä annakaan enkä mä yleensäkään anna periks, vaikka koira yrittäis purra käden poikki....Oisko teillä lisää vinkkejä, miten tuon sais loppumaan? Periks ei pidä antaa, mut ei se kovin kiva oo, että ku puistossa käydään, että se tollai käyttäytyy, se sattuu, ku se puree....Mun pitää tottakai näyttää sille, että mä oon laumanjohtaja, ilman muuta, että auttaako siinä sitte se selättäminen ja kiinni pitäminen sillai, ettei se pysty puremaan? Mä en luovuta, mä lopetan sen vaikka kirveen kanssa, no en nyt oikeesti, mutta kuiteski....Mä oon miettiny myös, että oisko hyvä, että tekee sille jotain, mistä se ei tykkää, jos se käyttäytyy tuollai, joskus se auttaa ja koira lopettaa ei-toivotun käyttäytymisen, ku tietää, että siitä seuraa jotai vähemmän mukavaa, ei tietenkää mitää sellasta, että koiraa satutetaan, se on kyllä vihoviimeinen kettikselle, tuo koira nappasee, jos siihen sattuu, onhan kettarilla kipakka luonne....Haluan kuitenki pärjätä sen kanssa ja olla sen kaa sujut nii, että ollaan kaverit, en tarkota sitä, että pitää olla koiran kaveri, mut sellanen, että se ajattelee, että mä oon kiva tyyppi, laumanjohtajahan mun pitää olla, mut sillai, että se tykkää musta ja on ilonen, kun mä tuun sitä hoitamaan....Mulla on omakin sekarotunen koira, joka kanssa testailee mua välillä, mutta periks ei pidä antaa....Aina kannattaa tehdä jotai sellasta, mikä edesauttaa sun suhdetta koiraan....Uskon, että lempeydellä ja lujuudella pärjää kettarinki kanssa, tietty sillai, että tekee sille paikan laumassa sleväks lempeesti, ei fyysisellä kurituksella, enkä todellakaa kannata koiran pahoinpitelyä, kerroin vaa, minkälainen tapaus tämä koira on....:)
Itselläni pari karkkaria ja hyvällä saa hyvää aikaiseksi ja aina pitää olla jämpti ja johdionmukainen..ei sen kummempi koira sitten loppukädessä kun hallitsee eleet ja on johtajuus kunnossa.
Minusta tuntuu että rubikoirasi ottaa sinut leikin kannalta ja koska haastat sen se vastaa haasteeseen ja kettis on jalostettu peräänantamattomaksi mikä on sen hyvä ominaisuus kun metsästetään.
Eli opetat koirallesi nyt leikki loppui ja koira vain pois jos alkaa näykkimään. ja tiukka ei tai ärähdys samalla..ei kuonosta kiinni koska silloin käyt koiraan kiinni niinkuin purisit sitä eli haastat sen..ja sinnikäs rotu vain pahenee haasteesta sille pitää näyttää rajat sekä ohjata hyvällä jolloin leikki voi olla palkkio ja jos ei käyttäydy hyvin koira pois ja selän kääntö..todennäköisesti tuo riittää ellei ole jo oppinut ohjaamaan teitä. . ;)
Loppukädessä kettiskin haluaa miellyttää..ja toimia..
Koirapuistossa puolestaan jos napsii niin päästä kiinni tiukka tuijotus ja ei tai ärähdys. ja kun menee nätisti voit puolestaan kehua ja palkitakin jolloin mieltää koirapuiston mukavaksi kun on mukavia kavereita ja palkkioita.
myös liikuntaa runsaasti varsinkin ennen puistoa ja aivojumppaa..vähentää negatiivista energiaa ja turhautumista. Kettis on työkoirapohjainen ja toiminnallinen rotu.
Nappaa nenälle kunnolla. Toista. Katso nappisilmiin. Sinä olet pomo. Mulla ei oo kaike nmaailman eläinten kans vaikeuksia (jauhopukista apinaan, siis minä olen hoitanut apinoita tässä maassa), jostain selkäytimestä se löytyy. Rakastan kaikenlaista eläimistöä ja kasveja.
