Isoäitini jäi aikoinaan leskeksi ja meni uudelleen naimisiin. Isoäitini toinenkin puoliso kuoli lapsettomana kymmenen vuotta sitten. Yllätys oli suuri, kun kävi ilmi, että puoliso oli testamentannut oman puoliskonsa minulle, siis vaimonsa tyttärentyttärelle. Oli perunkirjoitustilaisuus, josta luvattiin toimittaa "paperit" myöhemmin. Omaisuutta oli ainakin heidän yhteinen asunto ja tileillä oli jonkin verran rahaa. Mitään papereita ei kuitenkaan koskaan tullut; mukaani sain vain testamentin jäljennöksen. Isoäiti jäi asumaan asuntoonsa ja kuoli nyt kesällä. Äitini on nyt ottanut vahvan roolin pesän omaisuuden jakamisessa. Hän suhtautuu irtaimistoon ikäänkuin se kokonaan kuuluisi hänelle ja suuttuu, kun yritän keskustella asiasta. Asia ei mukamas kuulu minulle. Täytyykö ryhtyä johonkin toimeen itse, vai tupsahtaako postiluukusta kutsu perinnönjakoon tai perunkirjoitustilaisuuteen? Kuuluuko minulle puolet siitä omaisuudesta, joka oli puolison kuollessa vai puolet siitä, mikä oli isoäitini menehtyessä? Vai kuuluuko mitään? En tiedä, kuka hoiti perunkirjoituksen kymmenen vuotta sitten. Miten saan silloin tehdyn listan omaisuudesta tietooni, jos tuollaista listaa ylipäätään tehtiin?
Äiti ryövää perintöäni
Vai ryövääkö?
111561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miksi sinua ei ollut kutsuttu perunkirjoitukseen silloin kun isoäitisi kuoli jos kerran olit edun saaja perunkirjoitushan on ollut laiton jos sinua ei ollut kutsuttu, nyt palkkaa nopeasti itsellesi edunajaja, jos pesä on ollut jakamaton niin hoida ihmeessä osuutesi ahneen äitisi ulottumattomuuten. Äidilläsi ei ole yhtään sen suurempaa oikeutta hääriä omaisuuden kimpussa kuin sinulla kiellä äitiäsi koskematta omaisuuteen, vaikka lakimiehellä uhkaamalla. Ja hommaa hyvä ihminen joku ulkopuolinen hoitamaan asiaasi.
Ensin kuolleen puolison perukirjan saat hänen kuolinkuntansa verotoimistosta. Sinulla alkaa olla asian kanssa kiire, koska testamentin saajan on 10 vuoden kuluessa ilmaistava tahtonsa ottaa perintö vastaan.Tämä aika lasketaan siitä kun olet saanut testamentin tietoosi.
Isoäitisi puolison perintöhän kuuluu kokonaan sinulle, ei äidilläsi ole siihen osaa eikä arpaa. Äitisi toki perii äitinsä, mutta perinnön suuruus selviää vasta kun ositus on toimitettu äidinäidin ja hänen edesmenneen puolisonsa välillä.
hakemaan verotoimistosta.
Tehdäänkö ositus (tarkoittanee jakoa) puolison kuoleman jälkeen olleesta omaisuudesta vai isöäitini kuolinhetken mukaan? Mitään veroja ei ole tullut maksettavakseni vielä missään vaiheessa. Ja kuten aikaisemmin sanoin, olin kymmenen vuotta sitten perunkirjoitustilaisuudessa, mutta en ymmärtänyt vaatia tai pyytää mitään dokumenttia samantien, vaan oletin, että kaikki asiat hoituvat itsekseen. Enkä missään nimessä uskonut äitini "jakavan" pesää ominpäin. Mitähän kaikkea omaisuutta onkaan kadonnut? Mitenköhän tilit?
