Koiran hankinnassa pitää käyttää harkintaa
Koiran omistaminen tänä päivänä ei ole itsestäänselvyys. Koiramaailma on parissa vuosikymmenessä muuttunut melkoiseksi bisnekseksi. Kolikolla on aina kaksi puolta, niin myös koirien jalostuksessa. Kunnialliset kasvattajat panostavat koiriensa terveyteen ja terveyden edistämiseen. Rotuyhdistykset määräävät jalostussäädöksiä. Sairaita ei saa käyttää jalostukseen, samalla nartulla ei saa tehdä tolkuttomasti pentuja, tai ainakaan kaikki pennut eivät pääse rotuyhdistyksen pentuvälitykseen. Mitä sitten? Paljon on kasvattajia jotka pyörittävät bisnestä rotuyhdistyksien valvovien silmien ulkopuolella. Yksi narttu saattaa tehdä joka juoksusta pentueen, monen monta peräkkäin. Tästä ei voi hyvää seurata, emän ja pentujen eikä edes koko rodun kannalta.
Uusin villitys on X-rotuiset. X-rotuisiin lasketaan kaikki rekisteröimättömät koirat, vaikka olisivatkin puhdasrotuisia. Monet, varsinkin nuoret, haluavat pian ensimmäiseen omaan kotiinsa muutettuaan hankkia koiran. Periaatteena valitettavan usein on "ihan sellainen tavallinen kotikoira", ajatuksessa ei sinänsä ole vikaa jos ei aio koiransa kanssa kilpa-uraa aloittaa. Jokainen sesse on yksilö, niinkuin me ihmisetkin, jokaisella sessellä on oma persoonansa. Niinkuin ihmisilläkin. On mukavia persoonia ja vähemmän mukavia. Toiset pitää tummaihoisista ihmisistä, toiset ei. Toiset pitävät lyhyt hiuksisesta punapäästä, toiset pitkähiuksisesta blondista. Jotakuinkin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme siitä mistä pidämme ja mistä emme pidä. Tuskin kukaan hankkii sellaista miestä/naista kumppanikseen joka ei oo tippaakaan sellainen kuin haluaisi? Samalla lailla pitäisi ajatella kun hankkii koiraa. Kaikki koiranpennut ovat aivan ihania. Niin suloisia, kertakaikkiaan hurmaavia.
Liian monesti saa kuulla; "meillä oli varattuna sheltin pentu juuri syntyneestä pentueesta, huomasin netissä toisen sheltti ilmoituksen ja siinä pennut olivat jo luovutusikäisiä, peruin alkuperäisen ja otettiinkin siltä toiselta, se oli 300e halvempi ja saatiin pentu heti kotiin, mut sillä ei oo papereita. Ei me niillä papereilla mitään tehtäiskään, en ole kiinnostunut näyttelyistä." All right, sanon minä.
Sama ihminen tulee kahden vuoden kuluttua vastaan. "Katsos miten hieno koira meidän Lillistä on tullut, aivan mahtavat värit, harmi ettei sillä ole papereita!" Niinpä, sanon minä. Sama ihminen tulee jälleen kahden vuoden kuluttua vastaan. "Voi, kuule, meidän Lilli on sairastellut aivan kamalasti, meillä on mennyt ihan hirveästi rahaa eläinlääkärikuluihin.. Eläinlääkäri sanoi ettei Lilli ehkä ole kovin pitkä ikäinen. Törmäsin netissä koirapalstalla yhteen ihmiseen joka osti sheltin samasta pentueesta, hänenkin koira on sairastellut kovasti, se on jotain perinnöllistä." Kas kas, sanon minä.
Joskus käy onni ja tuuri samaan veneeseen, paperiton ns. trokarilta ostettu koira voi elää terveenä koko elämänkaarensa, yli 10v. Mutta. Tänä päivänä tälläiset koirat ovat niitä poikkeuksia jotka vahvistavat säännön. Esimerkkitapaukseni otti paperittoman koiran, koska halusi koiran ja sai sen heti. Maksoikin vähemmän, mutta eläinlääkärikuluihin upposi koiran lyhyen elämän aikana tuplasti sen ostohinta. Rekisteröidyn koiran paperit eivät ole mikään takuu sille että koira ei voisi sairastua, mutta vastuuntuntoinen kasvattaja on tehnyt kaikki mitä voi jotta saisi maailmaan mahdollisimman terveitä koiria. Hän on tutkinut sukutauluja ja terveystuloksia ja varmistanut ettei tule käyttäneeksi koiria joilla on perinnöllisiä sairauksia, liian huonoja lonkkia/selkiä/sydämiä/silmiä tai että käytettävällä yhdistelmällä olisi liian suuri sukusiitos prosentti tai että yhdistelmän jomman kumman osapuolen luonne ei ole sinne päinkään kuin rotumääritelmä sanoo, ym.. Ja tämä kaikki maksaa rahaa. Siksi paperikoirat ovat kalliimpia.