Minun 7 v urokseni haluaa juosta kepin ja pallon perässä. Koirapuistossa ei saa moista tehdä, ellei ole yksin sen kanssa. Voi mikä pettymys on koiralle, jos ei pääsekään.
"Päästä kiinni ja tiukka tuijotus" heh heh, oliski se noin helppoa.
Se on ihan sama minkä rotuinen koira ja vaikka olisi mihin jalostettu, niin ihmisiä EI saa purra ja sen jos tekee, niin rangaistuksen tulee olla kova. Kettikset osaa olla todella häikäilemättömiä, nehän nauraa partaansa moisille päästä kiinni tuijutuksille ja lässytyksille. Minä ainakin puren takaisin jos koira mua puree. Koirakin oppii, että sitä saa mitä tilaa. Eikä muuten tarvitse purra koiraa toista kertaa, kun sen kerran oikein tekee, kyllä ovat hyvin mielisteleviä ja nöyriä sen jälkeen.
jaaha ja jälleen yksi provoilija..
no toivottavasti et ota kettuterrieriä etkä muutakaan niin hukassa lienet ja koira kärsisi sinun kanssa..surullista tekstiä lässyttäjä..tai ota vaikka dogo, fila tai muu laumanvartija ja ala sen kanssa taistelemaan niin katsotaan miten käy..;)
olisi lähempänä varmaan kokoasi kuin pikkuinen muutaman kilon painoinen kettis.
minun omat koirani ei ole koskaan minua purrut ja miksi purisikaan osaan kouluttaa ja koirani luottaa minuun. Sellainen koira millainen omistaja..
Samaa mieltä sellainen koira kun itsekkin olet ei purra ei koskaan minua purrut mutta meitä on paljon eikä koskaan pure vaan kun tutun ihmisen näkee pakittaa niin jalan luo että ilmaisia raprutuksia tulee en ole mikään kouluttaja mutta koirani ovat ollet kaikki kilttejä totta etttä tunteen oman arvonsa hyvällä kettuterrieristä tulee maailman ihanin kaveri oppii uutta koko elämänsä ajan ja aika virkeenä vaikka ikääkin on
Rankkaa!
Ykskään koira mitä mallia tahansa, ei saa purra. Semmonen pitää heti ottaa pois. Mul on 60 v. kokemusta sk kettareista. Yksikään ei ole purrut. Se on isännästä/emännästä kiinni. Miten tollaseen tilanteeseen on jouduttu? Pentu oppii aika hyvin käyttäytymään, jos ollaan jämäköitä. Ei tarvitse edes luunappia, jos on määrätietoinen parhaaseen pentuaikaan. Sosiaalistaminen 3-6 kk on tärkeää. Sit menee aikaikkuna kiinni.
just näin
Ei se yleensä pure noin vaan. Vika on narun pääs.
Vääriä kettiksiä tavattu. En oo ikinä tullut kettarin tahoilta purruksi. Kymmeniä on nähty. Ainut koira, joka puri, oli naapurin Lassie, olin 5 v. Lopetukseen meni.
Onpas kyllä eriäviä mielipiteitä kettarista. Itse ostin omani hieman vahingossa, jos näin voi vain sanoa. Siskoni etsi itselleen koiraa keltaisenpörssin sivulta ja huomasi tämän pienen pojan ilmoituksen. Kiinnostuin oitis. Koira lähtikin mukaani Jumbon parkkipaikalta ja paperit seurasivat perässä. Omistin jo dobermannin ja ei ollut mitään tarkoitusta hankkia ainakaan terrieriä, josta myös minulla oli kovin erilainen kuva kuin nykyisin. En siis tuntenut rotua juuri lainkaan, koska olen aina (tähän asti) ollut "iso-koira"-ihminen. Mutta niin se vain ajatusmaailma pääsee muuttumaan.
Molemmat koirani ovat voimakastahtoisia, mutta kuten tuossa edellä oleva on kirjoittanut (sdfdhgmm,m,) luottamus omistaja-koira suhteessa on tärkeää. Dobermannini on tasan kerran murissut minulle, jolloin (Cesar Milanin ohjeita noudattaen) vain "selätin" koiran. Siis laitoin maahan, jossa koiran oli antauduttava. Toista kertaa ei ole murissut, ainakaan minulle, mutta suojeluvaisto kyllä toimii.
