Perintösormuksesta

Lueskelin eilen juuri kultaseppien käsityksiä asiasta. Sen mukaan ei välttämättä onnistu, riippuu pitoisuuksista ja muista maallikolle hämärämmistä asioista. Korvausta saa, jos oman vanhan esineen antaa vaihdossa kultasepälle uudelleenkäytettäväks.

Mutta muutenkin, miks sitä mummon sormusta pitäis muuttaa kauheasti? Tarkoitan vain, että jos nyt pilaa tuon muistoesineen mummosta, niin myöhemmin saattaa kaduttaa. Sen arvo voi olla (tunnearvona ainakin) parhaimmillaan, kun se jää (lähes) sellaiseksi kuin mummolla on ollut. Eli miten olisi vain sen koon muokkaaminen tarvittaessa sinun sormeesi sopivaksi? Ja sitten ehkä, sormuksen tyypistä riippuen, vaikka jonkun kiven lisääminen, joka merkitsis juuri teidän liittoanne. Olis sitä historian siipien havinaa, että juttu jatkuis hänen mummoltaan sinulle ja ehkä aikanaan tyttärellenne/miniällenne.

edellisen kirjoittajan kanssa. Perintösormusta ei kannata lähteä sulattamaan ja muokkaamaan kokonaan uusiksi. Jos kyseessä on sellainen vähän leveämpi sormus, niin siihen on varmaan helppo laitattaa juuri esimerkiksi joku kivi/kiviä tai tehdä pintaan kaiverrusta. Jokainen tietysti tyylillään, mutta näin minä tekisin.

vihkisormuksena. Sormuksessani (joka on muutaman viikon vanha) on isovanhempieni kihla- ja vihkisormukset yhdistettyinä. Ei siis sulatettuina.
Kolme sormusta liitettiin yhteen uudella kullalla ja hiottiin leveäksi vanhan malliseksi sormukseksi, jollaisen halusin.
Mummini sormukset olivat minulle sopivia, pappani sormusta pienennettiin.
Ongelma, joka kultasepälle tuli oli se, että koska kyseessä on vanhat sormukset, niin niistä nousee aina työstettäessä likaa yms. epäpuhtauksia. Sormuksessani on muutamia pieniä reikiä ja se punertaa hieman, nämä molemmat ovat seurausta yllä mainitusta. Minua asia ei haittaa, koska tiedän mistä se johtuu.
Myös vanhat kaiverrukset säilytettiin pyynnöstäni.
Sormuksen tekeminen maksoi 75 euroa (sormukset ja liitoskulta romukullasta oli omasta takaa).

Suosittelen !

Kiitos mielipiteistä! Taidan siis sittenkin harkita vanhan säästämistä, ja jos miehellekin löytyisi jomman kumman suvun vanha sormus. Pitää ruveta katselemaan niitä tarkemmin, mummolla oli kaksi erilaista (kihla- ja vihkisormus), joten ehkä ainakin toinen niistä olisi sittenkin minun tyyliseni...Mutta kiitti! :)