Moijssan!
En tiiä oikeastaan, miks tänne kirjotan. Tekee vaan mieli kirjottaa pari ajatusta ylös, muiden luettavaks ja lukea muiden mielipiteitä(!) :)
Täällä puhutaan usein rakkaudesta. Mikä ihmeen rakkaus? Olenko rakastunut, kun mietin häntä jatkuvasti ja itken itseni öisin uneen (en tarkoita nyt itseäni, vaan ylipäätään)? Noihin kysymyksiin on vaikeaa vastata, mutta pitääkö edes tietää, rakastaako vaiko ei? Kyllä sen sitten ymmärtää, kun rakastaa. Ei siitä tarvitse ystäville kertoa rakastavansa jotakuta, se voisi olla se yksi salaisuus omassa päässä. :)
No, itse olen 15-vuotias tyttö, en ole koskaan seurustellut, ja olen siitä iloinen. Tutustuin seiskan alussa mukavaan poikaan. "Rakastuin ensi silmäyksellä", sitten ystävystyin ja sitten eteeni tuli aivan uusi tunne. En enää miettinyt, miten ihanaa olisi suudella häntä yms., kuten ennen. Tällä kertaa kaipasin häntä itseään. En tiedä tunteeko hän samoin, ehkä juu ehkä ei, mutta sen voin sanoa, että rakkaus on ihana tunne. :) Ei sitä tarvitse murehtia, jos suhde ei onnistu, niin se tarkoittaa, etteivät ihmiset sovi toisilleen. Rakkaudesta pitää olla iloinen ja nauttia sen tarjoamasta energiasta.
Tietenkin siitä on vaikeaa nauttia, jos ei saa vastakaikua, mutta _rakkaudessa_ useimmiten ihmiset ovat hyvissä väleissä ja toinen osapuoli pitää toisesta ainakin jonkin verran. Minun tietojeni mukaan ei voi rakastaa toista henkilä, jos ei tunne häntä. Ja jos tuntee tämän henkilön, se tarkoittaa, että ollaan vähintäänkin kavereita.
Mutta henkilö josta pidän on todella mahtava. Sellaisia ei ole maailmassa paljon, jos ylipäätään hänen lisäkseen. :) Monet pitävät hänestä, mutta minä tiedän pitäneeni pisimpään, ainakin tietojeni mukaan. Hän ei ole seurustellut, vaikka "faneja" on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Jos olen oikeassa, tiedän, miksei hän ole seurustellut :). Ja se saa minut iloiseksi. Vaikutan varmaan itserakkaalta ja ylioptimistiselta, pyydän anteeksi, mutta tunteeni saavat minut hulluksi. Kaipaan hänen seuraansa. Ja toivon, että hänkin tuntee samoin kuin minä, vaikka eihän sitä tiedä. Hän saa minut kuitenkin tuntemaan oloni kauniiksi, viehättäväksi, mukavaksi ja kiltiksi. Koska aina, kun juttelemme, hän tekee minusta tärkeän.
Eteneminen on sitten vaikeampaa. Pitää edestä todella hitaasti, ei kiirehtiä. En aio mennä töksäyttämään tunteistani tai ahdistella häntä. Kaveruutemme on minulle tärkeämpää. Hän on minulle tärkeämpi kuin tunteeni. Kun etenee hitaasti, "pohja" on vankka ja voi alkaa rakentaa itse "taloa". :) Ulos häntä en viitsi pyytää ulos. Turha tässä on hutiloida. Hän saa päättää, milloin on se oikea aika.
En tiiä oikeastaan, miks tänne kirjotan. Tekee vaan mieli kirjottaa pari ajatusta ylös, muiden luettavaks ja lukea muiden mielipiteitä(!) :)
Täällä puhutaan usein rakkaudesta. Mikä ihmeen rakkaus? Olenko rakastunut, kun mietin häntä jatkuvasti ja itken itseni öisin uneen (en tarkoita nyt itseäni, vaan ylipäätään)? Noihin kysymyksiin on vaikeaa vastata, mutta pitääkö edes tietää, rakastaako vaiko ei? Kyllä sen sitten ymmärtää, kun rakastaa. Ei siitä tarvitse ystäville kertoa rakastavansa jotakuta, se voisi olla se yksi salaisuus omassa päässä. :)
No, itse olen 15-vuotias tyttö, en ole koskaan seurustellut, ja olen siitä iloinen. Tutustuin seiskan alussa mukavaan poikaan. "Rakastuin ensi silmäyksellä", sitten ystävystyin ja sitten eteeni tuli aivan uusi tunne. En enää miettinyt, miten ihanaa olisi suudella häntä yms., kuten ennen. Tällä kertaa kaipasin häntä itseään. En tiedä tunteeko hän samoin, ehkä juu ehkä ei, mutta sen voin sanoa, että rakkaus on ihana tunne. :) Ei sitä tarvitse murehtia, jos suhde ei onnistu, niin se tarkoittaa, etteivät ihmiset sovi toisilleen. Rakkaudesta pitää olla iloinen ja nauttia sen tarjoamasta energiasta.
