Samaa kehää kierrämme,
astumme aina samalle viivalle,
viivan syvyys,
joskus tuntuu kuin,
aivoissa oleva käyrämme,
kiertää kehää ulointa,
välillä eksyy ulkopuolelle,
ja samalla hyökkää takaisin,
nimenomaan hyökkää,
sillä rakkuden hyökyaallot,
käyvät joskus yli laidan,
laidan,
joita ei voi kukaan ymmärtää,
liekkö riippuvuutta,
vai tottumuksen hedelmiä,
no kitkeriä ja happamia,
kuitenkin.
astumme aina samalle viivalle,
viivan syvyys,
joskus tuntuu kuin,
aivoissa oleva käyrämme,
kiertää kehää ulointa,
välillä eksyy ulkopuolelle,
ja samalla hyökkää takaisin,
nimenomaan hyökkää,
sillä rakkuden hyökyaallot,
käyvät joskus yli laidan,
laidan,
joita ei voi kukaan ymmärtää,
liekkö riippuvuutta,
vai tottumuksen hedelmiä,
no kitkeriä ja happamia,
kuitenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerrankin samassa kohtaa ehkä ympyrä sulkeutuisi..
Mielenkiintoinen näkökulma:).
toisaalta jos kävisikin niin,
että kehä särkyisi,
ja kaikki alkaisi alusta,
ja kehän rippeet,
olisivat liian vahvoja uuteen suhteeseen,
niin silloin lopullinen paradoksi olisi lähellä,
täyttymystään;).
toisaalta joka asiassa on niin monta,
mutta sanaa.