Haluan uuden paidan, ja huomaan, että itselläni ei ole rahaa ostaa sitä. Mitä teen? Pyydän tietenkin rahaa vanhemmilta... ja "pappa betalar".
Karkinnälkä on hirmuinen, mutta onneksi vanhemmat ovat menossa kauppaan. Huikkaan omasta huoneestani, että tuokaa minulle suklaalevy. Ja vanhemmat tuovat.
En vaadi niin paljon kuin monet ikäiseni, en tarvitse uusia vaatteita tai meikkejä jatkuvasti, en kuluta hirveitä summia esim. kampaajalla käynteihin. Vanhemmat kuitenkin suostuvat maksamaan kaiken tarvitsemani.
Entäs sitten, kun joudun pärjäämään omillani? Kun penniä on venytettävä, että rahat riittävät elämiseen ja ruokaan, eikä enää ole varaa ostaa mitään "ylimääräistä".
Pelottava ajatus.
Tuntuu, että olen päässyt liian helpolla. Minun ei ole ikinä tarvinnut tehdä mitään kotitöitä saadakseni taskurahaa. Yleensä olen saanut kun olen vain pyytänyt.
Karkinnälkä on hirmuinen, mutta onneksi vanhemmat ovat menossa kauppaan. Huikkaan omasta huoneestani, että tuokaa minulle suklaalevy. Ja vanhemmat tuovat.
En vaadi niin paljon kuin monet ikäiseni, en tarvitse uusia vaatteita tai meikkejä jatkuvasti, en kuluta hirveitä summia esim. kampaajalla käynteihin. Vanhemmat kuitenkin suostuvat maksamaan kaiken tarvitsemani.
Entäs sitten, kun joudun pärjäämään omillani? Kun penniä on venytettävä, että rahat riittävät elämiseen ja ruokaan, eikä enää ole varaa ostaa mitään "ylimääräistä".
Pelottava ajatus.
Tuntuu, että olen päässyt liian helpolla. Minun ei ole ikinä tarvinnut tehdä mitään kotitöitä saadakseni taskurahaa. Yleensä olen saanut kun olen vain pyytänyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarinasi kuulosti kuin kirjoittamaltani....
Olen 22-vuotia ja asunut omassa asunnossa kohta 3 vuotta.Koko tämän ajan olen ollut töissä.
Kotona asuessa asiani olivat samalla tavalla kuin sinulla."Pappa betalar" Sain aina kaikkea pientä extraa silloin kuin pyysin.Pienestä asti minulla oli kaikki tarvitsemani,lumilaudasta skootteriin.Nuorena minulla oli käytössä lapsilisäni "kuukausirahana"
Silti opin käyttämään rahaa viisaasti.Otin lainaa,isä tuli takaajaksi.Ostin asunnon koska mielestäni se on pidemmällä tähtäimellä viisampaa kun vuokralla asuminen.
Laskut maksan aina ajallaan.Lainanlyhennysten,yhtiövastikkeen ym jälkeen rahaa jää mukavasti vielä ylimääräiseenkin,vaikka siihen suklaalevyyn ;)
Täytyy myöntää että helpolla olen päässyt...Mutta turha sitä on hävetä.Itse en ole antanut sen näkyä enkä ole ylpeillyt sillä.
Vieläkin jos tulee suuria ylimääräisiä kuluja (esim lääkäri tms) niin isi saattaa auttaa.
Onneksi on sellaiset vanhemmat.Ollaan onnellisia!
Ajatteles, jos sinulla on 5 €. Käytätkö sen heti, vai mietitkö ollenkaan, mitä sillä teet? Luultavasti oma raha tuntuu niin paljon arvokkaammalta kuin vanhempien rahat, että sitä sitten osaa säästää.