Koiranhankkijoita on myös monenlaisia, yhtälailla vastuuntuntoiset kasvattajat ovat hyvin tarkkoja siitä minkälaisille ihmisille koiriaan myyvät. Saadakseen sitten pennun hyväksi tiedetyltä kasvattajalta ei tarvitse olla koulutukseltasi eläinlääkäri, pieneläinhoitaja tms, vaikka siltä monesti ehkä tuntuukin. Kasvattaja pitää saada vakuuttuneeksi siitä että olet aivan varma päätöksestäsi ottaa koira, ottaa juuri sen rotuinen koira, sinun pitää suurin piirtein tietää minkälainen rotu yleisesti on, paljonko se tarvitsee liikuntaa, paljonko on ruokakulut, minkä verran suunnilleen ja kuinka usein aikaa kuluu turkin hoitoon.
Se että näät sielusi silmin itsesi kävelemässä jossain, mielettömän kaunis turkkisen afgaanin kanssa, koira löntystää arvokkaasti rinnallasi ja katsoo välillä sinua silmiin, aivan kuin tarkistaakseen että olet varmasti siinä, on mahtava ajatus, sen toteuttaminen vaan vaatii todella paljon, eikä riitä että kerran opetat jotain vaan oppeja pitää ylläpitää. Jos osasit ala-asteella soittaa pienoa nuoteista, jätät koko harrastuksen 10 vuodeksi ja otat sitten nuottivihon uudestaan käteesi, osaatko tulkita sitä täysin? Näitä esimerkkejä varmasti olisi parempiakin.
Tarkoitukseni ei ole pelotella että koiran hankkiminen ja omistaminen olisi jotenkin erityisen vaikeata tai että jos se on helppoa olet ottanut koiran huonosta paikasta. Ihan viime aikoina on vaan niin kovasti paljon ollut surullisia tarinoita. Toivon että tämä teksti tavoittaa paljon lukijoita, lukijoita joilla on koiranhankinta tätä lukiessaan ajankohtainen. Etenkin toivoisin tämän eksyvän niiden luettavaksi joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten julmaksi ja kieroksi koiramaailma on mennyt. Enempi puhutaan huonoista kaupoista kuin hyvistä. Mielestäni näistä asioista pitää puhua ehdottaman kovaan ääneen!
Ihan noviiseille haluan antaa muutaman ohjeen koiraa hankittaessa:
-Valitse rotu tarkkaan, etsi mahdollisimman paljon tietoa käsiisi, vertaile rotuja keskenään.
-Valitse kasvattaja tarkkaan, kysele kasvattajalta ihan mitä ikinä mieleen tulee, tutki ainakin lähisukulaisten terveystuloksia. Jos et ymmärrä .
jotain, jos et saa mielestäsi tarpeeksi valaisevia vastauksia, vaihda kasvattajaa.
-Valmistaudu siihen että sopivaa pentua ei heti löydy, siihen voi mennä pitkäkin aika.
-Jos sinulla on lapsia, ota myös lapset katsomaan pentuja, tarkkaile emän käyttäytymistä, pennut leimautuvat emäänsä.
-Käy katsomassa pentuja useamman kerran, vaikka kahden viikon välein.
-Tee aina sopimus koiran kaupasta/osamaksusta, jossa näkyy tarkkaan summat, papereiden luovutus ajankohta tms. Älä tee suullisia sopimuksia koskaan.
Jos olet päättänyt hankkia aikuisen koiran:
-Selvitä koiran historiaa niin paljon kuin mahdollista. Onko koiraa kohdeltu kaltoin, allergiat, sairaudet.. ym. ym. Varmista että koiran myyjä on varmasti koiran omistaja. Varastettujakin näet myydään.
-Vietä koiran kanssa muutama hetki aikaa, näet miten se käyttäytyy.
-Tee kirjallinen sopimus koirankaupasta/osamaksusta jne.
Ja varmasti on monta seikkaa jotka jäi mainitsematta.. Maltti on valttia, älä tee päätöksiä hetken mielijohteesta!