Tietenkin siitä on vaikeaa nauttia, jos ei saa vastakaikua, mutta _rakkaudessa_ useimmiten ihmiset ovat hyvissä väleissä ja toinen osapuoli pitää toisesta ainakin jonkin verran. Minun tietojeni mukaan ei voi rakastaa toista henkilä, jos ei tunne häntä. Ja jos tuntee tämän henkilön, se tarkoittaa, että ollaan vähintäänkin kavereita.
Mutta henkilö josta pidän on todella mahtava. Sellaisia ei ole maailmassa paljon, jos ylipäätään hänen lisäkseen. :) Monet pitävät hänestä, mutta minä tiedän pitäneeni pisimpään, ainakin tietojeni mukaan. Hän ei ole seurustellut, vaikka "faneja" on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Jos olen oikeassa, tiedän, miksei hän ole seurustellut :). Ja se saa minut iloiseksi. Vaikutan varmaan itserakkaalta ja ylioptimistiselta, pyydän anteeksi, mutta tunteeni saavat minut hulluksi. Kaipaan hänen seuraansa. Ja toivon, että hänkin tuntee samoin kuin minä, vaikka eihän sitä tiedä. Hän saa minut kuitenkin tuntemaan oloni kauniiksi, viehättäväksi, mukavaksi ja kiltiksi. Koska aina, kun juttelemme, hän tekee minusta tärkeän.
Eteneminen on sitten vaikeampaa. Pitää edestä todella hitaasti, ei kiirehtiä. En aio mennä töksäyttämään tunteistani tai ahdistella häntä. Kaveruutemme on minulle tärkeämpää. Hän on minulle tärkeämpi kuin tunteeni. Kun etenee hitaasti, "pohja" on vankka ja voi alkaa rakentaa itse "taloa". :) Ulos häntä en viitsi pyytää ulos. Turha tässä on hutiloida. Hän saa päättää, milloin on se oikea aika.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mul on samanlainen olo et aina ku juttelen ihastukseni kanssa saan oloni tuntemaan kivaksi ja kauniiksi ja viehättäväxi(en ole itserakas) ja tuttu tunne ku itkee itsensä uneen.
Mitä tosi rakkaus on? Jätkät näkee likan jolla on hyvä perse ja ne sanoo olevansa rakastuneita? Teinit on niin nuoria ja hormonien vallassa ettei erota tosi rakkautta intohimosta. Mitä rakkaus on? Mäpä kerron:
Rakkaus on:
Kärsivällinen
Lempeä
Ei kadehdi
Ei kersku
Ei pöyhkeile
Ei käyttäydy sopimattomasti
Ei etsi omaa etuaan
Ei katkeroidu
Ei muistele kärsimäänsä pahaa
Ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa
Kaiken se kestää
Kaikessa uskoo
Kaikessa toivoo
Kaiken se kärsii
RAKKAUS EI KOSKAAN KATOA!
Tuollaista on ainakin minun rakkauteni häntä kohtaan :)
tuo on niin hyvä määritelmä, että oon iloinen että joku otti sen esille. Kiitos!
Jokin toisessa (joidenkin kohdalla samassakin) puolessa viehättää; kaikkia - jokin outo juttu, ei voi tietää. Jotkut niistä etsii rakastaan - Yhtä ja Ainoaa.
Himo etsii vain yhtä iltaa, se riittää. Sellaista ei voi rakastaa, tuskin aikoo edes kiittää, kun ottaa jotain toiselta ja vaikka rikkoisikin, ei haittaa, kun ei ole oma - ei kuulemma koskaan muuta pyytänyt, kuin sitä yhtä asiaa. Beware! Jotkut jopa sanovat "rakastan", kun tarkoittavat "haluan sulta jatkossakin, mutta pidän vaihtoehtoni periaatteessa kumminkin avoimina".
Rakkauden pitää olla molemminpuolista. Kunnioitus on vähintä, mitä tarvitaan, kun jaetaan jotain elämästä toisen kanssa. Jotkut eivät ole rakkauden arvoisia. Joskus sitä ei huomaa ajoissa. Ja vissiin ei ole kaavaa rakkaudelle, mennäkö hitaasti vai nopeasti, arvostus ja kunnioitus on kaikki tärkeä, jolla selvittäisiin ehkä jopa siitä, ettei toinen rakastaisikaan.
olet rakastunut :>
Rakkaus on sitä kun tunnet kaipuuta toista kohtaan, haluaisit halia ja antaa nautintoa toiselle.
Tosi kiva että hän saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi, olemmehan me jokainen ainutlaatuisia.
Rakkautta ilmassa ;)
Hidas tie on usein paras tie. Mutta katso ettet ole liian hidas, sillä juna saattaa aja ohitsesi. Mikäli poika tykkää jutella sinun kanssasi, olisi sinun myös hyvä keskittyä siihen, ja tietysti olla oma itsesi. :)
Onnea tulevalle suhteelle :)