Terrierini, tietenkin kun tuli toisena koirana perheeseen, on joutunut kovasti hakemaan paikkaansa laumassa. On ollut pieniä kahnauksia siitä kuka meistä oikeasti on se laumanjohtaja. Huomasimme yhden ystäväni kanssa että terrieri piti dobermania laumanjohtajana ja sitten tulinkin vasta minä. Tässä vaiheessa tietenkin omalla käytöksellänikin oli vaikutusta asiaan. Nykyisin elämme hyvin tasapainoista elämää kahden vahvan eläimen kanssa. Terrierini EI ole helppo koira ollut, mutta ei myöskään kovin vaikea. Koira tottelee todella kuuliaisesti, ja kun oikeat virikkeet ovat löytyneet (käymme jäljestämässä kerran viikossa) on yhteiselosta tullut todella mukavaa. Koirani on aktiivinen, mutta osaa myös rentoutua. Ei siis vaadi kokoajan jotain toimintaa. Mielestäni jokainen luo itse oman kontaktinsa koiraan. Tietenkin on myös paljon yksilöstä kiinni millainen koira on, mutta uskon että omalla käyttäytymisellä saa joko paljon hyvää tai paljon huonoa aikaiseksi. Kettari on mahtava rotu, mutta vaatii aikaa kun tietty ikä koittaa. Sen olen itse huomannut.
Tuohon puremiseen, itseeni on osunut tasan kerran koiran hampaat. Siis omieni. Sekin oli tilanne jossa tungin kädet kahden yhteenottavan koiran väliin, ja siinä rytäkässä sain siis itsekin osuman, mutta en todellakaan lähtenyt itse puremaan koiraa. Molemmat huomasivat kyllä että nyt sattui "pomoon" ja tilanne raukesi itsestään. Mielestäni koiran tehdessä väärin, on se sitten puremista tai esim. paikkojen tuhoamista, sisälle merkkaamista tms. ei koiraa tarvitse rangaista väkivaltaisesti. Tietenkin koiralle täytyy näyttää että on tehnyt väärin, mutta meillä ainakin toimii parhaiten "jääkausi" tilanteen jälkeen. Tällöin koira ei siis saa mitään huomiota. Ei katsekontaktia, ei silityksiä eikä edes luokse pyyntöä. Koirahan ottaa "kiitoksena" myös sen kun sitä kohdellaan väärintekosensa jälkeen väkivallalla. Koira saa silloin huomion, mikä on sille kiitos. Mutta kun ei anna huomiota, tajuaa koira ennemmin tai myöhemmin tehneensä väärin.
Ju ei pidä mennä väliin. Vesiämpärillinen on hyvä, kaks ihmistä ja koppi. Häkeltyvät.
Ei mikään luottava koira pure (tai sit on päässä vikaa). Ite olet kuitenkin laumanjohtaja, ja se pieni ystäväsi luottaa sinuun.
No tuskin kukaan koiraa puree "väkivaltaisesti", eiköhän kyse ole enemmänkin vähän samasta, kuin että ottais napakasti niskasta tai poskesta kiinni. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että koiraa saa ja pitää kieltää heti sen tehtyä väärin, lyhyesti ja ytimekkäästi niin että se menee jakeluun. Sitten voidaan olla pari päivää viileitä sitä kohtaan. Mutta se, että ollaan esim. koiran purressa, ihan neutraaleja ja aletaan pariksi päiväksi pitämään jääkautta, niin en vaan usko että se on paras menetelmä. Jos pentu puree emoa, kyllä emo sille ilmoittaa napakasti, että noin ei tehdä, eikä vaan ala passiiviseksi sitä kohtaan.
Väkivalta ja kuri koiraa kohtaan, on kaksi täysin eri asiaa.
sanoisin että kun koiran pennusta lähtien jämptisti kasvattaa johdonmukaisuutta noudattaen ei tarvitse edes mennä sen kurittamiseen vain ohjaamiseen ja oikaisuun. Kaikki hyvä pohja tehdään jo pennusta.. ei vasta sitten kun koira tulee teiniksi ja aikuiseksi kuten moni tekee.