En ole kasvattaja, en ole edes aktiivinen koirakentillä kävijä. Olen tavallinen koiranomistaja, tavallinen perheenäiti, enkä edes kovin vanha, alle 30v.
-Heidi W.-
Koiran omistaminen tänä päivänä ei ole itsestäänselvyys. Koiramaailma on parissa vuosikymmenessä muuttunut melkoiseksi bisnekseksi. Kolikolla on aina kaksi puolta, niin myös koirien jalostuksessa. Kunnialliset kasvattajat panostavat koiriensa terveyteen ja terveyden edistämiseen. Rotuyhdistykset määräävät jalostussäädöksiä. Sairaita ei saa käyttää jalostukseen, samalla nartulla ei saa tehdä tolkuttomasti pentuja, tai ainakaan kaikki pennut eivät pääse rotuyhdistyksen pentuvälitykseen. Mitä sitten? Paljon on kasvattajia jotka pyörittävät bisnestä rotuyhdistyksien valvovien silmien ulkopuolella. Yksi narttu saattaa tehdä joka juoksusta pentueen, monen monta peräkkäin. Tästä ei voi hyvää seurata, emän ja pentujen eikä edes koko rodun kannalta.
Uusin villitys on X-rotuiset. X-rotuisiin lasketaan kaikki rekisteröimättömät koirat, vaikka olisivatkin puhdasrotuisia. Monet, varsinkin nuoret, haluavat pian ensimmäiseen omaan kotiinsa muutettuaan hankkia koiran. Periaatteena valitettavan usein on "ihan sellainen tavallinen kotikoira", ajatuksessa ei sinänsä ole vikaa jos ei aio koiransa kanssa kilpa-uraa aloittaa. Jokainen sesse on yksilö, niinkuin me ihmisetkin, jokaisella sessellä on oma persoonansa. Niinkuin ihmisilläkin. On mukavia persoonia ja vähemmän mukavia. Toiset pitää tummaihoisista ihmisistä, toiset ei. Toiset pitävät lyhyt hiuksisesta punapäästä, toiset pitkähiuksisesta blondista. Jotakuinkin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme siitä mistä pidämme ja mistä emme pidä. Tuskin kukaan hankkii sellaista miestä/naista kumppanikseen joka ei oo tippaakaan sellainen kuin haluaisi? Samalla lailla pitäisi ajatella kun hankkii koiraa. Kaikki koiranpennut ovat aivan ihania. Niin suloisia, kertakaikkiaan hurmaavia.
Liian monesti saa kuulla; "meillä oli varattuna sheltin pentu juuri syntyneestä pentueesta, huomasin netissä toisen sheltti ilmoituksen ja siinä pennut olivat jo luovutusikäisiä, peruin alkuperäisen ja otettiinkin siltä toiselta, se oli 300e halvempi ja saatiin pentu heti kotiin, mut sillä ei oo papereita. Ei me niillä papereilla mitään tehtäiskään, en ole kiinnostunut näyttelyistä." All right, sanon minä.
Sama ihminen tulee kahden vuoden kuluttua vastaan. "Katsos miten hieno koira meidän Lillistä on tullut, aivan mahtavat värit, harmi ettei sillä ole papereita!" Niinpä, sanon minä. Sama ihminen tulee jälleen kahden vuoden kuluttua vastaan. "Voi, kuule, meidän Lilli on sairastellut aivan kamalasti, meillä on mennyt ihan hirveästi rahaa eläinlääkärikuluihin.. Eläinlääkäri sanoi ettei Lilli ehkä ole kovin pitkä ikäinen. Törmäsin netissä koirapalstalla yhteen ihmiseen joka osti sheltin samasta pentueesta, hänenkin koira on sairastellut kovasti, se on jotain perinnöllistä." Kas kas, sanon minä.
Joskus käy onni ja tuuri samaan veneeseen, paperiton ns. trokarilta ostettu koira voi elää terveenä koko elämänkaarensa, yli 10v. Mutta. Tänä päivänä tälläiset koirat ovat niitä poikkeuksia jotka vahvistavat säännön. Esimerkkitapaukseni otti paperittoman koiran, koska halusi koiran ja sai sen heti. Maksoikin vähemmän, mutta eläinlääkärikuluihin upposi koiran lyhyen elämän aikana tuplasti sen ostohinta. Rekisteröidyn koiran paperit eivät ole mikään takuu sille että koira ei voisi sairastua, mutta vastuuntuntoinen kasvattaja on tehnyt kaikki mitä voi jotta saisi maailmaan mahdollisimman terveitä koiria. Hän on tutkinut sukutauluja ja terveystuloksia ja varmistanut ettei tule käyttäneeksi koiria joilla on perinnöllisiä sairauksia, liian huonoja lonkkia/selkiä/sydämiä/silmiä tai että käytettävällä yhdistelmällä olisi liian suuri sukusiitos prosentti tai että yhdistelmän jomman kumman osapuolen luonne ei ole sinne päinkään kuin rotumääritelmä sanoo, ym.. Ja tämä kaikki maksaa rahaa. Siksi paperikoirat ovat kalliimpia.
