Menneiden muistelu on terapiaa

sie oot oikees siin et se on terapiaa ko saap muistella menneitä aikoja, mut sit se vasta mukavalta tuntuu ,ko on kaveri, saman ikänen joka muistaa samat asiat.
sit ko ikkää tullee enenpi niin sellaset ystävät harvenee. siks niitä täytyy vaalia ko kultakimpaleita.
nykyaikana kaik on helpompaa muistelukin , kun tääl netissä voip jutella menneistä myös samanikästen kanssa.
sie oot onnen myyrä ko sinul on lähel juttu kaveri.minul ei oo oikee semmosii kaik tahtoo olla nuorenpii eläväs elämäs, mut sit tääl heitä löytyy ja juttuseurasta ei ole puutetta.
jos oisin noppeempi ja ossaisin paremmin kirjottaa ,niin mänisin tuonne shattiin juttelemmaa, mut mie oon niin hidas et ihmiset kyllästyy oottelee vastausta.kukkaa ei usko et oon vilkas karjalainen, vaa luulee hitaaks hämäläiseks:).
vaik minust siel keskustelu on niin niukkasanasta etten tiiä osaisinko niin lyhyesti sannoo.
jatketaa myö täällä juttelee ,näin saap tarkotuksen helpommin selitettyy.
mukavii muistelo päivii sinulle isto heippa.

Ei tarvitse olla viljapelloilta lähtöisin. Muistelu on terapiaa myös kaupunkilaisille samantapaisen lapsuuden kokeneille. Tärkeintähän on se kaveri, jonka kanssa muistelee. Se siis, että osaa myöskin kuunnella, eikä vaan puhua.
Itse olen maalta, mutta minusta on kiva kuunnella Hesassa lapsuutensa viettäneiden ystävien muisteluita. Sitten vertaillaan, mitä heillä oli kaupungissa ja meillä maalla esim. 60- luvulla kun Beatlesit tulivat. Tai muodista, tansseista, kavereista, koulusta.

Maalaismaisemassa onnellista olla on...

Petri Petterssonin tulkinta on ihana..
"katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen.."

Kunhan muistaisi edes eilisen, mitä tuli sanottua ja luvattua.
Hyvin alkaa kuitenkin uusi vuosi.
Heräsin uuden rakkaan viereltä.
Toivotan kaikille rakkauden täytteistä uutta vuotta.