Mä kuuntelin korvalappu stereoita pienessä huoneessani ja katsoin seinillä olevia julisteita.
Lopulta mä sammutin musiikin ja otin korvalaput pois mun korvilta.
Kuulin ulkooven läimäytyvän kiinni ja askelia portaissa.
Mä tuijotin ovea ja odotin sen avautuvan.
Niin ei tapahtunut.
Nousin sängyltä ylös etsien katseellani reppua.
Kuulin oven avautuvan joten käänsin katseeni äitiini.
Mä olin valmis kuuntelemaan sen huudot niinkuin aina.
"Sinun piti mennä jo aikaa sitten kauppaan!"se huusi asuessaan lähemmäksi mua.
"Sori."mä sanoin ja olin oikeesti pahoillani mut äiti ei sitä tajunnut.
Se työnsi mun käteeni kummenen euroa ja mä nappasin repun mukaan lähtien nopeasti alakertaan.
Puin kaulahuivin kaulaani ja takin päälleni ja astuin kylmään iltaan.
Tämä olisi viimeinen päivä kotona ja huomenna muuttaisin tätini luokse asumaan.
Äiti ja isä riiteli aika usein eikä ne välittänyt musta yhtään.
Tätini lupautui että saisin muuttaa niitten luokse asumaan.
Mä en ois halunnut muuttaa vaikka täällä ei olisikaan kavereita.
En tiennyt että saisinko siellä yhtään kavereita.
Joutuisin luultavasti tekemään ruoan tai vastaavaa.
Siellä olisi myös pomotteleva hevoshullu Sanna ja viisi vuotias Nea jota en ollut vielä nähnyt.
Huokasin ja lähdin kävelemään kauppaa kohti.
"Ylös siitä ja heti!"isä karjui korvaani joten nousin nopeasti istumaan ja aloin pukea päälleni.
Isä lähti huoneestani ja minä nousin seisomaan.
Katselin hetken 'entistä' huonettani jonka jälkeen otin repun käteeni ja kävelin alakertaan aamupalalle.
Istahdin tuolille ja aloin syödä leipää jonka äiti oli tehnyt.
Mä yritin muistella et koska se oli viimeks tehnyt mulle aamupalan tai vastaavaa.
Ehkä silloin kun olin pieni?
No syötyäni mä nousin ja otin repun selkääni.
Kävelin eteiseen ja puin takin ylleni.
Avasin oven ja kannoin kassin autoon.Istahdin itse
takapenkille ja isäni istahti ratin taakse.
Siitä se sitten alkoi,matka uutta kotia kohti.
Siinä on mun tekemä eka novelli.
Se on aika lyhyt mutta yritän tehdä pitempiä!
Ois kiva saada mielipiteitä tosta novellista mut ei ole pakko antaa!
Noh toinen osa on tulossa piakkoin!
Lopulta mä sammutin musiikin ja otin korvalaput pois mun korvilta.
Kuulin ulkooven läimäytyvän kiinni ja askelia portaissa.
Mä tuijotin ovea ja odotin sen avautuvan.
Niin ei tapahtunut.
Nousin sängyltä ylös etsien katseellani reppua.
Kuulin oven avautuvan joten käänsin katseeni äitiini.
Mä olin valmis kuuntelemaan sen huudot niinkuin aina.
"Sinun piti mennä jo aikaa sitten kauppaan!"se huusi asuessaan lähemmäksi mua.
"Sori."mä sanoin ja olin oikeesti pahoillani mut äiti ei sitä tajunnut.
Se työnsi mun käteeni kummenen euroa ja mä nappasin repun mukaan lähtien nopeasti alakertaan.
Puin kaulahuivin kaulaani ja takin päälleni ja astuin kylmään iltaan.
Tämä olisi viimeinen päivä kotona ja huomenna muuttaisin tätini luokse asumaan.
Äiti ja isä riiteli aika usein eikä ne välittänyt musta yhtään.
Tätini lupautui että saisin muuttaa niitten luokse asumaan.
Mä en ois halunnut muuttaa vaikka täällä ei olisikaan kavereita.
En tiennyt että saisinko siellä yhtään kavereita.
Joutuisin luultavasti tekemään ruoan tai vastaavaa.
Siellä olisi myös pomotteleva hevoshullu Sanna ja viisi vuotias Nea jota en ollut vielä nähnyt.
Huokasin ja lähdin kävelemään kauppaa kohti.
"Ylös siitä ja heti!"isä karjui korvaani joten nousin nopeasti istumaan ja aloin pukea päälleni.
Isä lähti huoneestani ja minä nousin seisomaan.
Katselin hetken 'entistä' huonettani jonka jälkeen otin repun käteeni ja kävelin alakertaan aamupalalle.
Istahdin tuolille ja aloin syödä leipää jonka äiti oli tehnyt.
Mä yritin muistella et koska se oli viimeks tehnyt mulle aamupalan tai vastaavaa.
Ehkä silloin kun olin pieni?
No syötyäni mä nousin ja otin repun selkääni.
Kävelin eteiseen ja puin takin ylleni.
Avasin oven ja kannoin kassin autoon.Istahdin itse
takapenkille ja isäni istahti ratin taakse.
Siitä se sitten alkoi,matka uutta kotia kohti.
Siinä on mun tekemä eka novelli.
Se on aika lyhyt mutta yritän tehdä pitempiä!
Ois kiva saada mielipiteitä tosta novellista mut ei ole pakko antaa!
Noh toinen osa on tulossa piakkoin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan tuo vähän sekava, mutta se annetaan anteeksi kun on kyseessä eka novelli:) Jatka ihmeessä!