Olen aika tasapainoinen ja suhtkoht virkeä työssä, mutta kun tulen kotiin suoranaisesti lysähdän. Työilmapiiri on niin helvetillinen, kun meitä menopaussi-ikäisiä on prosentuaalisesti paljon. Kahvipöydässä puhutaan yhtä sun toista ja voi näiden kahden akan(en voi muuksikaan sanoa) ilmettä. Suupielet alaspäin ja jok'ikisestä asiasta löydetään jotain negatiivistä. Saadaan hepulit jos mistäkin asiasta. En millään tahdo jaksaa työskennellä siinä ilmapiirissä. Olemme todenneet työpaikkamme paratiisiksi, kun nämä kaksi työpaikkahirmua ovat lomalla. Olen itse, vain noin 6 vuotta nuorempi ja käyttänyt hormoonikorvaushoitoa jo melkein viisi vuotta. En halua kehua omaa luonnettani, mutta tällaista ei jaksa pidemmän päälle. Meitä on työyhteisössä naisia n. kymmenkunta ja joka ikinen aamu ajattelemme...minkälainenhan on hyvän huomenen toivotus tänään, kas siitä jo tietää minkälainen on tuleva työpäivä. Minä olen pyytänyt kertomaan, jos itse käyttäydyn noin, koska se ei ole toisten vika kun vanhenen. Aikanaan minä olin täysin vailla puhtia ja hikoileminen oli hirveää. Vielä sitä on joskus, mutta ei enää niin häiritsevästi. Kaikin puolin olen hyvin positiivinen ja suhtaudun muutoksiin tyynen rauhallisesti. Turha sotimen kuluttaa, vain itseä. Jotenkin toivosin myös pillereistä apua siihen etten välittäsi...löytyyköhän sellaisia?
Hormoonia käyttävä
Ottaa pattiin
61314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
samassa tilanteessa olin ja onneksi meni työpaikka alta kaikilta en ole harmitellu päivääkään.
Naiset voi olla todella julmia toisilleen ja varsinkin jos on kaksi kimpassa kiusaamassa.
Kiitos myötäelämisestä. Etsiskelen tietoa ja kokemuksia, jotta saan edes vähän lohdutusta sille, etten ole yksin huolineni. Ainoa asia on, että pelkään oman terveyteni puolesta. Vanhenemisen tuskaan hain itse apua ja monesti mietin, millainen naispaholainen olisinkaan ilman näitä pikku pillereitä...olkoonkin keinotekoisesti hankittua, mutta vanhaan en halua palata, ainakaan omalla kohdallani.
Toivottavasti olen eläkkeelläkin (enää runsaat 10v) vielä suhtkoht vireässä kunnossa ja AH, silloin ei tarvitse yrittää sietää näitä elämäänsä ja ympäristöönsä kyllästyneitä akkoja.
sietokyky siis alenee kun herkistyy... ja sama koskee muuten myös miehiä! Aina puhutaan vanhoista kärttyisistä akoista mutta kamala on myös sellainen vanhe kärttyinen ukko - ei siedä oikein mitään, murahtaa, on vihainen kaiken aikaa jne.
Mutta tässähän se tuleekin. Että se henkinen kehitys, se näkyy sitten selvemmin kun kroppa alkaa rapistua - että onko sitä.
Pitäis olla sitä elämältä hankittua viisautta toisille jaettavasksi, pitäis olla lempeyttä ja rakkautta nuoremmille, mutta jos kaikki on aina vaan tähdännyt omaan napaan, niin itsekkyys senkun lisääntyy kaikenlaisen negatiivisen suhtautumisen lisäksi.
eivät voi käyttää hormonikorvaushoitoja esim. rintasyövän vuoksi. Jos jollakin on vinkkiä siitä, kuinka mielen saa tasaantumaan ilman lääkkeitä, otan tiedon ilolla vastaan!
Anteeksi, tottakai on niitä jotka eivät voi käyttää korvaushoitoja, mutta yleensä nämä kovia kokeneet osaavat suhtautua elämään toisin, vaikka olotila ei aina ole kovin hääppöinen.
Olen pannut merkille, että nämä "hirmut" purkavat kiukkunsa sivullisiin, kun eivät muuta keksi, pönkittääkseen omaa itsetuntoaan ja luulevat, että se auttaa, kun oikein rähjää. Eihän negatiivisuus ole lääke, päinvastoin. Välillä mietin, tuntevatko he sen, että olotila on kurja? Sinä tiedät ja tunnet. Yrität löytää keinon sen lieventämiseen ja uskon, kun ihmisellä on itsellään kova halu, niin aidatkin kaatuu.
Kaikkea hyvää elämän jok'ikiselle päivälle!
En tiedä, onko tästä sinulle apua, mutta kerronpa kuitenkin.
Minulla alkoivat mielialat heittelehtiä ja äksyilin milloin mistäkin. Valitin gynekologilleni, että minulla on PMS kolme viikkoa kuukaudesta, jolloin hän neuvoi syömään B6-vitamiinia. Sitähän sanotaan myös hermovitamiiniksi, ja itse ainakin koen vähän rauhoittuneeni B-vitamiinin ansiosta.