Olen aina itse ollut erittäin itsepäinen tapaus, nyt huomaan pojassani itseni kun hänen touhujaan katson. Jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa alkaa armoton huuto ja mekastus, ei auta kieltäminen, ei anna syliin ottaa, jos kävelet pois juoksee perässä ja huutaa vain kovempaa. Jos yrität rauhallisesti kertoa, että tämä asia ei nyt mene niinkuin hän haluaa niin huuto vaan yltyy niin että oma ääneni hukkuu huutoon... Toisekseen, hän kulkee vieläkin vaipoissa, joskus saa pissan pönttöön, mutta se on kyllä sormilla laskettavissa. Hän käy istumassa pöntöllä hetken, sitten pois ja pissi housuun... Joskus ei suostu edes pöntölle, pakottamalla ei varmasti mene. Mitäpä teen? Olen yrittänyt lahjontaa, aina ku pissi tulee pönttöön annan jonkun pikku namin tai tikkarin, ei auta ku sit pyytää sitä tikkaria jo siitä että käy vaan pöntölle pyllistämässä...
Hoidossa on pissa useasti onnitunu pöntölle, mutta kakka ei. Nyt olis hyvän vinkin paikka, kiitos etukäteen!
Hoidossa on pissa useasti onnitunu pöntölle, mutta kakka ei. Nyt olis hyvän vinkin paikka, kiitos etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuuluu varmasti ikään nuo uhma kohtaukset.. ja potalle oppimisessa ei ole mitään hätää... tiedän sellaisia jotka oppi kolme vuotiaana, jos väkisillä yrittää niin sitte ei ainakaan onnistu antaa ajan kulua ja pikkuhiljaa yrittelee potalle tai sit voithan´kokeilla pöntölle jos laitat sen rinkulan siihen saattaa innostua siitäkin. paras keino huutokohtauksissa on antaa huutaa ja ja hyväksyä ne tunteet mitä lapsi kokee niin ymmärtää että hänestä välitetään. olikohan sekavaa telstiä?
Ihan sain selvän tuosta :) Poika ei koskaan potalle oikein oo suostunu, et jos jonneki vaipan ulkopuolelle pissin tekee ni pönttöön ku meillä on sellanen pienennys rengas jossa on rappuset, et pääsee iteki kiipeemään siihen. Tuntuu vaan, et kaikki ihmettelee ja patistaa ku poika vieläki vaipoissa kulkee ja pöntöllä ei käy, et nyt pitäs joku taikatemppu tehä.
Ja nuo huuto kohtaukset on todellakin uhmaa, mutta nekin tuntuu olevan niin ääripäästä ettei itse aina tiedä, kuinka käyttäytyä tai toimia. Mutta kiitos avuista, josko noilla taas eteenpäin menis :)
Poika täyttää parin kuukauden päästä 3v. Vasta nyt on oppinut olemaan ilman vaippaa. Harmittaahan se kun muut ihmettelevät vaipan käyttöä, mutta lapset ovat yksilöitä :)
Koen sympatiaa sinua kohtaan, koska meillä on aivan sama ongelma. Poika ja minä olemme samaa laatua. Tilanne vain on jo niin paha että voin itsekin tosi huonosti, enkä enää hallitse omiakaan tunnekuohahduksiani, joten olen jo menossa tällä viikolla perhekeskukseen hakemaan apua. Pelkään että pojalla voi olla joku tarkkaavaisuus/ uhmakäytös häiriö, sillä hän on väkivaltainen varsinkin muita lapsia kohtaan.Synnytyksessä olisi voinut tulla hapen puute, mutta kehitysseuranta loppui 6kuukauteen kun kaikki näytti normaalilta. Haluaisin rohkaista kaikkia hakemaan apua ajoissa.. Itse koen olevani jo turhan myöhään liikkeellä. Mutta teillä luultavasti on vielä ihan normaalit 2 vuotiaan uhmat kyseessä. Johdonmukaisuutta sitten vain ja kärsivällisyyttä. Rajat luo turvaa.
Poika on nyt kaksi päivää ollut kotona ilman vaippaa, ja täysin kuiva! Menee jo itse vessaan ja huutaa sitten isin tai äidin jos ei saa itse housuja pois. Pissit menee pönttöön ja on jopa tajunnut sen, että saa yhden nalle karkin jokaisesta pönttöön menneestä pissistä. Jos pissi ei tulekaan, poika tuumaa "Ei yksi nami!" :)
Kakka ei vielä pönttöön ole päätynyt, mutta siitä en valita, hyvä alku tämä! Todella suuri muutos lyhyessä ajassa pojan käytöksessä, raivo kohtaukset on todella paljon lievempiä. Tulee pyytämään useasti anteeksi jos on aloittanut huudon siitä, että olen kieltänyt häntä jostain. Ja näiden kahden päivän aikana pönttöön menneet pissit, niiden laskemiseen ei enää riitä sormet :D
Äiti on niin iloinen ja ylpeä! Muille äideille, älkää tuskastuko! Kyllä se siitä!
P.S. Katsotaanko, olen täällä puolen vuoden päästä valittamassa kun poika vieläkin kinuaa "pissinamia"! :)