Minulla on ollut kaksi foksia ja äärettömän kilttejä ja hyvätapaisia..ja missään nimessä kovat otteet ei kuulu terrierin kouluttamiseen. Anders hallgrenin ja cesar millerin ohjeilla pääsee pitkälle.
Olen opettanut hienovaraisesti en uhoillen tai paikkaa näyttäen..
hyvä johtajuus tulee ihan eri elementeistä.
omani olleet myös hyviä koirapuistokoiriakin joihin voinut luottaa täysin eikä sielläkään koskaan tapellut. Mutta aina olen varmistanut tasapainoiset kaverit ja ojentanut kevyesti mutta varmasti tarvittaessa jo pennusta lähtien.
eleiden tieto on myös a ja o ja se tuntuu monelta puuttuvan.
ja minua ei omat koirani ole koskaan purrut..kuulostaa kummalliselta jos noin olisi ollut. en siis suoraan sanoen käsitä miten voi oma koira purra tai edes uhkailla.?leikkiörinän ymmärrän..mutta jos oma koira puree niin kyllä omistaja on tehnyt jotain todella pieleen ja sääliksi käy koiraa. :(
kettarit on hyvä rotu kun rakasttaa lapsia ja mä oon ite 6-vuotiasta asti oma kettari ja oon nyt 14.ja niille pitää olla myös kova jos haluu hyvän koiran ja se ei ole äänekäs jos oikeesti haluaa niin mun koira on niin rauhallinen uskoo sanaa pitkä sanottaaa ja ne jotka ei tiedä kettareist mitään niin voi lopettaaa paska puhumisen ja ne samoja koira muutkin mutta niillä on vaan oma tahtoa mutta jos oikeesti kouluttaa hyvin niin se on totteleva koira. mun koira osaa perus asiat ja opi ne nopeasti ja opetan uusia asioitta kettarit on monipuolisia koiria ja kannattaa kysyy rodusta joltain kasvatilta jos haluu sitää oikeetta tietoa:)
Minulla 5v narttu , on aina kiltti ,ei käy muihin kii .Antaa luun vaikka toisella, pysyy irti ,4 on ollu kaikki on hyvin toimeen tullu,lapsien koirien uskoo,tarvii toki 3kertaa päivässä kunnon lenkin,2 pissi reissua,ei varmaan ihan tarpeen,koska välillä ei tule ku pieni kyykistys,ja pois kotia hartia voimin,eläin on luotu liikkumaan saan itselle hyvän kunnon ja hyvät unet.Normaali koulutus hyvällä oppii,ei pahalla.
Riippuu paljon juuri siitä, miten omistajan ja koiran väliset kemiat pelaavat. Kuitenkin on varauduttava siihen, että kettuterrieri tarvitsee paljon virikkeitä aivoille, sillä se on hyvin älykäs ja ainakin meillä temput on opittu nopeasti. Koulutuksessa tulee kuitenkin olla kärsivällinen, periksiantamaton ja johdonmukainen. Meidän koiramme pitävät myös lapsista ja ovat ystävällisiä vieraita kohtaan. Kuitenkin joitakin käytösongelmia on tullut ilmi. Urokset eivät välttämättä tule keskenään toimeen, koska provosoituvat helposti. Kettuterrieri vastaan hyvin pieneenkin ärsykkeeseen. Myös metsästysvietti aiheuttaa sitä, että pyöriä, autoja yms. voidaan yrittää "jahdata". Ja joskus eroahdistusta voi esiintyä.
Kuitenkin kettuterrieri oikealla hoidolla ja koulutuksella on mitä parhain perheenjäsen. Iloiset hännänheilutukset saavat pitämään tästä aktiivisesta ja haastavastakin koirarodusta yhä enemmän
Juu, lapsirakas on.
Touhua pitää olla ja paljon. Pitää tämmösen vanhan ämmän liikkeellä.
Juuri näin. Urokset voi tappaa toisensa, olen nähnyt. Kolme tuntia siinä meni, kukaan ei pystynyt väliin menemään. Et ei kahta urosta samaan huusholliin.
Omastani on sanottu, et häntä irtoaa...Jos ei häntä heilu, niin luulen, että pienoiseni on sairas.