Koiranhankkijoita on myös monenlaisia, yhtälailla vastuuntuntoiset kasvattajat ovat hyvin tarkkoja siitä minkälaisille ihmisille koiriaan myyvät. Saadakseen sitten pennun hyväksi tiedetyltä kasvattajalta ei tarvitse olla koulutukseltasi eläinlääkäri, pieneläinhoitaja tms, vaikka siltä monesti ehkä tuntuukin. Kasvattaja pitää saada vakuuttuneeksi siitä että olet aivan varma päätöksestäsi ottaa koira, ottaa juuri sen rotuinen koira, sinun pitää suurin piirtein tietää minkälainen rotu yleisesti on, paljonko se tarvitsee liikuntaa, paljonko on ruokakulut, minkä verran suunnilleen ja kuinka usein aikaa kuluu turkin hoitoon.
Se että näät sielusi silmin itsesi kävelemässä jossain, mielettömän kaunis turkkisen afgaanin kanssa, koira löntystää arvokkaasti rinnallasi ja katsoo välillä sinua silmiin, aivan kuin tarkistaakseen että olet varmasti siinä, on mahtava ajatus, sen toteuttaminen vaan vaatii todella paljon, eikä riitä että kerran opetat jotain vaan oppeja pitää ylläpitää. Jos osasit ala-asteella soittaa pienoa nuoteista, jätät koko harrastuksen 10 vuodeksi ja otat sitten nuottivihon uudestaan käteesi, osaatko tulkita sitä täysin? Näitä esimerkkejä varmasti olisi parempiakin.
Tarkoitukseni ei ole pelotella että koiran hankkiminen ja omistaminen olisi jotenkin erityisen vaikeata tai että jos se on helppoa olet ottanut koiran huonosta paikasta. Ihan viime aikoina on vaan niin kovasti paljon ollut surullisia tarinoita. Toivon että tämä teksti tavoittaa paljon lukijoita, lukijoita joilla on koiranhankinta tätä lukiessaan ajankohtainen. Etenkin toivoisin tämän eksyvän niiden luettavaksi joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten julmaksi ja kieroksi koiramaailma on mennyt. Enempi puhutaan huonoista kaupoista kuin hyvistä. Mielestäni näistä asioista pitää puhua ehdottaman kovaan ääneen!
Ihan noviiseille haluan antaa muutaman ohjeen koiraa hankittaessa:
-Valitse rotu tarkkaan, etsi mahdollisimman paljon tietoa käsiisi, vertaile rotuja keskenään.
-Valitse kasvattaja tarkkaan, kysele kasvattajalta ihan mitä ikinä mieleen tulee, tutki ainakin lähisukulaisten terveystuloksia. Jos et ymmärrä .
jotain, jos et saa mielestäsi tarpeeksi valaisevia vastauksia, vaihda kasvattajaa.
-Valmistaudu siihen että sopivaa pentua ei heti löydy, siihen voi mennä pitkäkin aika.
-Jos sinulla on lapsia, ota myös lapset katsomaan pentuja, tarkkaile emän käyttäytymistä, pennut leimautuvat emäänsä.
-Käy katsomassa pentuja useamman kerran, vaikka kahden viikon välein.
-Tee aina sopimus koiran kaupasta/osamaksusta, jossa näkyy tarkkaan summat, papereiden luovutus ajankohta tms. Älä tee suullisia sopimuksia koskaan.
Jos olet päättänyt hankkia aikuisen koiran:
-Selvitä koiran historiaa niin paljon kuin mahdollista. Onko koiraa kohdeltu kaltoin, allergiat, sairaudet.. ym. ym. Varmista että koiran myyjä on varmasti koiran omistaja. Varastettujakin näet myydään.
-Vietä koiran kanssa muutama hetki aikaa, näet miten se käyttäytyy.
-Tee kirjallinen sopimus koirankaupasta/osamaksusta jne.