Jos sinua kuitenkin huolestuttaa ja haluaisit kokeilla siipiäsi "oikeassa elämässä", kerro siitä vanhemmillesi. Sopikaa, että saat rahaa kaikista kotitöistä muutaman euron, ja niillä rahoilla, joita itse olet tienannut, yrität pärjätä vaikka muutaman kuukauden. Siis tottakai vanhemmat ostavat ruokasi yms., mutta kaikki ei-niin-välttämätön sinun olisi maksettava itse. Ihan taatusti siinä alkaa hiukkasen miettiä, mitä voi, ja mitä ei voi ostaa. :)
Moi. Olen ajatellut samaa ja itseasiassa odotankin sitä että joudun pärjäämään omillani. Otan vain asenteen että kyllä mä pärjään, tuli mitä vaan ongelmia mun eteeni! Aina ei todellakaan tarvii päästä helpolla. Elämä on selviytymistä; asioista selviäminen ja itsensä ylittäminen on suurimpia nautintoja mitä tiedän. =)
Kuulostaa tutulta! Omat silmäni aukenivat rahankäytölle melko vasta kun aloin saamaan säännöllisesti kuukausirahaa. Ennen aina pyysin kun tarvitsin ja käytin rahat saman tien. Kun nyt saan tililleni joka kuukausi säännöllisesti 150e ja teen silloin tällöin lukion ohessa töitä kaupan kassalla, huomaan että tililleni alkaa kertyä rahaa! Saan itse päättää mitä niillä teen; käytänkö rahani vaatteisiin ,meikkeihin, baariin ... Jos rahat loppuvat, täytyy vain odottaa seuraavaa kuukausirahaa. On mahtava olo kun tilille oikeasti alkaa kertyä sitä rahaa :) Itselläni muutto kotoa tulee luultavasti vuoden sisällä. on hyvä harjoitella rahan käyttöä jo nyt, niin ei joudu vaikeuksiin sitten ns. tositilanteessa. Vaikka onneksi omaan niin ihanat vanhemmat etteivät he minua pulaan jättäisi
Tein tässä taannoin ystäväni kanssa galluppia nuorten rahan käytöstä ns. koulumme lehteen ja täytyy sanoa, että n. 50% arvosti rahaa liian vähän. Muutamille meni jopa 100€ viikossa vaatteisiin, meikkeihin yms. kosmetiikkaan, pääsymaksuihin, eri viinaksiin,levyihin.. lista oli mieletön!
Ja sitten kun kysyimme kuinka moni näistä käy säännöllisessä työssä ansaitsemassa itse rahansa, tuli todella hiljaista..
Kaverini sai nuorempana aina siivottuaan huoneen sen ajan 15mk.. hän on myöntänyt, että murkkuikäisenä hän jätti huoneensa siivoamatta jos vanhemmat eivät suostuneetkaan maksaa.. pakon edessä hän rupesi siivoamaan huonettaan ilman ns. taksaa siitä.
Nuoret saavat liian helposti rahaa vanhemmiltaan ja vanhemmat ovat sokeita sille, mihin nuoret pistävät rahansa. Yleensä ne vanhemmat, jotka tekevät paljon "humpuuki ostoksia" antavat lapsille käsityksen, että raha on vain rahaa ja sitä saa pistää palaan.. Opiskeluaika avaa monien silmät ja tilanne putoaa pommina syliin, kun täytyy miettiä mistä saisi rahat näkkileipä pakettiin..:)
Joidenkin täytyy selvitä opiskelija elämästä täysin omin avuin, jos vaikka suurin osa sukulaisista on kuolleet tai muuten lyöneet välit poikki.
Mielestäni vähän vanhempana (n. 16-18v.) saisi ruveta maksamaan takaisin, esim jos saa vanhemmilta viikonlopuksi 20€, voisi maksaa edes osan siitä takaisin. Silloin ehkä arvostuskin kasvaisi..
juu taidat olla niitä jotka ovat aina saaneet kaiken minkä haluavat ja saanut sen myös!
Oikeastaan harvoin muistan olleen sellaisia tilanteita, etten ole saanut mitä olen halunnut. (Ellei muuten niin pienen vänkäämisen jälkeen ainakin...) Jos lapsena en saanutkaan jotain lelua, niin yleensä se unohtui pian.
Kuten sanoin, en ole ikinä osannut vaatia paljon vanhemmiltani. Minulta kysyttiin usein, että tarvitsenko sitä tavaraa oikeasti, jos sanoin haluavani jotain.
Tämä sai minut pohtimaan, että tosiaan, tarvitsenko haluamaani asiaa oikeasti.
Pohdin niin yhä, ja voin väittää että kulutan vaatteisiin vähemmän kuin ikäiseni tytöt keskimäärin. Turhat, käyttämättömät heräteostokset saavat tuntemaan syyllisyyttä.
voisi kokeilla sellaista menetelmää, että pistäisi vaikka vain 10€ rahapussiin ja muut "piiloon" ja ajattelee, että tällä minun on pärjättävä tämä viikko, enkä saa ottaa säästöstä enempää rahaa. Siis tämä käy oikeastaan vain niille jotka elävät vielä vanhempiensa luona ja näin saavat ruokansa ns. ilmaiseksi. Silloin tulee mietittyä ihan pieniäkin ostoksia. Ja shoppaus narkomaanit voisi siivota vaatekomeronsa ja miettiä, tarvitseeko todella kuudet eri farkut tai uuden paidan taas tälle viikolle.