Olen havainnut, et jos häntä ei heilu, on koira vähän kipee. Naapurit naureskelee, et häntä irtoo tolla menolla. Ei oo irronnut.
Omituista kuulla, että kettistä ei pidetä soveltuvana ekaksi koiraksi!
Olen 20-vuotias nainen, sain ekan oman sk-kettiksen 11 vuotiaana ja kauhean onnettomuuden johdosta tämä menehtyi ja otin 2 uutta 12-vuotiaana. Olen kouluttanut koirat itse tytöntyllerönä, ja niistä on tullut oikein helppoja ja ihastuttavia seurakoiria. Toinen on suomen muotovalio ja toista kosiskeltiin sm-tason agilitykoiraksi. Todella fiksuja, karismaattisia ja yksilöllisiä koiria.
Erittäin helppo kouluttaa, molemmat osaa kaiken maailman sirkustemput.
Leppoisia ja meillä nimenomaan peiton alla sohvankulmassa viihtyviä kamuja =) Tosin uroksen olen joutunut pari kertaa pelastamaan kahakasta, se kun ei ymmärrä olevansa alakynnessä.
En voi kun suositella lämpimästi, teräväpäisyyden ja huumorintajun takia jokaisesta kettiksestä tulee perheen rakas ja uniikki yksilö. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa rotua tulevaisuudessa.
Kaiken päälle kettikset on eriterveitä koiria, joilla on lempeä jalostuslinja takana. Ei turhia eläinlääkärikuluja. Pitkäikäisiä tovereita!
Ehdottomasti sopii ekaksi koiraksi vaik noin 10 v. lapselle. On joo terävä, huumorintajuinen uniikki.
Itelle kotiin tuli, kun olin 5 v. Kasvinkumppani, paras. Nyt mulla on kans omituinen höperö, niin ihana, hauska ja touhukas. Kunto pysyy hyvänä!
Mul 7 v, pikku tarmonpesä. Eläinlääkäris käyty rokotuksilla, ei muuta. Terveitä ovat, vaik kanta Suomes on pieni. Liikettä kaveri tarvii.
Oikein. Terve on ja helppo ekeksi koiraksi. Kun semmosen nappisilmän saa, ei vaihda!
Kerran kettari, aina kettari. Kun on tottunut pienestä pitäen siihen. Tietää, miten koira toimii, ovat hyvin samanlaisia. Toki pientä yksilöllisyyttä löytyy, ettei mene liian helpoksi.
Joillekin ei sovi mikään koira tai muu lemmikki, koska ei ole pinnaa. Pitäisi olla jonkin sortin eläinajokortti.
Kennelltion lehdessä on välillä näitä kurinpitolautakunnan päätöksiä. Kasvattajan sitoumuksen tehneitäkin löytyy näistä. Surullista.
sileä Vielfrass-sukuinen kettis. Hienoja koiria!!!!!
Mul on viiskytluvun Woodborne, Ihan mistä vaan, terveitä ovat. Meil on vastuullisia kasvattajia. Ja Harri on Kennelliiton nokkamies.
Mul on Eeron Woodborne. Mut eka kauan sitten Suomuksen Heikin sukua (Woodborne). Ihan sama mitä on, kun on sopiva itselle. Pepiltä terveisiä (Woodborne Sandman . Nukkumatti)
Moi Mul on kyl kokemusta koirista kaneista ja liskoista. Tälläkin hetkellä sekarotuinen koira. Asun äitin ja isänkaa nii haluttas toinen koira mut karkeakarvainen terrieri koska äiti allerginen sileekarvasille koirille mut karkeekarvasille ei oo. Nii tahottas kettari kun on nätti koira. Tahtoisin tietoa terveydestä onko terve rotu yleensäkkin? Kanini oli ainakin äksy et kokemusta on äksyistä kaneista. Mut äksyistä koirista ei oo kokemusta.
Olet vielä lapsi mutta vastaan sinullekin :)
"Mut äksyistä koirista ei oo kokemusta."
Kettuterrieri ei ole äksy vaan ulospäin suuntautunut ja ystävällinen leikkisä utelias ja terhakka rotu.
Jos koirasta tulee äksy on silloin kasvatus ja koulutus mennyt pahasti vikaan.