Ja varmasti on monta seikkaa jotka jäi mainitsematta.. Maltti on valttia, älä tee päätöksiä hetken mielijohteesta!
En ole kasvattaja, en ole edes aktiivinen koirakentillä kävijä. Olen tavallinen koiranomistaja, tavallinen perheenäiti, enkä edes kovin vanha, alle 30v.
-Heidi W.-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri näin että asia on selkeä kielisesti esitettynä, jospa menee paremmin perille!
Kiitos Heidi!
Koiramaailma on tosiaan muuttunut 20 vuodessa eikä tosiaankaan hyvään suuntaan.
Ihan asian viereen,katsoin eilen tämän paljon mainostetun Big Brothersin ja voi hirvitys,onko siinä läpileikkaus meidän nuorisosta. Eli kyllä koko ihmiselämä on muuttunut 20 vuodessa.
Koirista tietävät ihmiset eivät tuota tekstiäsi tarvitse (sehän oli vähän kuin lapselle kirjoitettu sitäpaitsi), ja ne, joiden pitäisi hankintaa vielä miettiä, eivät sitä lue eikä kiinnosta. Että silleen...
P.S. Eipä uskoisi tosiaan ikääsi, kuulosti ei edes teini-ikäisen, vaan nuoremman tekstiltä. "Ei ole tarkoitus pelotella..." :-D)
No joo, odotinkin juuri sinunlaisen ihmisen haluavan päästä ääneen, mikäli olet elämässäsi tähän mennessä oppinut mitään, aikuisille ihmisille joutuu selittämään monesti asiota yhtä selvästi kuin lapsille. Tekstin kohderyhmäksi eritoten mainitsin ne, joilla ei ole tietoa minkälaiseksi koiramaailma on mennyt.
Vaikutat ihmiseltä joka nostaa perunatkin keväällä, ihan vain siksi että et olisi samaa mieltä, ehkä mistään asiasta.
Joko olet erittäin katkeroitunut kirjoittamastani (kolahtiko omaan nilkkaasi?) tai sitten olet vain henkisesti hieman kypsymätön, ymmärtääksesi tekstin varsinaista sisältöä. Sillä ei ole mitään merkitystä olisiko tuon kirjoittanut 7 vuotias tai 65 vuotias.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
*Vaikutat ihmiseltä joka nostaa perunatkin keväällä, ihan vain siksi että et olisi samaa mieltä, ehkä mistään asiasta. *
Sää sit vaikutat ihmiselt, joka ei kestä, et jollai muullaki on mielipiteit. Heti on henkisest jälkehe jäänny ku o erimielt ku sä.
Jos ei oo mielipiteit ei synny keskusteluakaa.
Minä en muutes ees jaksanu lukees tota lapsellist juttuus loppuu
Juuh, sehän se ideana että mielipiteillä forumeilla keskustelua rakennetaan. Aina parempi jos asiansa esittää _asiallisesti_.
Kyllä tosiaan tein mahtavan vaikutuksen _sinuun_ vaikka et juttua loppuun asti lukenutkaan. Ikävää että olet tällaisesta, suhteellisen vakasta asiasta sitä mieltä mitä olet.
Ehkä mielestäsi vaikutan ihmiseltä joka ei kestä jos ja kun muilla on erilaisia mielipiteitä. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, sinullakin, sinä annoit mielipiteesi kirjoitukseeni ja minä vastasin. Mielestäni kirjoituksesi oli agressiiviseen sävyyn ilmaistu ja vastasin samaan sävyyn. Minkälaista vastausta odotit?? Mainitsin henkisen kypsymättömyyden syystä miten reagoit jutussa oleviin asioihin.
On totta että koirista tietävät eivät todellakaan tekstiäni tarvitse, ja sinusta on lapsellista kertoa muutamia faktoja niille jotka eivät tiedä koirista. Eikös tämä ollut sinun kannanottosi asiaan?
Ihme ja kumma, kuitenkin muutama koirista tietävä on kanssani samaa mieltä? Miksiköhän?
Siinä niitä mielipiteitä. Älä suutu. Odotan että saadaan keskusteluun vielä muitakin jotka ovat samaa mieltä kanssasi, heitä on varmasti paaaaljon.
Hyvin lokeroit minut tuon yhen kirjotuksen perusteel sanot jopas agresiiviseks, muut en ole kijottant ku ton yhen Weidi Heen viestin tää on mun toine. Että se siit sun asiallisuuestas sit, SUURET KIITOKSET sul vaa, nii viksu immeine oot.
Joo ootan mäki ku aiheestas on tääl ruuhka.