perunkirjoituksessa ja siksi sinulla lienee perunkirjoituksesta selvitys tai jonkinmoinen tieto, mitä olet perinyt. Kyllä perijä saa perunkirjoituksen jälkeen perintöveron maksaakseen. Tuliko perunkirjaan merkintä, että omaisuutta on sinulle testamentattu vai olitko siellä vain 'kuuntelijana', eikö testamentti ollut perunkirjoituksessa esillä ja jos oli, niin eikä siitä perunkirjaan tehty merkintää. Tietänet kun olit läsnä. Onko testamentissa merkintä, että olet sen saanut tietoosi? Onko perilliset hyväksyneet testamentin?
Olet kuolleen puolison perillinen.
Äitisi perii isoäitisi: sinua ei siten tarvitse kutsua perukirjoitukseen/perinnönjakoon ELLEI isoäitisi ole toiminut aikaisemman puolison kuolinpesän hoitajana ja näin sen kautta saat kutsun.
Tarkista mikä on kuolinpesän tilanne ja kuka sen veroilmoitukset on viime vuodet tehnyt.
Nyt etsit perukirjan saamiesi ohjeitten mukaan. Ilmeisesti et ole saanut vielä mitään omaisuutta aiemmin, kuin ehkä sinun perintöverosi on tuosta omaisuudesta maksettu? Tässä perukirjassa yksilöidään perintösi ja sinulle kuuluva osuus.
Jos et ole mitään vielä saanut, sinun tulee kohdistaa vaateesi tähän uuteen kuolinpesään ja isoäidin omaisuudesta on aiemman perukirjan mukainen omaisuus eroteltava.
Jos äitisi ei suostu keskustelemaan asiasta, jää ainokasi keinoksesi vaatia osuutesi käräjäoikeuden kautta. Mutta varoitus: se tulee kalliiksi, joten omaisuuden arvon on parempi olla aika kova, jotta käräjäoikeus kannattaa...
Jos ositus on tekemättä ensin kuolleen miehen ja lesken välillä, kuten kerrotusta näyttäisi olevan, on tytär lesken kuolinpesän osakas. Tytär on osakas siihen saakka kun ositus on toimitettu.
Eli koska en ole mitään veroja maksanut, ei ositustakaan ole tehty, uskoisin. Näin ollen olisin myös osakas, eikä minua voisi ohittaa perunkirjoituksessa? Isoäitini perunkirjoitusta ei siis voi suorittaa ilman minua? Sain perukirjan haltuuni ja jos siitä oikein ymmärrän, osakkaita olivat isoäitini puolison perunkirjoituksessa isöäitini ja minä, eikä äitini lainkaan.
"osakkaita olivat isoäitini puolison perunkirjoituksessa isöäitini ja minä, eikä äitini lainkaan".
...juuri näin. Koska kyseessä ei ollut äitisi isä, ei äitisi ole siinä perillinen.
Äitisi on kyllä isoäitisi perillinen.
Olet kyllä saanut perintöverot maksettavaksesi. Lieneekö ne sitten maksettu tuon kuolinpesän varoista? Perintövero näet määrätään perunkirjoituksen pohjalta, eikä siinä ole kyse siitä onko ositusta tehty tai ei.
Toki perunkirjoitus voidaan pitää ilman sinun paikallaoloasi. Mutta sinulle tulee tehdä perunkirjoitus tiettäväksi, JOSolet perillinen.
Luulen, että et ole isoäitisi perillinen: sinä olet 'lähes isoisäsi' kuolinpesän osakas, isoäitisi sen toinen osakas. Sinun osakkuutesi jatkuu vaikka isoäitisi kuoli. Isoäidin perillinen perii isoäitisi kuolinpesän osuuden [sekä isoäitisi muunkin omaisuuden].
Itse vaatisin tässä tilanteessa virallista perinnönjakoa ja kuolinpesän näin päättämistä [tiedäthän, että kuolinpesä on mm verovelvollinen !!!].