Ketjusta näet miten se on saatu aikaan kovilla otteilla ja kouluttamattomuudella kun taas ne jotka kouluttaa pehmeästi ja johdonmukaisesti eleet ja luottamuksen saaden saa hyväluonteisen koiran. Sellainen koira millainen omistaja täsmää rotuun erittäin hyvin sillä rotu on omaaloitteinen toimelias ja kekseliäs joka ottaa ohjat jos ei koiraa ohjata hyvään tai ymmärretä sen energian purun tarvetta myös eleet on vähäeleisemmät kuin muilla roduilla ja sosiaalistaminen on tärkeää.
Oikein hyvää analysointia! Kun on vaan ihan tavallinen eläinrakas ihminen ja jämäkkä sille pennulle ja sosiaalistaa juuri oikeaan aikaan (3-6 kk), niin hyvä tulee. Saa maailman parhaan kaverin- Ja tietysti liikuntaa, sillä foxi tarvitsee sitä paljon! Leikkiä sisälläkin, suvel uimista. Tietenkin rapsutusta ja kunnon unet: On hauskaa joskus kuulla koiran unia, jalat väpättää ja vähän ulvotaan tai haukutaan. Silloin tietää, et päivä koiran kokemuksilla on ollut mukava.
Ei todellakaan ole äksy. Vika on narun pääs.
Itellä on semmonen tatsi, et nää kasvattaa itse itsensä. Yhtään luonnevikaista en ole tavannut. Kymmeniä olen nähnyt. Toki pitää itse olle laumanjohtaja ja jämäkkä.
Terve rotu on. Ota yhteys Suomen Kettuterrierit ry:n Tai suoraan eero Suomun ja Paula Heikkinen-Lehkonen. Kelle tahansa eivät myy. Ole valmis.
Äksy? No ei ole, ja hyvä, että kerrot näin hienosti. On se vaan kumma, et kettareita pidetään äksyinä. Noh- kaikki johtui 1960-luvulla olleesta Sidostesukkamainoksesta.. Nehän vain kiskoivat sukkaa. Niinhän ne tekee. oma pienoiseni rakastaa vääntöä, ja ärisee. ikinä ei oo purrut.
Itsellä oli 11 vuotta silee fox. jääräpää mikä jääräpää jos tykkää selaisista. hymiö.
Koira parhaasta päästä, otan meidän Mastiffille kaveriksi.
Kettuterrierit ovat erittäin kilttejä seurakoiria, meidän perhellä 7vuotta ollut sileäkarvainen uros. Luonteesta, kiltti, ihmisrakas, sosiaalinen, leikkisä ja oppii helposti uusia asioita. Noutaa innoissaan frisbeetä, palloa ja väsymätön lenkkikaveri. Ei ollut aikaisempaa kokemusta rodusta, mitä parhain ystävä.
Ihana kaveri. Todellakin älykäs, rakastava ystävä. Testamentissakin olen määrännyt oikealle ihmiselle, jos jotain sattuu-
Meillä sileäkarvainen kettari poika. Seurakoiraksi mitä parhain, kiltti, älykäs, sosiaalinen, ihmisrakas, väsymätön kulkija, mutta osaa ottaa myös rennosti. Reissussa aina mukana, auton kyydissä pitkätkin matkat sujuu hyvin ei ressaa uusissa paikoissa vaan on utelias ja rohkea. Aivan mahtava ystävä koko perheen koira.
ON: Itellä pitää olla aikaa. Pitää olla määrätitoinen. Kaksi viikkoa, ja sul on paras, uskollinen vääntäjä. Aina mukana. Palkitse oppi lelulla tai yleensäkin leikillä, ettei liho. Hienoin kaveri ikinä!
Ota selvää muutenkin. Suomen Kettuterrierit ry. Nettisivut köytyy,
Aivan ihana rotu, nämä nappisilmät valloittaa olemuksellaan.Touhukas,sitten taas käpertyy kainaloon tuhisemaan. Elämäniloa saa koko perhe tästä pienestä velmuilijasta. Vähän näkee kettareita yleensä, rotu aika pienenä pysynyt. Kerran kettari aina kettari, rotu vie mennessään.
Olin itse yllättynyt, et täs luonnonläheis lähiös on neljä!